Paperitehtaan laajat korjaus- ja muutostyöt aloitettiin taas 1947. Osa vanhoista tehdasrakennuksista korjattiin tai korvattiin uusilla betoni- ja tiilirakennuksilla ja uudelle konehallille tehtiin tilaa. Maailman levein (5,5 metriä) pergamiinikone PK VII asennettiin 1952. Pergamiinin lisäksi Mäntän paperitehtaalla tuotettiin 1950-luvulla kattohuopaa, raakapahvia, käärepaperia, silkkipaperia, konekrepattua paperia, selluloosavanua sekä erilaisia talouspapereita (mm. wc-paperia, lautasliinoja ja nenäliinoja). Uudistukset jatkuivat 1960-luvulla. Vuosikymmenen alussa rakennettiin Heimo Kautosen suunnittelema 180 metriä pitkä konesali. Tehdassaliin asennettiin Beloit Iron Worksilta tilattu Mäntän ensimmäinen pehmeää kreppipaperia valmistava PK 8. Myös paperin jalostus kehittyi kovaa vauhtia kun paperisalin yhteyteen sijoitettiin uusi jalostusosasto ja varastotilaa. Paperitehtaan laajentamista jatkettiin 1965: Heimo Kautosen piirtämään tehdashalliin sijoitettiin PK 9, joka valmistuessaan oli Euroopan nopein paperikone. 1969 rakennettiin uusi konesali, johon sijoitettiin Beloit Walmsleyn valmistama PK 10. Mäntän paperitehdas oli 1970-luvun puolivälissä Pohjoismaiden suurin pehmopaperin valmistaja. Tuotannon erikoislaatuina olivat rasvatiiviit paperit, leivinpaperit ja muut leipomoteollisuuden tarvitsemat paperilaadut sekä niistä tehdyt jalosteet kotitalouksia varten. Pehmopaperitehtaan tuotantomäärä oli noin puolet Suomessa myydystä pehmopaperista. Uusi jalostus- ja tuotevarastorakennus valmistui 1984. Uuden jalostusosaston valmistuminen nosti tehtaan jalostusastetta ja mahdollisti tuotevalikoimien monipuolistamisen. Paperitehdas on edelleen toiminnassa.
Suomen ensimmäinen musteenpoistolaitos valmistui Mänttään 1976. Musteenpoistomenetelmä vähensi puumassan tarvetta paperin valmistuksessa. Ensimmäiset uusiomassatuotteet nimettiinkin Puunsäästäjiksi.
Laitoksessa poistetaan keräyspaperista mustetta, jolloin uusiomassaan ei jää epäpuhtauksia. Varsinaisen musteenpoistoyksikön toimitti länsisaksalainen Edcher Wyss. Laitos pystyi valmistuttuaan käsittelemään 30 tonnia jätepaperia vuorokaudessa. Suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota vesistönsuojeluun.
Lisäksi rakennettiin kahden massatornin puskurivarastot, jotka mahdollistivat tarvittaessa kahden erilaatuisen kuitumassan käytön paperikoneilla ja samalla turvasivat tasaisen tuotannon paperikoneilla.
Musteenpoistolaitosta laajennettiin 1986, jonka jälkeen tuotanto lähes kaksinkertaistui. Laitos on edelleen toiminnassa.
Varasto rakennettiin 1976 samalla kun viereinen musteenpoistolaitos. Rakennus toimii yhä keräyspaperin varastona ja vastaanottopaikkana.
Heimo Kautosen suunnittelema rakennus valmistui 1944.
Sodan jälkeen konepajan tuotannossa keskityttiin pumppujen valmistamiseen. Uutuutena tuotantoon tulivat vuodesta 1951 lähtien jauhe- ja vaahtosammuttimet, joiden myynti tapahtui G.A. Serlachius Oy:n tytäryhtiön Sammutin Oy:n kautta.
Valimon tuotteiden kysynnän laskiessa sen toiminta lakkautettiin vuonna 1978. Pumpputehdas myytiin A. Ahlström Oy:lle 1984.
Rakennus toimii nykyisin varastotiloina.
