Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 10. Helmikuuta 2017

Matkailijat käyttivät Mänttä-Vilppulassa 11,2 miljoonaa euroa vuonna 2015

Vasta valmistunut tutkimus kertoo matkailun merkityksestä Mänttä-Vilppulassa. Sen on toteuttanut Suomen johtava matkailututkimuksiin erikoistunut Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy Serlachius-museoiden ja MW-Kehitys Oy:n toimeksiannosta.

Tutkimuksessa on käytetty Suomessa ensi kertaa alueellisesti vertailukelpoisesti toteutettua matkailun tulo- ja työllisyysvaikutustutkimusta sekä vuonna 2016 Serlachius-museoissa tehtyä kävijäkyselyä.

Vuonna 2015 Mänttä-Vilppulassa vieraili 258 000 matkailijaa, joista suomalaisia päiväkävijöitä oli noin 206 000 ja suomalaisia yöpyneitä matkailijoita noin 48 000. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli noin 4 000. Kaupungin asukasmäärä on 10 500.

Suomalaiset päiväkävijät käyttivät Mänttä-Vilppulassa keskimäärin 27 euroa ja yöpyneet matkailijat 86 euroa matkailijaa kohden. Ulkomaalaiset matkailijat käyttivät kaupungissa keskimäärin 64 euroa matkailijaa kohden.

Matkailijat käyttivät kaupungissa yhteensä lähes 11,2 miljoonaa euroa, josta majoituspalveluihin käytettiin runsaat miljoona euroa, ravintolapalveluihin noin kaksi miljoonaa euroa ja ostoksiin polttoaineet mukaan lukien lähes seitsemän miljoonaa euroa. Kulttuuri- ja huvittelupalveluihin matkailijat käyttivät yli puoli miljoonaa euroa vuonna 2015.

Palvelualan yrittäjät hyötyjinä

Mänttä-Vilppulan kaupungin elinkeinoyhtiön MW-Kehityksen markkinointijohtaja Antti Korkka iloitsee hyvistä tuloksista yhdessä museoiden ja yrittäjien kanssa. Serlachius-museoiden vuoden 2014 laajennusinvestointien ja hyvin kehittyneiden kulttuuritapahtumien myötä matkailun kokonaismäärät ovat yli kaksinkertaistuneet vuotta 2013 edeltävästä tasosta. Kaupunki on samalla nostanut omaa markkinointipanostaan yli kaksinkertaiseksi aiempiin vuosiin verrattuna.

– Matkailijoiden käyttämästä kokonaisrahamäärästä kohdentuu suoraan palvelualan yrittäjille 60 prosenttia ja majoitus- ja ravintolapalveluiden yrittäjille noin 30 prosenttia. Matkailun kasvusta hyötyy nyt suuri joukko paikallisia yrittäjiä. Matkailuyrityksissä panostetaan kasvuun erityisesti laadun kehittämisen ja yritysryhmämyynnin kautta, toteaa Korkka.

Suuri osa matkailijoista vierailee Serlachius-museoissa

Serlachius-museoissa vieraili vuonna 2015 runsaat 109 000 kävijää, joista valtaosa oli kaupungin ulkopuolelta tulleita matkailijoita. Ulkopaikkakuntalaiset museokävijät käyttivät Mänttä-Vilppulassa keskimäärin 87 euroa päivässä. Heistä lähes viidennes yöpyi kaupungissa. Suurin osa Serlachius-museoiden kävijöistä tuli yli 100 kilometrin päästä: pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta.

Museon kävijöistä yli 65 prosenttia on yli 55-vuotiaita. Vieraat ovat erittäin tyytyväisiä museokäyntiinsä. Yhdeksän kymmenestä kävijästä olisi valmis suosittelemaan museota ehdottomasti tuttavilleen ja loput 10 prosenttia suosittelisi museota varauksin.

Serlachius-museoiden kehittämispäällikön Päivi Viherkosken mukaan tutkimuksessa saatu tulos museokävijöiden kaupunkiin jättämästä 9,6 miljoonan potista tulos on yllättävän suuri. Museoiden päiväkävijätkin käyttävät Mänttä-Vilppulassa rahaa 61 euroa henkilöä kohden, yöpyjät 186 henkilöä kohden.

