Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 9. Syyskuuta 2016

Kuvanveistäjä Antero Toikan Equinox julkistettiin Serlachius-museoissa

Mäntästä lähtöisin olevan kuvanveistäjä Antero Toikan Equinox-veistos on saanut pysyvän sijoituspaikan Serlachius-museo Göstan puistossa. Veistos sijoittuu Melasjärven rantaan asettuen osaksi puiston, järven, sillan ja arkkitehtuurin muodostamaa kokonaisuutta.

Equinox valmistui Antero Toikan Visio 2015 -näyttelyyn, joka oli vuosi sitten kesällä esillä Göstan puistossa ja paviljongissa. Päätös Equinoxin hankkimisesta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle tehtiin näyttelyn päättyessä. Nyt veistos on maalattu uudestaan, ja se on sijoitettu ylämaan spektroliitista valmistetulle jalustalle.

Antero Toikan mukaan nimi Equinox viittaa kevät- ja syyspäiväntasaukseen. Tuolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät niin eteläisellä kuin pohjoisellakin pallonpuoliskolla. Vuodenkiertoa kuvaavan veistoksen rakenne kertaa maapallon tärkeimpiä mittasuhteita: päivätasaajan, kääntöpiirien sekä eteläisen ja pohjoisen napapiirin suhdetta toisiinsa.

Useita vaihtoehtoja sijoituspaikaksi

Taidesäätiö halusi sijoittaa veistoksen julkiselle paikalle Mänttä-Vilppulaan. Antero Toikka itse teki seitsemän ehdotusta sijoituspaikasta. Lopulta sopivin paikka löytyi taidemuseo Göstan puistosta kivilaiturilta, jossa on aikoinaan sijainnut kartanon pumppuasema. Samassa paikassa oli vuosi sitten kesällä Antero Toikan Triangeli-veistos.

–  Taidesäätiön edustajat ehdottivat nykyistä paikkaa, joka onkin tinkimätön kompromissi kaikista tekemistäni ehdotuksista. On hienoa, että teos sijoittuu osaksi ympäristöä, jossa yhdistyvät maisema, arkkitehtuuri ja vanha kulttuuriperintö, taiteilija kiittää.

Maisemataiteen parissa koko uransa työskennellyt Toikka haluaa veistostensa sijoittuvan niin esteettisesti kuin maantieteellisestikin osaksi ympäristöään. Koordinaateilla ja numeroilla on oma symboliikkansa: Equinoxin tarkka sijaintipaikka on: N 62°1´36.664” / E 24°34´36.051”. Melasjärven pinta on korkeimmillaan 100,90 metriä merenpinnan yläpuolella. – Melko korkeatasoinen paikka, taiteilija toteaa.

Lisätiedot: Antero Toikka, p. 044 938 0108, antero.toikka@gmail.com
 


Keskiviikko 22. Kesäkuuta 2016

Serlachius-residenssiin 112 hakemusta 31 maasta

Mänttä-Vilppulassa toimivan Serlachius-residenssin vuoden 2017 taiteilijat on valittu. Residenssiin saatiin tällä kertaa 112 hakemusta 31 eri maasta. Niistä valittiin hakemusten perusteella 24 taiteilijaa, taiteilijaparia tai -ryhmää.

Tieto Serlachius-residenssistä on kantautunut jo ympäri maailmaa. Residenssiin saatiin hakemuksia kaikista maanosista, muun muassa Australiasta, Etelä-Afrikasta, Venezuelasta, Perusta, Kuubasta, Intiasta ja Japanista.

Erityisen suurta kiinnostusta residenssi herättää Yhdysvalloissa. Sieltä saatiin Suomen jälkeen toiseksi eniten eli 13 hakemusta. Pääosa valituista on kuitenkin suomalaistaiteilijoita. Osalla heistä on jo aiemmin aloitettu projekti Mänttä-Vilppulassa tai muu kytkös museoihin.

Eräs valituista on valokuvataiteilija Aino Kannisto, joka jatkaa Mäntässä syksyllä 2014 aloittamaansa Vierailija-teossarjaa. Hän kuvasi tuolloin itseään mänttäläisissä tiloissa ja miljöissä. Osa hänen töistään oli esillä Ville Lenkkerin kuratoimassa Kaukainen kosketus -näyttelyssä kesällä 2015 Serlachius-museo Göstassa.