Heimo Kautosen suunnittelema rakennus valmistui 1963. Siinä koottiin ja koestettiin pumppuja sekä tehtiin levytöitä ja raskaampia koneistustöitä. Isot tilat mahdollistivat monia asioita: tuotantokapasiteettia voitiin nostaa, koneita uusittiin ja sarjatuotantoa kehitettiin.
Konepajan toiminnan loputtua rakennusta on käytetty varastotiloina.
Konepajalle rakennettiin 1970 Heimo Kautosen suunnitelmien mukaan uusi koneistushalli ja konttoritilat.
1960- ja 70-luvun vaihteen korkeasuhdanne mahdollisti suuret investoinnit metalliteollisuuteen. Lähinnä kotimaan markkinoilla toiminut konepajan myyntiorganisaatio uudistettiin tuolloin perusteellisesti. Tuotanto jaettiin neljäksi erilliseksi linjaksi: valimotuotteet, pumput, pakkauskoneet ja sekalaiset toimitukset yhtiön omille tehtaille.
Konepajan toiminnan lakattua rakennuksessa toimii nykyisin mm. paikallisradion toimitus, lääkäriasema, fysikaalinen hoitolaitos ja Softum Netcenter -niminen luovan työn yritysrypäs.
1933 valmistunut vesivoimalaitos toimii yhä, vaikka sen merkitys Mäntän tehtaiden energiansaannille on varsin vähäinen. Rakennukseen ei ole sen valmistumisen jälkeen tehty suurempia muutoksia.
Arkkitehti Heimo Kautosen suunnittelema yhdistetty toimisto- ja vedenpuhdistusrakennus otettiin käyttöön 1962.
Vedenpuhdistuslaitoksen ja pumppuaseman suunnitteli ja kojeisti G.W. Berg & Co. Helsingistä. Laitos rakennettiin paperiteollisuuden kiristyvän kilpailun takia: kemiallinen vedenpuhdistus antoi paperikoneille ja selluloosatehtaan valkaisimolle entisen ruskean käyttöveden tilalle puhdasta vettä, jonka avulla voitiin valmistaa vaaleampia paperilaatuja.
Rakennusta korotettiin 1965. Uusi kerros käytettiin lähinnä konttoritiloiksi, joissa nykyisin toimii Mäntän tehtaiden korkein johto. Myös vedenpuhdistamo toimii edelleen.
Kun Mäntän valkaisimon kapasiteetti ei riittänyt, tehtiin 1964 päätös sen laajentamisesta. Jo seuraavana vuonna valmistunut Heimo Kautosen suunnittelema uusi valkaisimo rakennettiin aivan kiinni vanhaan valkaisimoon. Muutoksen yhteydessä vanhalle puolelle sijoitettiin selluloosatehtaan varastointi- ja lajittelutilat sekä valkaisukemikaalien valmistus.
Selluloosatehtaan toiminnan loputtua rakennus toimii nykyisin varastotiloina. Valkaisimon massasäiliöt ovat edelleen käytössä massavarastoina.
Höyryvoimalaitosta laajennettiin 1956 arkkitehti Heimo Kautosen piirustusten mukaisesti. Tällöin rakennettiin uusi kattilahuone, siilo, varastohuone, konesali ja valvomo. Vuonna 1974 asennettiin vielä neljäs kattila.
Voimalaitos on edelleen toiminnassa. Sen omistaa nykyisin Mäntän Energia Oy.
Selluloosatehtaan uudistukset tehtiin 1950-luvulle saakka Valter Thomén suunnitteleman rakennuksen alkuperäistä muotoa kunnioittaen. Heimo Kautosen suunnittelemat jatko-osat 1950-luvulta eteenpäin sen sijaan noudattavat hänen omaa tehdasrakennustyyliään.
1956 valmistui Kautonen suunnittelema sulfiittiselluloosatehtaan laajennus tehtaan pohjoispäähän. Massakuopat uusittiin ja tehdas sai kolme uutta keittokattilaa ja uuden hissin. 1961 lisättiin rakennuksen pohjoispuolelle vielä kaksi keittokattilaa. Uudistustöiden yhteydessä osa vanhasta höyryvoimalaitoksesta purettiin. 1972 rakennettiin yhdeksäs keittokattila rakennuksen pohjoispäätyyn.