Kävijöiden ikäprofiili on tyypillinen taidemuseoille ja korostuu Serlachius-museoiden hyvin toimivan ryhmämyynnin johdosta. Vuonna 2016 museot myi yli tuhat opas- ja ohjelmapalvelua. Bussiryhmien runsaus näkyy myös keskimääräisen matkaseurueen koossa, jonka tutkimus kertoi olevan kuusi henkilöä. Tyypillisen yksittäisen Serlachius-museoissa käyvän seurueen muodostaa kaksi henkilöä. 

– Museoissa matkailun kehittämisen painopisteenä on nyt vientimarkkinointi. Näkymät museoiden tarjonnan saamisesta osaksi fly&drive- ja ryhmäpaketteja enimmäkseen Euroopan markkinoille ovat erinomaiset. Isojen matkanjärjestäjien kautta tie markkinoille vie aikaa. Nyt tehtyjen sopimusten kautta ensimmäiset asiakkaat voidaan nähdä Mänttä-Vilppulassa aikaisintaan kahden vuoden päästä, Päivi Viherkoski toteaa.


Lisätiedot:
MW-Kehitys Oy, markkinointijohtaja Antti Korkka, p. 040 834 6676, antti.korkka@mw-kehitys.com
Serlachius-museot, kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567, paivi.viherkoski@serlachius.fi
Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy: Mikko Manka, puh. 040 549 8557, Pasi Nurkka, puh. 040 505 5903


Perjantai 3. Helmikuuta 2017

Riiko Sakkinen vyöryttää Euroopan pakolaiskriisin Serlachius-museoihin

”Jos joku vaatii Euroopan rajojen sulkemista, hän ei seuraa aikaansa. Rajamme on jo suljettu repivällä concertina-piikkilangalla. Kylmän sodan rautaesirippu oli leikkikalu verrattuna Euroopan nykyisiin raja-aitoihin”, taiteilija Riiko Sakkinen sanoo Rajat kiinni -näyttelyssään, joka avautuu yleisölle 4.2.2017 Serlachius-museoissa.

Riiko Sakkisen sanat perustuvat itse nähtyyn ja koettuun. Hän kiersi vuonna 2016 yhdessä näyttelyn kuraattorin, Serlachius-museoiden johtajan Pauli Sivosen kanssa Euroopan ulkorajoilla: Espanjalle kuuluvissa Afrikan puolella sijaitsevissa kaupungeissa, Kreikan saaristossa, Balkanin reitillä ja lopuksi hävitetyillä pakolaisleireillä Ranskassa.

Matkoillaan taiteilija ja kuraattori näkivät Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia ja siirtolaisia, joiden pääsy on estetty metrien korkuisilla aidoilla ja repiviä teriä sisältävällä concertina-piikkilangalla. He näkivät keskitysleiriä muistuttaviin olosuhteisiin sijoitettuja pakolaisia. He näkivät kahden maan rajavyöhykkeelle, ei-kenenkään-maalle jumiin jääneitä ja spontaanisti kyhätyissä telttakylissä asuvia pakolaisia.

Aina uuteen hotelliin majoittuessaan Riiko Sakkinen pyysi hotellin logolla varustettua kirjepaperia ja alkoi luonnostella näkemäänsä. Näyttelyn keskeisiä teoksia ovatkin kirjepaperille tehdyistä piirroksista otetut suurikokoiset printit, joita hän on vielä jälkeenpäin täydentänyt. Sakkinen käsittelee niissä pakolaisten kohtaamia asioita ja kantaväestön asenteita Lähi-idästä ja Afrikasta tuleviin pakolaisiin ja siirtolaisiin.

Auto, piikkilankaa ja uimaleluja

Riiko Sakkinen on poliittinen taiteilija. Hän hakee kuva-aiheensa usein viihde- ja kulutuskulttuurista: sarjakuvista, pakkauksista ja mainoksista. Monikerroksiset ja provosoivat työt sisältävät viittauksia historiaan ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin: asenteisiin ja rasismiin. Kaikkiin näyttelyn teoksiin liittyy tekstit, jotka avaavat niiden yksityiskohtia mutta jättävät tulkinnan katsojalle.

Näyttelyssä on myös esineitä. Katonrajassa kiertää concertina-piikkilanka, jota valmistaa Malagassa toimiva, liikevaihtoaan vauhdilla kasvattava yritys. Loppuun käytettyjen lenkkareiden pohjiin on kiinnitetty järeitä ruuveja, joiden avulla Eurooppaan pyrkivät ihmiset yrittävät kiivetä piikkilanka-aidan yli. Keskellä näyttelytilaa on auto, jonka Venäjältä Suomeen tulleet turvapaikanhakijat jättivät Suomen puolelle ylitettyään rajan talvella 2015–2016. Valtio huutokauppasi rajalle kertyneet autot, ja yksi niistä päätyi Mänttään.

Näyttelyssä on lasten uimaleluja, joissa lukee ”this is not a life-saving device” (tämä ei ole hengenpelastusväline). Riiko Sakkinen keräsi niitä mukaansa Lesboksen rantaan jätettyjen kymmenientuhansien pelastusliivien joukosta. Lesbossaaren kautta on kulkenut parin vuoden aikana satojatuhansia Syyrian, Irakin ja Afganistanin pakolaisia, jotka ylittävät Kreikan ja Turkin välisen merialueen täyteen ahdetuilla veneillä.

Yksittäisen ihmisen kohtalosta ilmiöön

Espanjassa asuva Riiko Sakkinen ei korosta näyttelyssään yksittäisen pakolaisen tai siirtolaisen näkökulmaa. Sen sijaan hän käsittelee pakolaisuutta ja siirtolaisuutta ilmiönä ja kertoo, miten siihen on Euroopassa vastattu.

Taiteilija kertoo lukeneensa näyttelyä tehdessään kansainvälistä ihmisoikeuksien julistusta, joka hyväksyttiin Yhdistyneissä Kansakunnissa 1948. Sen mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Samoin jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.

– Ihmisoikeuksien julistus ei käytännössä ole enää voimassa. Se ei suojele Eurooppaan tulevia hädänalaisia ihmisiä, hän toteaa.

Näyttelyyn liittyy Pauli Sivosen kirjoittama julkaisu, joka ilmestyy kesällä 2017. Se on eräänlainen matkakertomus, joka syntyi miesten keskustellessa iltaisin päivän kokemuksista. Samalla se avaa monia käänteitä kokeneen näyttelyprosessin vaiheita.

Riiko Sakkinen haluaa teoksillaan muuttaa maailmaa. Näyttelyssä hän kertoo, millaisessa Euroopassa ja maailmassa hän haluaisi elää.

– Haluan maailman, jossa ei ole rajoja ja jossa ihmiset saavat valita vapaasti asuinpaikkansa. Haluan maailman, jossa ihmisillä on oikeus muuttaa, mutta ennen kaikkea olla muuttamatta. Haluan maailman, jossa kenenkään ei tarvitse lähteä kotoaan sodan, väkivallan, vainon tai köyhyyden takia.


Näyttely on avoinna 4.2.2017–7.1.2018 Serlachius-museo Göstassa.
Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.
 

Lisätiedot:
Riiko Sakkinen, p. 041 516 9656, riiko.sakkinen@yahoo.es
Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi

 


Torstai 2. Helmikuuta 2017

Serlachius-museot aloittaa muistitiedon keräämisen Mäntän selluloosatehtaasta

Metsä-Serlan Mäntän selluloosatehtaan lopettamisesta on kulunut 26 vuotta. Sellutehdasta koskeva muistitieto elää vielä paikkakunnalla, mutta kuinka kauan? Serlachius-museot aloittaa muistitiedon keräämisen keskustelusarjalla, joka toteutetaan Autere-opiston keskiviikkoluennoilla Gustaf-museossa 8.2., 15.2. ja 22.2.

Serlachius-museoiden eräänä tehtävänä on suomalaisen paperiteollisuushistorian ja nimenomaan Mäntän teollisuusyhteisön kulttuurihistorian tallentaminen. Sellutehdasta koskevan muistitiedon kerääminen on osa tätä työtä.

Mäntän selluloosatehtaan lakkautus keräsi aikanaan suurta huomiota tiedotusvälineissä, ja monet epäilivät sen merkitsevän Mäntän kuoliniskua.
Selluloosatehdas alkoi 1980-luvun lopussa tuottaa liukoselluloosaa, jonka markkinat olivat Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa. Neuvostoliiton hajotessa 1991 markkinat sulkeutuivat kerralla. Samaan aikaan Suomi ajautui itsenäisyytensä ajan pahimpaan lamaan.

Yle TV2 teki selluloosatehtaan lakkauttamisesta laajan, kolmiosaisen dokumentin Kolme tarinaa Mäntästä. Toimittaja Untamo Eerolan dokumentissa seurattiin selluloosatehtaan lakkauttamista ja työntekijöiden vaiheita. Dokumentissa näytettiin tehtaan sulkemiseen liittyviä tiedotustilaisuuksia, käytiin työntekijöiden kodeissa ja seurattiin mänttäläistä elämänmenoa.

Dokumentin ensimmäinen osa on nimeltään Alasajo, toinen osa Puilla paljailla ja kolmas osa Patruunoiden aika. Keskustelutilaisuuden aluksi katsotaan aina yksi osa dokumentista. Sen jälkeen sana on vapaa sellutehdasta koskevalle keskustelulle ja muistoille. Keskustelut taltioidaan.

Yhteisten keskustelutilaisuuksien jälkeen muistitiedon keräämistä jatketaan henkilökohtaisin haastatteluin. Keräämistä organisoi Serlachius-museoiden tutkija Milla Sinivuori-Hakanen, jota kiinnostavat kaikki sellutehtaaseen liittyvät muistot: työnteko ja työntekijät sekä selluloosatehdas työyhteisönä. Myös tehtaan lakkauttamista koskevat tiedot ovat tärkeitä.

Haastatteluihin voi osallistua 1–2 henkilöä kerralla. Sellutehdasta koskevia muistoja voi halutessaan toimittaa myös kirjallisesti. Museoille voi tarjota myös selluloosatehdasta koskevia valokuvia ja muuta materiaalia lainaksi digitoimista varten.

Lisätiedot: Milla Sinivuori-Hakanen, p. 040 723 1598 tai milla.sinivuori-hakanen@serlachius.fi.
 


Perjantai 25. Marraskuuta 2016

Serlachius-museoiden uudessa kokoelmanäyttelyssä maisemataiteen klassikoita

Claude Monet´n, Camille Pissarron, Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin maisema-aiheet ovat keskeisesti esillä Serlachius-museoiden uudessa kokoelmanäyttelyssä Niittyjä ja erämaita, joka avautuu yleisölle 26.11. Maisemataiteen historiaan pureutuva näyttely kertoo ihmisen suhteesta luontoon ja osoittaa, että maisemalla on ollut myös poliittista merkitystä.
 

Näyttelyn kuraattori, Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie on nostanut kokoelmista esiin näkökulmia taidehistorian maisemiin. Esimerkiksi kotimaan maisemat koettiin kansaa yhdistäväksi tekijäksi, kun itsenäistyvälle Suomelle luotiin identiteettiä sata vuotta sitten.

– Maamme kultakauden taide 1800–1900-lukujen vaihteessa merkitsi myös suomalaisen maisemamaalauksen kukoistuskautta. Taiteilijat olivat eturintamassa rakentamassa Suomelle isänmaankasvoja kansankuvauksilla ja kotimaan luonnosta kumpuavilla maisema-aiheilla, Talvitie kertoo.

Näyttely antaa tietoa Serlachiuksista taiteen keräilijöinä ja mesenaatteina. Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen vuonna 1933 perustaman taidesäätiön kokoelmaa on kartutettu vuosikymmenien kuluessa erityisesti Suomen kultakauden teoksilla. Tunnettujen klassikoiden lisäksi esillä on viime vuosina hankittuja teoksia, myös nykytaidetta.

Maiseman vuosisadat

Maisema-aiheista tuli itsenäinen taiteenlaji 1500-luvun lopulla Alankomaissa, missä vaurastunut porvaristo halusi koristaa kotejaan pienimuotoisilla maalauksilla. Taidesäätiön kokoelmissa on runsaat sata vanhan eurooppalaisen taiteen teosta. Niistä huomattava osa edustaa alankomaalaista 1600-luvun taidetta, johon Gösta Serlachius oli erityisen mieltynyt. Näitä teoksia on viime vuosina konservoitu tätä näyttelyä varten.

Romantiikan kausi nosti maiseman 1800-luvulla kuvataiteen keskiöön. Romantiikka ja sitä seurannut realistinen ulkoilmamaalaus muuttivat samalla suhtautumista maisemataiteeseen. Luonto nähtiin ihmisen tunteiden ja mielenmaisemien heijastajana, ja toisaalta ihminen alettiin ymmärtää osana elinympäristöään eikä sen herrana ja käskijänä.  – Maiseman vuosisata, 1800-luku, toi maisemat kuvataiteen kulisseista etualalle, kiteyttää Tarja Talvitie.

Vuosisadan loppupuolella impressionismi vei ulkoilmamaalareiden aloittaman uudenlaisen ilmaisutavan astetta pidemmälle. Muoto jäi sivuseikaksi hetkelliseen vaikutelmaan nähden. Impressionistit maalasivat rohkean luonnosmaisesti silottelematta ja korjailematta. Heidän keskeistä kuvastoaan olivat maaseutu- ja kaupunkimaisemat.

Tyylin keulahahmo Claude Monet tutki maalaussarjoissaan valon, säätilan ja vuorokaudenajan vaikutusta kuvattavaan aiheeseen. Näyttelyssä on esillä kuuluisan Heinäsuova ilta-auringossa -maalauksen lisäksi maisemia ulkoilmarealismin pioneereilta, kuten Camille Corot’lta ja Eugène Boudinilta.

Vuodenaikojen maisemat

Myös Suomessa omaksuttiin ulkoilmamaalauksen opit ja niitä sovellettiin kotimaisiin luontoaiheisiin. Vuodenaikojen vaihtelu tarjosi luontoa havainnoiville taiteilijoille, kuten Eero Järnefeltille, Pekka Haloselle ja Ellen Thesleffille otollisia kuvauskohteita.

Kansallisromantiikan mestari Akseli Gallen-Kallela lähti ensimmäisenä kuvataiteilijana etsimään suomalaisuuden juuria Kalevalan laulumailta. Ruoveden Kalelassa syntyivät matkojen seurauksena monet taiteilijan Kalevala-aiheisista maalauksista. Gallen-Kallela oli Gösta Serlachiuksen suosikkitaiteilija, jonka tuotantoa vuorineuvos hankki kokoelmaansa aina tilaisuuden tullen.

Tarja Talvitien mukaan näyttelyssä etsiydytään järvisuomalaisen luonnon ja kansanihmisen keskinäisen harmonian ytimeen. Toisaalla taas nähdään riistamaiden villi eloonjäämistaistelu, joka on kaukana herraskaisten puistojen ja huviretkien maailmasta.

Modernismin vuosikymmeninä into maisemakuvauksiin laantui, mutta 2000-luvulla luonto ja ympäristö ovat nousseet merkittävään rooliin nykytaiteessa. Aikakaudet vaihtuvat, näkökulmat muuttuvat, mutta viime kädessä kyse on ihmisen ja luonnon suhteesta.

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.

Lisätiedot: kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie, p. 040 638 6700, tarja.talvitie@serlachius.fi
 


Perjantai 4. Marraskuuta 2016

Marita Liulian Kultakausi avautuu Serlachius-museoissa

Taiteilija Marita Liulian elämyksellinen Kultakausi-näyttely kietoo yhteen taidehistoriallisen, yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kultakauden teemoja ja kysyy, mikä on kultakausi tänään. Näyttely avautuu yleisölle Serlachius-museo Göstassa 5. marraskuuta.

Marita Liulia on kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoitamme, jonka monipuolinen tuotanto sisältää muun muassa maalauksia, valokuvia, lyhytelokuvia ja installaatioita. Kaikkia niitä nähdään sata uutta työtä sisältävässä Kultakausi-näyttelyssä, jolla Serlachius-museot käynnistää Suomen satavuotisjuhlakauden.

Suomen taiteen kultakaudella tarkoitetaan maamme itsenäistymistä edeltänyttä ajanjaksoa, jolloin taiteilijat loivat maalle suomalaista identiteettiä. Liulia on valinnut vuoropuheluun omien teostensa kanssa kultakauden mestariteoksia, muun muassa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin vastikään hankitun Helene Schjerfbeckin Punainen pää II -teoksen.

Suomen toiseksi kultakaudeksi Liulia määrittelee ajan 1970-luvulta lähtien. Tuolloin maa ponnisteli nopeasti maailman kehittyneimpien ja vauraimpien valtioiden joukkoon. Sitä olivat edeltäneet ankarat sotavuodet, alueluovutukset ja pulakausi, maaseudun tyhjeneminen ja siirtolaisuus Ruotsiin.

– Mutta mitä kultakausi tarkoittaa tänään, rakennemuutoksen, globalisaation ja muuttoliikkeiden aikana? Luoko taide nyt kansallista hyvinvointia, joka on sekä hengen, kehon, talouden että yhteisön hyvinvointia? Onko individualismin aikakaudella kultakausikin henkilökohtainen, se maaginen aika, kun ihminen elää täysillä ja toteuttaa unelmaansa? Onko kultakausi elämänasenne? taiteilija kysyy.

Koko aikuisikänsä eri puolilla maailmaa matkustanut ja viidessäkymmenessä maassa teoksiaankin esittänyt Marita Liulia on tehnyt laajoja taideprojekteja, joiden teemoja hän on käsitellyt eri taidemuotojen kautta.

Helsingissä ja Heinolassa nykyisin asuva taiteilija tarkastelee kansakunnan erityispiirteitä, muutoksia sekä niitä rakenteita ja asenteita, jotka jarruttavat uusiutumista. Näistä pohdinnoista kehkeytyi Kultakausi, joka sisältää museonäyttelyn lisäksi kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirja julkaistaan näyttelyn avautuessa.

Maalauksia paljain käsin

Näyttelyn keskiössä ovat suuret maalaukset, joiden tekeminen tarjoaa Marita Liulian mukaan hyvää vastapainoa ennalta tarkasti suunnitelluille valokuva- ja elokuvaprojekteille. Hän maalaa paljain käsin niin suurille kankaille, ettei näe koko ajan omaa työtään vaan joutuu työskentelemään intuition varassa.

Liulian maalauksissa näkyy ihmisten jälkiä mutta ei henkilöitä. Ne ovat persoonallisia maisemia tai näkyjä, jotka liittyvät usein maailman tapahtumiin: uutisiin inhimillisestä hädästä tai katastrofeista. Teosten syntyyn olennaisesti liittyvät tarinat kerrotaan näyttelyssä ja Kultakausi-kirjassa.

Näyttelyn valokuvat ovat muotokuvia uus- ja kantasuomalaisista. Valokuvat ovat syntyneet taiteilijan mustan pöydän ääressä, jossa on keskusteltu elämän käännekohdista ja kultakausista. – Muotokuvaan tarttuu väistämättä jotain keskustelun sisällöstä. Pohtiessaan elämänsä merkittävintä hetkeä ihminen unohtaa poseerata, hän on vain läsnä.

Valokuvien ja maalausten rinnalla näyttelyssä nähdään sarja lyhytelokuvia, suuri veistosinstallaatio sekä lyhyitä videoita. Yhdellä otolla, kuvakulmaa vaihtamatta tehdyt videoteokset ovat kuin muotokuvia, joihin on lisätty liike. Niille on yhteistä hetken, valon ja liikkeen lumous, joka tuntuu pysäyttävän ajan.

Kielletty, kiehtova kulta

Teatterin parissakin työskennellyt Liulia on halunnut luoda Kultakaudesta elämyksen, jossa lavastus ja valosuunnittelu tukevat visuaalisesti näyttävää ja ajatuksia herättävää kokonaisuutta. Taiteilijan mukaan näyttely sopii erinomaisesti paitsi aikuisille, myös lapsille.

Kulta on näyttelyssä tärkeässä roolissa monestakin syystä. Liulian opiskeluaikaan 1970-luvulla taidekoulutus ei tuntenut jalometalleja, sillä vasemmistolainen taidemaailma liitti kullan porvarillisuuteen, uskontoihin ja konservatismiin. Vasta yliopistossa hän oivalsi, että kulta symboloi myös aurinkoa, pysyviä arvoja ja kypsää henkisyyttä.

– Sinänsä viaton metalli kantaa edelleen historian taakkaa. Kulta ja hopea ovat olleet useina historian kausina taiteilijoilta kiellettyjä materiaaleja. Kulta on edelleen taiteessa tabu ja sellaisena varsin vähän käytetty ja analysoitu. Ehkä juuri se tabu vetää minua puoleensa, hän arvelee.

Taiteilijan kotisivut: www.maritaliulia.com

Kultakausi-näyttely on avoinna 5.11.2016–23.4.2017.
Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.

Lisätiedot: taiteilija Marita Liulia, p. 040 833 8944, marita@maritaliulia.com
Kuvapyynnöt: Serlachius-museoiden tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi