Paperitehtaan laajennuksia jatkettiin vuonna 1905. Länsipäähän rakennettiin Valter Thomén suunnittelema 20 metriä pitkä lisärakennus.

1911 tehdasta uudistettiin taas perusteellisesti. Hankittiin uusi paperikone PK I toiminimeltä J.M. Voith sekä massan valkaisulaitteet, rakennettiin uusi hollanteriosasto ja kunnostettiin kaikki vanhat koneet. Tavoitteena oli valmistaa laadultaan parempaa valkoista ja värillistä hienopaperia. 1913 käynnistettiin uudelleen rakennettu paperikone PK II.

Valter Thomé laati taas uudet tehtaan lisärakennuksen suunnitelmat 1914. Paperitehtaan uudistuksen jälkeen oli mahdollista valmistaa kirjoitus-, paino-, ja käärepaperia sekä tapettia. Vuosina 1919-1920 valmistettiin PK I:llä myös sanomalehtipaperia.

1925 PK I:llä aloitettiin pergamiinipaperin valmistus. Kun pergamiinilla näytti jatkuvasti olevan hyvä menekki J.M. Voithilta tilattiin 1929 uusi pergamiinia valmistava kone PK V, jota varten rakennettiin uusi konesali. Tilaushetkellä suurin laatuaan oleva kone valmisti yli 20 tonnia paperia vuorokaudessa. Myös paperinjalostus kehittyi.

Lähes kaikki 1920- ja 1930-luvulla tehdyt tehdasrakennusten laajennus- ja muutostyöt suunnitteli arkkitehti W.G. Palmqvist.

Paperivarasto rakennettiin jo 1920-luvulla. Se toimi paitsi valmiin paperin varastona, myös lastauspaikkana.

Ns. kuivaa koskea käytettiin yhä uittoväylänä Keurusselältä Kuoreveteen. Se oli edelleen avoin uittoränni. PK 5:n laajennuksen yhteydessä se jäi paperitehtaan alle ja muuttui uittotunneliksi.

Yhtiö rakensi vuosisadan vaihteessa tehdasalueelle uuden saunan arkkitehtitoimisto Lindhal & Thomén piirustusten mukaan. Tähän saunaan tehtiin erikseen herrasväen sauna, kaksi pesutupaa ja pakari.

Saunomaan pääsivät kaikki mänttäläiset samalla maksulla riippumatta siitä, olivatko he yhtiön palveluksessa vai eivät. Tänä ajankohtana koettiin kuitenkin yksi suuri muutos saunomiskulttuurissa. Kun selluloosatehdasta rakennettiin 1912 ja Mänttään tuli paljon vieraita rakennusmiehiä, mänttäläiset päättivät lopettaa naisten ja miesten yhteissaunomisen.

Myöhemmin saunarakennuksessa toimi konepajan pesula. Rakennus purettiin vuonna 1950.

1883 rakennettu keskusvarasto oli yhä käytössä. Rakennus purettiin laajentuvan paperitehtaan tieltä 1967.

Arkkitehti W. G. Palmqvistin suunnitteleman Mäntän konepajan rakennukset valmistuivat syksyllä 1921. Toiminta aloitettiin seuraavan vuoden alussa. Alkuvuosina konepajassa käytettiin vanhoja, mm. Sassin pajalla käytössä olleita laitteita, joilla valmistettiin koneita yhtymän tehtaille sekä tehtiin erilaisia korjaustöitä. Rakennuksen yläkerrassa toimi yhtiön puusepänverstas, kunnes se siirrettiin Kolhoon 1928.

1923 aloitettiin konepajan teknisen johtajan insinööri Emil Oeschin aloitteesta pumppujen valmistus. Vähitellen Mäntän konepaja erikoistui lähes täysin erilaisten pumppujen ja palotorjuntavälineiden tuotantoon. Suomen ensimmäinen varsinainen paloauto valmistettiin Mäntän konepajalla 1925.

1930-luvun pula-aikana konepajan tuotantoa supistettiin. Vuosikymmenen loppuun mennessä lopetettiin ruiskujen valmistus ja tuotannossa keskityttiin mm. tasosihtien ja pumppujen valmistamiseen. Konepaja tuotti sotavarusteluteollisuuden tarpeisiin ammuksia ja vuosien 1939-1941 ja 1944 välisenä aikana kranaatinkuoria. Sodan loputtua suurin osa tuotannosta vietiin sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Yhtiön keskittyessä 1980-luvun alussa paperintuotantoon vanha konepajarakennus purettiin tehtaan laajennustarpeiden vuoksi.

Konepajalaiset ja paperitehtaan väki kulkivat tästä portista aina töihin mennessään ja sieltä tullessaan. Sisään mentiin oikealta, ulos vasemmalta. Moni tehtaalainen kulutti kopissa aikaa jutusteluun ennen työvuoroa ja sen jälkeen.

Jarl Eklundin piirustusten mukaan rakennettu selluloosatehtaan portti sijaitsi alkuun aivan höyryvoimalaitoksen vieressä. Voimalaitoksen laajennuttua sitä siirrettiin kauemmaksi tehtaasta.

Portista läpi kuljettaessa piti aina esittää lupakortti. Kerrotaan, että eräs nuori porttivahti, joka ei vielä tuntenut tehtaan johtajia, ei kerran päästänyt yli-insinööri Silfversparrea portista sisään. Yli-insinööri hankki itselleen kortin heti seuraavana päivänä ja ompeli sen hattunsa vuoriin. Jatkossa hän näytti nuorelle vartijalle aina kulkulupansa hattuaan nostamalla – muille vartijoille hän ei näin tehnyt.

G.A. Serlachius Oy:n pääkonttori valmistui 1934 arkkitehtitoimisto Jung & Jungin suunnitelmien mukaisesti. Rakennukseen saatiin aluksi mahtumaan lähes kaikki yhtiön konttoritoiminnot.

Taiteen ystävänä Gösta Serlachius sijoitti pääkonttoriinsa paljon taideteoksia. Konttorin pääaulaa koristavat Lennart Segerstrålen suuret seinämaalaukset ”Maa” ja ”Metsä” sekä Mäntän tehtaan syntyä kuvaava friisi. Pääsisäänkäynnin molemmin puolin sijoitettiin kuvanveistäjä Jussi Mäntysen ”Äidin ylpeys” -veistokset. Talon edustalla on Viktor Janssonin poikaa ja kalaa esittävä suihkukaivoveistos. Vuorineuvoksen työhuoneeseen ja johtokunnan kokoontumishuoneeseen puolestaan sijoitettiin aiheiltaan metsäteollisuuteen liittyvä taidekokoelma, mm. Hannes Autereen reliefejä.

Jo 1880-luvulla valmistunut Plevna toimi yhä työväenasuntolana. Rakennus purettiin 1954.

Rakennus valmistui 1908. Siinä toimi aina vuoteen 1918 saakka tuon ajan ainoa mänttäläinen teollisuusyritys, joka ei liittynyt mitenkään G.A. Serlachius Oy:n toimintaan. Kauppias Kaarlo Heikkilän paita- ja esiliinatehdas työllisti normaaliaikoina noin 40 ompelijaa. Tehdas tuotti paitoja, esiliinoja, alushameita ja alushousuja. Alakerrassa oli myös pieni kirjakauppa, paikkakunnan ensimmäinen.

Kun valkoisen armeijan pääintendentti Gösta Serlachius 1918 tilasi Heikkilän tehtaalta armeijalle suuren määrän kesävarusteita, Heikkilä siirsi tuotantonsa Tampereelle. Uusi yritys sai nimekseen Heikkilä & Kestilä Oy ja siitä tuli sen ajan Suomen suurimpia pukutehtaita.

Entinen tehdasrakennus Mäntässä purettiin 1968.

Vuonna 1890 rakennettu Törmälä oli edelleenkin asuinkäytössä. Talo purettiin 1966.