1980-luvun lopulla tehdas alkoi tuottaa viskoosisellua, joka meni yksinomaan Neuvostoliiton vientiin. Vain parin vuoden kuluttua tästä Neuvostoliitto hajosi ja Mäntän selluloosatehtaan vaikeudet alkoivat. Toiminta loppui 1991.
Selluloosatehtaan purkaminen alkoi 1996. Koko rakennuskantaa ei ole purettu.
Jarl Eklundin 1930-luvulla suunnittelema haponvalmistusosastolla valmistettiin keittohappoa selluloosatehtaalle koko sen toiminnan ajan.
Kiisunpolttouunit purettiin 1960. Tämän jälkeen happoa valmistettiin sulaa rikkiä polttamalla.
Happotorneja lisättiin 1952 vielä yhdellä. Samalla rakennukseen lisättiin hissi ja tornien huiput yhdistävää hyttiä laajennettiin. Suunnitelmat teki Heimo Kautonen.
Varsinainen happo-osasto purettiin 1996 pian selluloosatehtaan lopetettua toimintansa. Happotornit ovat edelleen pystyssä tehdasalueella. Ne tullaan mahdollisesti purkamaan huonon kuntonsa vuoksi.
Spriitehtaan lopettamisen jälkeen selluloosatehtaan jäteliemen hyötykäyttö oli suunniteltava uudelleen. Rakennettiin haihduttamo, jonka suunnitteli Heimo Kautonen. Rakennuksessa haihdutettiin selluloosan keitossa syntynyt jäteliemi voimalaitokselle sopivaksi polttoaineeksi. Haihduttamoa laajennettiin vuonna 1974.
Rakennus purettiin 1996 pian selluloosatehtaan lopetettua toimintansa.
Haihduttamolta tulevien eri tyyppisten lauhdevesien käsittelylaitos.
Mäntässä alettiin 1978 yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen valmistaa uudelleen sulfiittispriitä. Uuden spriitislaamorakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kalle Vartola.
Sulfiittimenetelmällä valmistetussa selluloosassa osa puun aineisosista muuttui sokereiksi, jotka jäivät jäteliemeen. Nämä sokerit voitiin käyttää hiivan avulla alkoholiksi. Alkoholi erotettiin jäteliemestä erotuskolonnissa, väkevöitiin ja puhdistettiin tislauskolonnissa. Alko puhdisti ja jalosti sen edelleen eri tavalla käyttötarkoituksesta riippuen.
Spriitehdas purettiin sellutehtaan lopettamisen vuoksi 1996.
Heimo Kautosen suunnittelema selluloosatehtaan keskuskorjaamo rakennettiin 1960-luvun alussa. Rakennuksessa korjattiin tehtaan koneita ja laitteita.
Rakennus purettiin selluloosatehtaan lopettamisen jälkeen 1996.
Vanha spriitehdas valmisti sulfiittispriitä vuoteen 1955 asti. Tämän jälkeen rakennukseen keskitettiin yhtiön laboratoriotoiminnot. Spriitehtaan konttoritilat muutettiin laboratoriotiloiksi jo 1954. Tehtaan koneistot ja säiliöt purettiin 1957. Koekeittämö- ja laboratoriotilat valmistuivat 1964.
Yhtiön keskusvarasto siirtyi rakennukseen 1960-luvun lopulla. Varastolle rakennettiin lisäsiipi spriitehtaan itäpuolelle.
Selluloosatehtaan lopettamisen myötä toiminta rakennuksessa loppui. Nykyisin rakennus on suojelukohde ja se on edelleen pystyssä tyhjillään. Sitä on käytetty väliaikaisesti mm. Mäntän kuvataideviikkojen näyttelytiloina.
Kun selluloosatehtaan alkuperäisessä kuorimossa oli vain yksi kuorimarumpu, yhtiön oli 1950-luvulla uusittava laitos kokonaan. 1956 valmistuneen uuden kuorimon suunnitteli Heimo Kautonen.
Kuorimo sijoitettiin tehdasalueen itäpäähän, jolloin siitä tuli puunkäsittelyketjun ensimmäinen rakennus. Kolme märkäkuorimarumpua poisti pölleistä kuoret, jotka kuivattiin polttoaineeksi höyryvoima-asemalle. Puhdistetut pöllit siirrettiin hakkureihin. Niistä valmis hake siirtyi kuljettimella hakesiiloon ja edelleen selluloosatehtaan keitto-osastolle.
Kuorimorakennus purettiin selluloosatehtaan lopettamisen jälkeen vuonna 1996.
Heimo Kautosen suunnittelema hakesiilo valmistui 1955 samaan aikaan kuin uusi kuorimorakennus. Siilo toimi selluloosatehtaalle menevän hakkeen varastona, josta se siirrettiin kuljetinta pitkin keittämön ylimpään kerrokseen, lastuvintille.
Hakesiilo purettiin selluloosatehtaan lopettamisen jälkeen vuonna 1996.
Arkkitehtitoimisto Kalle Vartolan suunnittelema pekilotehdas valmistui 1982. Laitoksessa puhdistettiin selluloosatehtaan ja spriitehtaan jäteliemiä biologisella menetelmällä.
Spriitehtaan ja haihduttamon jäteliemiä ravinnokseen käyttävä pekilorihmasto sisälsi erittäin paljon valkuaista. Rihmastoa käytettiin pääasiassa karjan rehuksi.
Pekilotehdas lopetti toimintansa sellutehtaan toiminnan loputtua. Nykyisin rakennus toimii Mäntän kuvataideviikkojen näyttelytiloina.
Arkkitehtitoimisto Kalle Vartolan suunnittelema hiilidioksidin talteenottolaitos valmistui 1982. Laitos rakennettiin spriitehtaan yhteyteen ottamaan talteen käymisprosessissa syntyviä hiilidioksidikaasuja. Sen pyöreä muoto käymissäiliöiden vieressä todettiin maisemallisesti sopivimmaksi.
Talteenottolaitos toimi automaattisesti ja sen tuotantomäärä oli noin 5000 tonnia vuodessa. AGA markkinoi tuotteen koko maan käsittävän jakeluverkostonsa kautta. Nesteytetty hiilidioksidi kuljetettiin varastoista pois säiliöautoilla. Valmiin hiilihapon varastosäiliöt sijaitsivat kuorimon ja siilon kentällä.
Rakennus purettiin selluloosatehtaan lopettamisen jälkeen 1996.
Kauppaneuvos G.A. Serlachiuksen muistomerkkiä siirrettiin 1950-luvun lopulla lähemmäs kosken uomaa.
Muistomerkki kuuluu nykyisin Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin. Se on kokoelmien painavin yksittäinen taideteos.
Rantalassa toimi yhtiön työterveyshuolto aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen sinne sijoitettiin mm. yhtiön työpukuvarasto. Talo purettiin 1990.
Rakennukseen varastoitiin sellupaalit myyntiä ja kuljetusta varten.
Rakennukseen varastoitiin pääasiassa vientiin menevä iso rullatavara.
Kun G.A. Serlachius Oy ja Metsäliiton teollisuus yhdistyivät kombinaatiofuusiossa 1986 Serlachiuksen pääkonttori muuttui uuden yrityksen Metsä-Serlan paikalliskonttoriksi. Rakennuksessa toimi fuusion jälkeen mm. yhtiön maankäyttöosasto Metsämannut Oy.
Metsä-Serla myi rakennuksen 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle, joka avasi siihen uuden G.A. Serlachius -museonsa 2003.
W.G. Palmqvistin suunnittelema ja G.A. Serlachiuksen 1928 rakennuttama kirkko on säilynyt ulkoisesti muuttumattomana. 1974 kirkossa suoritettiin täydellinen sisämaalaus, jossa käytettiin alkuperäisiä värejä. Aiemmin seurakuntasalina toiminut läntinen sivulaiva liitettiin remontin yhteydessä varsinaiseen kirkkosaliin ja siihen laitettiin kiinteät penkit.
Kirkon urut uusittiin 2003.
G.A. Serlachius Oy lahjoitti tontin seurakuntatalolle sillä ehdolla, että se rakennettaisiin vuoden 1958 aikana. Talon suunnitteli yhtiön arkkitehti Heimo Kautonen.
Rakennus valmistui kahdessa osassa. Ensimmäinen osa valmistui 1958 juuri sopivasti seurakunnan 30-vuotisjuhliin, ja laajennusosa valmistui 1973.
Yhtiön työntekijöille rakennettiin Kirkonpellon alueelle vuosina 1955-64 kuusi kerrostaloa.
Ensimmäisenä alueelle valmistui tämä arkkitehti Heimo Kautosen suunnittelema talo. Rakennuksessa on 12 asuntoa ja se on yhä käytössä. Nykyisin sen omistaa Mäntän kaupunki.
Voima-aseman ottaa raakavetensä edelleen rakennuksen kautta.
Nestekaasua käytetään paperikoneilla kuivatusilman lämmittämiseen.
Telineistö toimi tehtaan pääjako- sekä vastaanottoasemana. Sieltä oli yhteys mm. paperitehtaan käyttömuuntajille, omalle voimalaitokselle sekä Imatran Voimaan, Kankaan tehtaille, Vilppulan Huutoniemeen, Syvingin ja Loilan muuntoasemille. Telineistön kautta hoidettiin myös Mäntän kaupungin sähkönjakelu ja siirtoyhteys Kuoreveden Sähköön.
Muuntoaseman telineistö on edelleen toiminnassa. Siitä on tehtaan muuntoasemien lisäksi yhteys Mäntän Energia Oy:n voimalaitokselle ja kantaverkkoon.
Tehtaalla tarvittavan rautatavaran varastorakennus toimi aiemmin selluloosatehtaan kiisuvarastona.
Tehtaan ulkopuolelta tulevan hakkeen purkuasemalla purettiin selluloosatehtaalle tuleva hake.
Puun katkaisulaitos rakennettiin uuden kuorimon yhteyteen 1960-luvulla. Siinä pienittiin kuorimolle menevä puutavara kahden metrin mittaiseksi.
Selluloosatehtaalle rakennettiin uusi arkkitehti Heimo Kautosen suunnittelema portti 1968.
Portti on yhä olemassa höyryvoimalaitoksen edustalla. Nykyisin sitä nimitetään Voimaportiksi.
Arkkitehti W.G. Palmqvistin 1910 suunnittelema kahden perheen ylempien toimihenkilöiden asunto purettiin 1987.
Välilällä oli pihapiirissään piharakennus, johon rakennettiin 1960-luvulla autotallit.
1916 valmistunut arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema toimihenkilöasunto toimii nykyisin SPR:n Mäntän osaston toimitiloina.
1917 valmistunut arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema kahden perheen ylempien toimihenkilöiden asunto toimi pitkään Mäntän työväenopiston toimitiloina.
1920 valmistunut arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema ylempien toimihenkilöiden asunto on nykyisin yksityisomistuksessa.
Valter Thomén 1904 suunnittelema toimihenkilöasunto on ollut 1960-luvun lopulta yhdistysten kokouskäytössä.
Piharakennus sijaitsee talon länsipuolella.
1928 valmistunut arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema kahden perheen toimihenkilöasunto on nykyisin yksityisomistuksessa.
1928 valmistunut arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema kahden perheen toimihenkilöasunto on nykyisin yksityisomistuksessa.
1910-luvulla valmistuneessa arkkitehti Valter Thomén suunnittelemassa kahden perheen ylempien toimihenkilöiden asunnossa toimii nykyisin kehitysvammaisten asuntola.
Kuuselan piharakennus sijaitsee talon pihapiirissä. Siinä on nykyisin autotallit ja varastotiloja.
1900-luvun alussa rakennettu Varala siirtyi kaupungin omistukseen 1988 ja yksityiselle 1990-luvun alussa. Rakennuksessa on taas asuntoja.
Arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema kahden perheen toimihenkilöasunto valmistui 1917 ja purettiin 1986.