Myös taiteilija Pirjetta Branderin suunnitelma liittyy mänttäläisen kulttuuriympäristön kuvaamiseen. Hän haluaa maalata tehdasmiljöötä sekä ulko- että sisäpuolelta. Taiteilijan mukaan häntä kiinnostaa Mäntän historia ja arkkitehtuuri, joka on korkeatasoista, vaikka Mänttää on aina kehitetty teollisuuden ehdoilla.

Metsä kiehtoo ulkomaalaisia

Serlachius-residenssiin saatiin ulkomailta paljon hakemuksia, joissa haluttiin kuvata suomalaista metsää, luontoa ja järviä. Osalla hakijoista on aiheeseen melko tieteellinen ote. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta tuleva taiteentutkija Acosta Ignaci haluaa kertoa piirrosten, kuvien ja videodokumentin avulla ilmastonmuutoksen vaikutuksista suomalaiseen havumetsään.

Taiteen maisteri Vili Nissinen ja Mikael Kinanen aikovat toteuttaa yhteisötaiteellisen, pelillisen teoksen Suomen sisällissodasta. Suunnittelujakson aikana työparin tarkoitus on kerätä paikallisten asukkaiden mielikuvia sisällissodasta ja löytää kiinnostavat tulokulmat aiheen käsittelyyn. Varsinainen teos toteutetaan keväällä 2018, jolloin sisällissodan tapahtumista tulee kuluneeksi sata vuotta.

Kiinnostava projekti on myös Ruotsista tulevalla 4–5 hengen Inuti-ryhmällä. Inuti-säätiö ylläpitää Tukholmassa keskusta, joka tarjoaa toimintaa kehitysvammaisille ja autistisille henkilöille, jotka ovat taiteellisesti lahjakkaita. Ryhmä tulee hakemaan oppia suomalaiselta ITE-taiteilijalta, joka työstää puuta.

Residenssi taiteilijoille ja tutkijoille

Residenssiin vuodeksi 2017 valitut taiteilijat ovat Ignacio Acosta, Iso-Britannia, Rosé Alicja, Puola, Päivi Allonen, Suomi, Lisa Björke ja Inuti-ryhmä, Ruotsi, Jared Boechler, Kanada, Pirjetta Brander, Suomi, Luna Coppola ja Silvia Campidelli, Espanja, Madelynne Cornish, Australia, Daniel Djamo, Romania, Liisa Kanerva, Suomi, Aino Kannisto ja Fabio Blot, Suomi, Saija Kivikangas, Suomi, Johanna Lecklin, Suomi, Emilie Mazeau-Langlais, Ranska, Alexander Morozov, Venäjä, Vili Nissinen ja Mikael Kinanen, Suomi, Leena Pukki, Suomi, Paula Salmela, Suomi, Jochen Schneider, Saksa, Matti Tainio, Suomi, Anni Takala, Suomi, Omata Tomoko, Japani, Barbara Wildenboer, Etelä-Afrikka, Kimmo Ylönen, Suomi.

Taiteilijoille on ilmoitettu valinnasta henkilökohtaisesti. Residenssijaksot kestävät viikosta muutamiin kuukausiin taiteilijan toiveista ja tarpeista riippuen.

Serlachius-residenssi aloitti toimintansa vuonna 2015. Se on Serlachius-museoiden ja Mäntän kuvataideviikkojen ylläpitämä vierasateljee kuvataiteiden parissa työskenteleville taiteilijoille ja tutkijoille. Lue lisää residenssistä: http://serlachius.fi/fi/residenssi/

Lisätiedot: Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne, p. 044 269 6677, laura.kuurne@serlachius.fi


Keskiviikko 8. Kesäkuuta 2016

Antrei Hartikaisen veistokselliset salaatinottimet voittivat Serlachius-museoiden ja Taitokeskus Mäntän design-kilpailun

Nuoren, lahjakkaan puuseppämestarin Antrei Hartikaisen suunnittelemat Verso -salaatinottimet ovat voittaneet Serlachius-museoiden ja Taitokeskus Mäntän yhdessä järjestämän kutsukilpailun. Kilpailulla haettiin omaleimaista ja rohkeaa suomalaista muotokieltä arjen käyttöesineelle.

Tuomariston mielestä Antrei Hartikaisen salaatinottimet ovat elegantit ja kauniit. – Niiden muotoilussa on taiteellisuutta ja ennen muuta jotain uutta ja erilaista. Ottimen kaareva, veistoksellinen varsi yhdistyy herkkään ja viimeisteltyyn lehdykkään. Otin itsessään on kuin keväinen verso, tuomaristo perusteli päätöstään.