Työntekijäasunto Koskela rakennettiin 1908 lähes vanhan Koskelan tilan päärakennuksen paikalle ja nimettiin sen mukaisesti.

Rakennus purettiin 1968.

Varala rakennettiin noin 1910 työntekijäasunnoksi. Kansalaissodan aikana rakennus toimi Mäntän vartiokomppanian esikuntana ja vankien säilytyspaikkana. Yhtiö piti siinä ruokalaa 1920-luvulla ja kansan suussa paikkaa nimitettiin vellikiramoksi.

Talo peruskorjattiin vuonna 1940.

G.A. Serlachius Oy lahjoitti 1928 Mäntän seurakunnalle arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnitteleman kirkon. Se luovutettiin seurakunnalle yhtiön 60-vuotisjuhlien yhteydessä.

Mäntän kirkon sisustukseen osallistui tunnettuja suomalaisia taiteilijoita. Alttaritaulun ja alttarin sivulla olevien ikkunoiden lasimaalaukset maalasi Alvar Cavén. Urkulehterin pyöröikkunan lasimaalauksen teki Eric O.W. Ehrström. Saarijärveläisen taiteilijan Hannes Autereen käsialaa ovat kaikki kirkkoa koristavat puuveistokset.

1883 valmistunut hevostalli oli yhä käytössä. Vielä 1947 rakennusosaston käytössä oli viisi hevosta ja kolme muuta oli varattu erilaisiin kuljetuksiin, mm. tehtaan lääkärin, pääkonttorin ja huolto-osaston käyttöön. Yhtiön hevosia käytettiin 1950-luvulle saakka.

Huonoon kuntoon päässyt talli purettiin 1950.

G. A. Serlachius Oy:n liikenneosasto sai 1920- ja 1930-lukujen taitteessa vastuulleen yhtiön kuorma-autoliikenteen. Ensimmäiset omat kuorma-autot hankittiin vuosina 1929, 1931 ja 1933. Tehdasalueelle rakennettiin W.G. Palmqvistin suunnittelema autotalli vuonna 1928.

Rakennus purettiin vuonna 1965.

Arkkitehti Valter Thomén suunnittelema Mäntän paloasema valmistui 1905.

Mäntän tehtaan VPK huolehti 1920- ja 1930-luvulla tulipalojen sammuttamisesta ja palotarkastuksista myös koko kunnan alueella.

Paloasema purettiin 1961. Uusi asema rakennettiin hieman kauemmas tehdaskannakselta.

G.A. Serlachius Oy sai haltuunsa viimeiset yksityisten omistamat osuudet Mäntän koskeen 1930. Vasta tämän jälkeen tuli mahdolliseksi hyödyntää kosken vesivoimaa täysimääräisesti.

Uuden W.G. Palmqvistin suunnitteleman voimalaitoksien rakennustyöt aloitettiin 1931. Kosken saarella sijainnut puuhiomo purettiin rakennuksen tieltä pois. Koski suoristettiin, sen idän puoleiset uomat tukittiin ja länsiuomaa syvennettiin ja kavennettiin. Uudet sillat rakennettiin aivan Koskelanlammen ja Kuoreveden rantoihin.

Vesivoimalaitos valmistui 1933. Rakennukseen ei ole tehty suuria muutoksia sen rakentamisen jälkeen.

Arkkitehti Jarl Eklundin piirtämä kahvilarakennus Lottala, myöhemmin Martta-kahvila, valmistui 1941. Mäntässä 1920 perustetun Lotta Svärd -järjestön paikallisyhdistys piti kahvilaa vuoteen 1944, jolloin järjestö Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksen mukaisesti kiellettiin. Tämän jälkeen kahvilatoimintaa jatkoivat Martat.

Rakennus purettiin 1959 vedenpuhdistamo- ja toimistorakennuksen, ns. Koskitalon tieltä.

Arkkitehti W.G. Palmqvistin piirtämä kauppaneuvos G.A. Serlachiuksen muistomerkki paljastettiin 1921.

Emil Wikström oli tehnyt jo 1897 G.A. Serlachiuksesta pronssimuotokuvan, jonka uusi valos sijoitettiin muistomerkin keskelle. Serlachiuksen molemmin puolin kunniavartiossa on kaksi suurta mieshahmoa, jotka edustavat teollisuutta ja maanviljelyä.

Nesteytetyn kloorin avulla suoritettava valkaisumenetelmä kehitettiin Yhdysvalloissa 1930-luvun alussa. Jämsänkosken tehtaat otti ensimmäisenä Euroopassa menetelmän käyttöön 1934. Pian myös muut suomalaiset paperitehtaat seurasivat esimerkkiä.

Mäntässä Jarl Eklundin suunnitteleman valkaisulaitoksen rakentaminen aloitettiin 1937. Paperitehtaalla oli ollut sitä ennen muutama valkaisuhollanteri pieniä eriä varten. Vuorineuvos Gösta Serlachius vaikutti myös itse valkaisulaitoksen arkkitehtuuriin. Mallina käytettiin hänen Skogen -lehdessä näkemäänsä kuvaa, joka esitti erästä tehdasrakennusta.

Sellun valkaisu alkoi 1938, jonka jälkeen noin puolet sellusta valkaistiin.

Mäntän linna jouduttiin valkaisimon takia purkamaan pois, koska tehdas rakennettiin aivan sen viereen.

1930-luvun alussa valmistuneen selluloosamakasiinin suunnitteli arkkitehti W.G. Palmqvist.

1914 valmistuneen tehdasrakennuksen suunnitteli arkkitehti Valter Thomé. Teknisestä suunnittelutyöstä vastasi insinööri A. M. Hedbäck ja asiantuntijoina toimivat Eber ja Arvid Schmidt.

Rakennuksen suunnitteluvaiheessa otettiin huomioon myös myöhemmät laajenemistarpeet. Aluksi rakennuksessa oli kaksi keittokattilaa. Seinät muurattiin tiilestä rautabetonipylväille ja välikatot tehtiin myös rautabetonista, jotta rakennuksesta tulisi riittävän kestävä. Koneet edustivat ajan parasta laatua. Tehtaan oli tarkoitus tuottaa 6000-8000 tonnia sulfiittiselluloosaa vuodessa.

Selluloosatehtaalle hakesiilosta kuljettimella tullut hake pudotettiin keittämön ylimmässä kerroksessa olleiden suppiloiden kautta keittokattiloihin. Keittoaika oli noin 8-9 tuntia. Keittämisen jälkeen massa huuhdottiin kattiloista alas maanalaisiin massasäiliöihin. Niistä massa siirrettiin pesemöön, jossa se puhdistettiin tikuista ja hajoamattomista kuiduista.

Osa massasta pumpattiin märkänä ja valkaisemattomana suoraan paperikoneille. Noin puolet kuivattiin paaleiksi. Tehdasta laajennettiin nopeassa tahdissa. Kolmas keittokattila ja massasäiliö hankittiin 1924, neljäs ja viides keittokattila asennettiin1935 ja vanhoja keittokattiloita uusittiin 1937.

Vuonna 1914 selluloosatehtaan rakentamisen yhteydessä rakennettiin ensimmäinen puinen happotorni. Se purettiin jo 1925 kahden betonisen happotornin valmistuttua. Uusi Jarl Eklundin suunnittelema happo-osasto ja kolmas betoninen happotorni rakennettiin 1930-luvulla.

Mäntässä selluloosan valmistuksessa käytetty keittohappo oli kalsiumbisulfiitti. Ensin tehtiin happo-osastolla rikkidioksidia joko erottamalla se kerrosuuneissa rikkikiisusta tai polttamalla se rikistä lieriönmuotoisissa pyörivissä uuneissa. Rikkidioksidi puhallettiin keskipakoispuhaltimella happotorneihin, joissa se veteen yhdistyessään ja tornien kalkkikiveä liuottaessaan muodostui raakahapoksi. Tämän jälkeen raakahappo väkevöitettiin ensimmäisessä happosäiliössä keittämön ”hönkäkaasuilla”, siirrettiin kahden varastosäiliön kautta painehapposäiliöön ja pumpattiin sieltä edelleen valmiina keittohappona selluloosatehtaan keitto-osastolle.

Arkkitehti Valter Thomén suunnittelema höyryvoima-asema rakennettiin 1913. Laitoksen savupiippu oli noin 60 metriä korkea. Mänttäläiset kutsuivat sitä ”valkoiseksi piipuksi”. Se kaadettiin vuonna 1973.

Höyryvoima-asemaan sijoitettiin Brown & Boveri Co.:n turbogeneraattori ja kaksi Babock & Wilcoxin höyrykattilaa. 1925 asennettiin vastapaineturbiini tehoa lisäämään.

Thomén suunnitteleman voima-aseman viereen valmistui vuonna 1935 arkkitehti W. G. Palmqvistin suunnittelema lämpövoimakeskus ja uusi 116 metriä pitkä piippu, jota kutsuttiin ”pitkäksi piipuksi”.

Laitoksen tehoa lisättiin parin vuoden kuluttua entisestään asentamalla uusi lauhduttajaturbiini.

Kun metrin mittaisiksi pölleiksi pätkitty ja osittain jo metsässä kuorittu puu saapui Mäntän tehtaalle, se oli ennen hakettamista ja keittämistä kuorittava huolellisemmin.

Arkkitehtitoimisto Valter ja Ivar Thomé suunnitteli 1914 Mäntän tehtaiden ensimmäisen kuorimorakennuksen, jossa oli vain yksi kuorimarumpu.

Kuusi suomalaista sulfiittiselluloosatehdasta sai 1918 sodan aiheuttaman polttoainepulan vuoksi valtiolta luvan tuottaa spriitä moottoripolttoaineeksi.

Arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema spriitehdas rakennettiin Mäntän selluloosatehtaan viereen heti samana vuonna. Rakennustiiliä saatiin GAS:n omasta tiilitehtaasta Monhasta ja kiviä yhtiön Koskelan ja Isonniemen kivilouhimoista. Tehdas valmistui juuri ennen kieltolain voimaantuloa ja joutui sen vuoksi odottamaan käynnistymistä vuoteen 1927 asti, jolloin saatiin lupa valmistaa teollisuus- ja sairaalaspriitä. 1932 Oy Alko Ab myönsi G.A. Serlachius Oy:lle oikeuden väkiviinan tuotantoon.

Spriitehdas valmisti sulfiittispriitä vuoteen 1955 asti. Laajimmillaan tuotanto oli 1930-luvun lopusta 1950-luvun alkuun.

Isännöitsijän asunnoksi 1880-luvulla rakennettu Koskitalo jäi vielä Mäntän linnan purkamisen jälkeen joksikin aikaa edustamaan koskikannakselle menneitä aikoja. Tällöin se ei enää ollut asuinkäytössä.

Talvi- ja jatkosodan aikana rakennuksessa oli lääkärin vastaanotto. Tämän jälkeen siihen sijoitettiin erilaisia konttoreita, viimeksi yhtiön maatalous- ja voimaosaston konttorit ja tehtaan paperikauppa.

Rakennus purettiin 1961.

Työväenasunnoksi jo 1870-luvulla rakennettu hirsirakennus oli tähän aikaan tehdaskannaksen vanhin rakennus. Uuden Tehtaankadun pengerrysten vuoksi se ei enää ollut aivan rannassa.

Rakennus purettiin 1958.

Siivilähuone rakennettiin 1900-luvun alussa ensimmäisen voimalaitoksen tarpeisiin.

Voima-asema otti raakavetensä tähän rakennukseen sijoitetun siivilän läpi, jolloin isoimmat roskat saatiin poistetuksi.

1892 valmistunut vanha Hoffrenin kauppa oli siirtynyt yhtiön omistukseen ja saanut nimekseen Kerhola. 1940-1944 rakennuksessa oli suojeluskunnan esikunta, jonka jälkeen se muutettiin yhtiön poliklinikaksi, jossa sai ensiapua työtapaturmiin. 1954 rakennukseen siirtyi selluloosatehtaan konttori. Yläkerrassa pidettiin partiolaisten kerhoja.

Rakennus purettiin vuonna 1959

Työväenasunnoksi 1895 rakennettua Riimalaa ei sellutehtaan valmistumisen jälkeen voitu enää pitää asuinkäytössä. Siinä toimi tämän jälkeen mm. synnytyslaitos, metsäosaston konttori, tilikonttori, yhtiön kirjasto sekä kunnan ja GAS:n yhteinen tyttöjen ammattikoulu.

Rakennus purettiin 1950.

1883 valmistunut yhtiön sairaalarakennus oli yhä alkuperäisessä käytössään. Sairaalatoiminta loppui Mäntän kuntainliiton sairaala valmistuessa 1953.

1883 valmistuneessa Toivolassa toimi kulkutautisairaala vuoteen 1953, jolloin Mäntän kuntainliiton sairaala valmistui. Tämän jälkeen rakennus muutettiin työnjohtaja- ja toimihenkilökerhoksi.

Rakennus purettiin vuonna 1983.

Happo-osastolla tarvittavan rikkikiisun varastorakennus.

Arkkitehtitoimisto Valter & Ivar Thomén suunnittelema rakennus valmistui 1916. Se toimi alkuun kasvihuoneena, mutta muutettiin 1920-luvun loppupuolella meijeriksi.

Yhtiön koko puutarhatoiminta oli keskitetty tänne. Puutarhakauppa toimi rakennuksen toisessa päädyssä vielä pitkään meijeritoiminnan ohella.

Rakennus purettiin vuonna 1954.

Mäntän talon ympärille oli 1900-luvun alussa rakennettu uusi isännöitsijän asunto osin vanhan talon rakenteita käyttäen. Talon viereen jäi vielä vanhan Mäntän talon pienempi tuparakennus.

Talo sai täysosuman Neuvostoliiton pommikoneiden pommittaessa Mänttää 20. tammikuuta 1940.

Tehtaankadulla sijaitsivat Asemankulman kaksi kioskia. Meijerin puolella Kuitusen kioski, jota paikalliset kutsuivat ”Miljoonahuiskeeksi”, se myi pääasiassa Pilsneriä. Kiusalan puolella oli Rautatiekirjakaupan kioski.

Rakennus valmistui noin 1920 yhtiön puutarhurin asunnoksi ja purettiin 1956.

Tarhalan piharakennus sijaitsi talon eteläpuolella.

Tehdasalueen uudistuessa itä–länsi -suuntaisen liikenteen pääväylä koskikannaksella siirtyi aivan Koskelanlammen viereen. Vanha pääväylä koskikannaksen keskellä jäi laajenevan tehdasalueen sisään.

G.A. Serlachius Oy pyrki pitkin 1920-lukua saamaan Mäntän kapearaiteisen radan tilalle normaaliraiteisen rautatien. Myönteinen päätös saatiin 1927 ja uusi rata avattiin liikenteelle 1929. Tämä oli yhtiölle suuri helpotus: paljon työvoimaa vaatinut purku ja lastaus Vilppulan asemalla jäi pois ja kaikki lastaustoiminta voitiin hoitaa tehtaalla.

Vaikka kapearaiteinen purettiin Mäntän ja Vilppulan väliltä jo 1929 uuden normaaliraiteisen radan valmistuttua, tehdasalueen sisään jäi vielä pitkäksi aikaa pieni kapearaiteinen rataverkko tehtaan sisäistä tavarankuljetusta varten.

1870-luvun lopulla rakennetussa entisessä Färmin kaupassa toimi yhä Mäntän kirjapaino Oy:n painolaitos.

Rakennus purettiin 1961.