Tuomareiden mukaan myös Hartikaisen salaatinottimille antama syntytarina sisältää hienon ajatuksen: hyvä ruoka ja taide-elämykset saavat aikaan sisäistä kasvua, jotain uuden ja innostavan alkamista.  – Verso on kuin veistos. Se sopii hienosti taidemuseosta ja taidekaupungista ostettavaksi muistoksi ja lahjatuotteeksi, he totesivat.

Kilpailuun kutsuttiin kaksitoista suomalaista muotoilijaa tai puuseppää. Ehdotuksista kolme valikoitui loppusuoralle. Voittajan valitsi nelihenkinen tuomaristo, johon kuuluivat hyvän maun ja designin asiantuntija Sami Sykkö, Vuoden Kokki 2001 ja Ravintola Göstan ravintoloitsija Henry Tikkanen, Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski ja Taitokeskus Mäntän vastaava neuvoja Pirjo Hokkanen.

Kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski kertoo, että kilpailu oli eräs tapa muistuttaa designin ja käsillä tekemisen merkityksestä. Samalla se oli keino saada esiin tuoreita ja omaperäisiä ideoita.
– Halusimme kilpailun avulla saada museokauppamme valikoimiin kauniin, laadukkaan, matkamuistoksikin sopivan käyttötuotteen, hän kertoo.

Myös yleisöllä oli tilaisuus äänestää omaa suosikkiaan voittajaksi. Serlachius-museoiden Facebook-sivulla ja Serlachius-museo Göstassa järjestetyn äänestyksen voitti niin ikään Antrei Hartikaisen ehdotus. Se sai 48 prosenttia äänistä.

Vaahterasta valmistettavia salaatinottimia myydään Serlachius-museoiden museokaupoissa ja Taitokeskus Mäntässä.

Puun ominaisuudet esiin ammattitaidolla

Antrei Hartikainen (s. 1991) työskentelee puuseppämestarina ja tuotesuunnittelijana Nikari Oy:ssä, joka valmistaa kestävää muotoilua edustavia uniikkeja puutuotteita Fiskarsin ruukkimiljöössä. Tällä hetkellä hän on tutkimusvapaalla ja selvittää modernin teknologian käyttöä korkealaatuisessa puusepäntyössä. Puoli vuotta kestävää tutkimushanketta tukevat Askon Säätiö, Huonekalusäätiö ja Taiteen Edistämiskeskus.

Antrei Hartikainen kertoo kasvaneensa pienestä pitäen puusepänteollisuuteen. Hän vietti aikaa isänsä puusepänverstaalla auttaen pienissä tehtävissä. Nuoresta iästään huolimatta hän ehtinyt saavuttaa myös kansainvälistä mainetta ja menestystä. Vuonna 2013 hän sijoittui toiseksi WorldSkills 2013 -kilpailussa Leipzigissa.

Hartikaisen mukaan arkisena materiaalina pidetyn puun hienoimmat ominaisuudet saa esiin vasta todellisella ammattitaidolla ja puun tuntemuksella. Hän suunnittelee ja valmistaa tuotteita käytännöllisyyden, materiaalin ja taiteen raja-alueilla keskittyen toisinaan johonkin niistä.
– Runolliset herkät ja yksilölliset pienet puuesineet ovat hyvä esimerkki tästä. Näille vastapainoa tuovat suunnittelemani suoraviivaisemmat kalustesarjat ja puuesineet.

Taidetta ja hyvää ruokaa

Serlachius-museot on yksi Suomen suurimmista museokohteista. Monipuolisten taiteellisten sisältöjen ohella museot tunnetaan korkeatasoisesta ravintolastaan. Ravintola Göstaa luotsaavat kaksi maineikasta ja palkittua kokkia: Henry Tikkanen ja Pekka Terävä. Ruoan ympärillä tapahtuu ympäri vuoden. Alkavana kesänä museolla järjestetään kolmatta kertaa Food & Art, huippukokkien tähdittämä tapahtumaviikonloppu.

Lisätiedot: kilpailun sihteeri, Serlachius-museoiden suunnittelija Johanna Liukko, p. 040 162 5483, johanna.liukko@serlachius.fi
 


Perjantai 27. Toukokuuta 2016

Brittitaiteilija Mark Wallinger pohtii ihmisyyttä Serlachius-museoissa avautuvassa näyttelyssä

Ison-Britannian tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Mark Wallingerin näyttely avataan yleisölle 28. toukokuuta Serlachius-museo Göstassa Mäntässä. Wallinger tunnetaan kekseliäänä ja syvällisenä taiteilijana, joka ei koskaan toista itseään. Mäntässä häneltä nähdään Timo Valjakan kuratoima näyttely, joka pohdiskelee ihmisyyttä ja leikkii sanojen monilla merkityksillä.

Mark Wallingerin (s. 1959) taiteeseen voi tutustua nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Isossa-Britanniassa Wallinger on erittäin suosittu ja moneen kertaan palkittu taiteilija, joka on tuotannossaan käsitellyt muun muassa nationalismia, uskontoa ja ihmismielen olemusta.

Mäntässä nähtävä näyttely Mark Wallinger Mark on osittain retrospektiivinen, sillä siinä on taiteilijan tuotantoa vuodesta 1999 alkaen. Mukana on silti myös aivan uusia töitä. Lisäksi taiteilija toteuttaa installaation, joka nähdään vain Mäntässä.

Näyttely sisältää kaikkiaan neljäkymmentä teosta: maalauksia, veistoksia, installaatioita ja videoteoksia. Mark Wallinger itse vieroksuu yhtenäistä ja helposti tunnistettavaa tyyliä. Hänen teoksissaan toistuvat kuitenkin yksiön identiteettiin ja valtaan liittyvät teemat, jotka sitovat yhteen taiteilijan moni-ilmeisen tuotannon.

Ajankohtainen Ecce Homo

Näyttelyssä on mukana Mark Wallingerin kenties tunnetuin teos Ecce Homo (1999–2000), joka pystytettiin vuosituhannen vaihteessa Lontoon Trafalgarin aukiolle. Taiteilija toteutti jättimäiselle jalustalle luonnollista kokoa olevan Jeesus-hahmon, joka näytti kuin eksyneeltä aukion ihmisvilinässä. Perinteisistä tulkinnoista poiketen hän kuvasi Jeesuksen kaljuksi ajeltuna ja piikkilangasta tehty kruunu päässään.

Teoksellaan taiteilija halusi nostaa esiin kahdentuhannen vuoden takaiset tapahtumat ja palauttaa mieleen niiden ajankohtaisuuden. Teos muistuttaa edelleen kaikista niistä ihmisistä, joita tälläkin hetkellä vainotaan heidän uskonsa, ihonvärinsä tai etnisen taustansa vuoksi.

Laajassa maalaussarjassaan Omakuva / Self Portrait (2007–2013) Mark Wallinger leikittelee sanojen monilla merkityksillä ja pohtii samalla minuutta. Hänen nimensä Mark tarkoittaa myös merkkiä. Monitasoisen ajatusleikin tuloksena on omakuvien sarja, joissa I-kirjain (minä) edustaa minuutta eri muodoissaan. Yksi hänen omakuvistaan koristaa Mäntän paperitehtaan seinää koko kesän. Toinen nähdään Tampereella Finlaysonin entisen tehdaskiinteistön seinässä.

Syvällinen taiteilija

Näyttelyn kuraattori Timo Valjakka kertoo Mark Wallingerin olevan yllättävä, kekseliäs, syvällinen ja hämmentävän monipuolinen taiteilija. Hän on myös poliittinen taiteilija, joka kertoo kuitenkin asioista epäsuorasti, kuin peilien ja kaksoismerkitysten kautta.

– Hän ei julista vaan esittää yhä uudelleen kysymyksiä yksilön identiteetistä ja kaikista sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista valtarakenteista, jotka ohjaavat meitä ja joiden vuoksi me olemme sellaisia kuin me olemme. Euroopan viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet Wallingerin taiteesta entistä ajankohtaisempaa, hän sanoo.

Valjakka uskoo, että aikaisemmin perinteisiä brittiläisiä teemoja käsitelleen Wallingerin nykyiset teokset avautuvat myös suomalaisille katsojille. – Hänen taiteensa keskiössä on ihminen, ja siksi se on myös universaalia. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta hyvä taide haastaa aina katsojansa.

Mark Wallinger Mark -näyttely on esillä Serlachius-museo Göstassa 28.5.–9.10.2016. Näyttely jatkaa Mäntästä Skotlantiin Edinburghiin ja Dundeehen keväällä 2017. Näyttelyn yhteistyökumppanit ovat Fruitmarket Gallery Edinburghista ja Dundee Contemporary Arts Dundeesta sekä Hauser & Wirth Galleria Lontoosta.

Mark Wallinger CV

Syntyi 1959 Chigwellissä Isossa-Britanniassa.
Suoritti taideopintoja Chelsea School of Artissa ja Goldsmiths Collegessa Lontoossa.
1983 Ensimmäinen yksityisnäyttely Colchesterissa Isossa-Britanniassa.
2000 Retrospektiivinen näyttely Tate Liverpoolissa.
2000-2015 Museonäyttelyitä mm. Baselissa, Berliinissä, Brysselissä, Oslossa ja Wienissä.
2001 Edusti Isoa-Britanniaa Venetsian biennaalissa.
2007 Turner-palkinto teoksesta State Britain (2007).
2013 toteutti pysyvän 270-osaisen julkisen teoksen Labyrinth Lontoon maanalaisen asemille.
Asuu ja työskentelee Lontoossa.

Teoksia mm. Tate Galleryn, Pariisin Centre Pompidoun ja New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) kokoelmissa.

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä kello 10–18.

Lisätiedot: kuraattori Timo Valjakka, timo.valjakka@gmail.com, p. 040 548 4450.


Keskiviikko 25. Toukokuuta 2016

Helene Schjerfbeckin merkittävä teos Serlachius-museoille

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö on hankkinut 25.5. kokoelmaansa Helene Schjerfbeckin maalauksen Punainen pää II vuodelta 1915. Schjerfbeckin 1910-luvun keskeinen teos myytiin Lontoon Sothebyn huutokaupassa miljoonalla punnalla eli noin 1,3 miljoonalla eurolla.

Suomalaiskokoelmaan kuulunut Punainen pää II on monelle taidetta seuranneelle tuttu teos, sillä se valikoitui aikoinaan Ateneumin vuoden 1992 Schjerfbeck-näyttelyn kansikuvaksi ja julisteeksi. Se oli myös Sothebyn huutokauppakatalogin kannessa.

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen on iloinen siitä, että teos saatiin hankittua Serlachiuksen kokoelmaan.

– Punainen pää II edustaa Schjerfbeckin kymmenluvun vahvaa luomiskautta, jonka kuluessa taiteilija vakiinnutti määrätietoisesti uutta modernistista ilmaisuaan. On hienoa, että tämä merkkiteos päätyi suomalaiseen julkiseen kokoelmaan, Sivonen toteaa.

Henkistynyt naiskuva

Hyvinkäällä eristäytynyttä elämää viettänyt Helene Schjerfbeck ilmensi 1900-luvun alun tuotannossaan melankolista itseensä syventymistä monissa ”mustissa maalauksissaan”. Maalauksille on ominaista muodon pelkistäminen, harkittu värien valinta ja tyylillinen yhtenäisyys. Kuvien naiset ovat vaiti, heitä ympäröi sisäistynyt mielentila.

Vuoden 1915 maalauksissa naiskuvien väritys keveni, mikä oli seurausta taiteilijan omasta mielentilasta. Häntä virkisti uusi tuttavuus taidekauppias Gösta Stenmaniin, joka nosti hänet unohduksista yleisön tietoisuuteen.

Vielä merkittävämpi oli orastava ystävyys taiteen keräilijä Einar Reuterin kanssa. Reuterille taiteilija lahjoitti maalauksesta ensimmäisen, hiukan pienikokoisemman version. Punainen pää II kiteyttää aiheen, jota taiteilija oli luonnostellut alun perin alastomana hämillisenä saunojatyttönä.

Maalaus on kuulunut Wulffin kokoelmaan ja sen näyttelyhistoriasta nousevat esiin merkittävimpinä mm. Suomalaisen nykytaiteen näyttely Tukholman Nationalmuseumissa 1944, Helene Schjerfbeckin muistonäyttely Helsingin Taidehallissa 1954 ja Helene Schjerfbeckin näyttely Lyypekin St.Annen-Museumissa 1969 sekä Ateneumin näyttelyt 1992 ja 2012.

Lisätiedot:
Kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie, p. 040 638 6700, tarja.talvitie@serlachius.fi
Museonjohtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi