Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 12. Lokakuuta 2018

Kiven aika – Harry Kivijärvi ja kuusi suomalaista nykykuvanveistäjää

Harry Kivijärven (1931–2010) modernistiset, kiveen veistetyt teemat olivat osa Suomen kuvanveiston kansainvälistä menestystä 1960–70-luvuilla. Serlachius-museoissa 13.10. avautuvassa Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston tuhatvuotisia perinteitä jatkavat Harry Kivijärven lisäksi kuusi nykykuvanveistäjää: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen ja Ville Mäkikoskela.

Harry Kivijärvi oli perehtynyt ihmisen ja kiven yhteiseen historiaan, ja hänen työskentelyään leimasi kunnioitus muinaisia kulttuureita kohtaan. Kiven aika esittelee Kivijärveä paitsi taiteilijana, myös taiteen keräilijänä ja kivenveiston vanhojen perinteiden tutkijana.

Oman ilmaisunsa Harry Kivijärvi löysi kansainvälisestä modernismista. Hänen teoksilleen tyypillisiä ovat selkeät muodot sekä sileän ja karheaksi jätetyn pinnan vuoropuhelu. Taiteilijaa kiehtoi kahden kivimassan välinen jännite, joka huipentui Kivijärven tunnetuimpaan teokseen, J. K. Paasikiven muistomerkkiin Itä ja Länsi vuodelta 1980.

Harry Kivijärvi loi määrätietoisesti kansainvälistä uraa ja edusti Suomea muun muassa Sẫo Paulon biennaalissa, Venetsian biennaalissa ja Pariisin FIACissa ja muissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Kiven aika -näyttelyssä nähdään pieni otos kansainvälisestä modernismista, johon Kivijärven teokset sijoittuvat. Tämän kokonaisuuden on koonnut tutkija Tomi Moisio.

Kivi taipuu nykypäivän aiheisiin

Harry Kivijärvi toimi pitkään taideopettajana ja -vaikuttajana kantaen huolta kivenkäsittelytaidon jatkumisesta. Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston perinteitä jatkavat kuusi nykykuvanveistäjää, jotka edustavat hyvin erilaisia taiteentekemisen tapoja. Kivijärven tavoin jokainen heistä on löytänyt omaleimaisen tyylinsä, ja kaikki he työstävät itse kiveä.

Kivijärven teosten maaperää oli ihmisen rakentama kulttuuri. Niiden rinnalle Laura Könönen (s. 1980) ja Ville Mäkikoskela (s. 1975) tuovat näyttelyyn urbaanin muotokielen ja nykyihmisen kaupunkikulttuurin: dioriittisen jättikaiuttimen tai marmoriin veistetyn kertakäyttökulttuurin.

Aaron Heinolle (s. 1977) kivi on yksi monista materiaaleista. Siinä missä Kivijärven veistoksissa voi nähdä hienovaraisen orgaanisen liikkeen, Heinon marmorit ovat alkuvoimaisia. Hän ammentaa teoksiinsa sisältöä elämästä itsessään, sen jatkuvasta muutoksesta ja elollisen halusta lisääntyä.

Kiinnostus luonnon muovaamiin kiviin ja kiven pitkään historiaan yhdistää Maria Dunckeria (1963), Timo Hannusta (s. 1969) ja Anne Koskista (s. 1969). Duncker on käyttänyt veden hiomia rantakiviä animaatioteoksensa materiaalina. Timo Hannusen aikaa ja ympäristön tilaa käsittelevät, mustaan kiveen veistetyt teokset ovat puolestaan kuin luonnon muovaamia arkeologisia löydöksiä.

Anne Koskinen on veistänyt teoksensa jääkauden siirtelemiin luonnonkiviin. Hänen teossarjansa saksankielisellä nimellä Findling on kaksoismerkitys: siirtolohkare ja löytölapsi. Veistokset voi nähdä muistomerkkeinä juuristaan tietämättömille lapsille. Toisaalta ne muistuttavat edelleen toteutuvasta käytännöstä: ei-toivottujen lasten, usein tyttöjen, hylkäämisestä.

Kokoelma Kivijärvi lahjoituksena Serlachiukselle

Harry Kivijärvi säätiöi vielä eläessään kokoelmansa keskeisiä teoksia. Kokoelma lahjoitettiin taiteilijan kuoleman jälkeen vuonna 2011 Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle. Se sisältää 24 Kivijärven teosta sekä taiteilijan keräämän taidekokoelman. Osa Kivijärven veistoksista on sijoitettu pysyvästi taidemuseo Göstan puistoon.

Taidesäätiö täydensi kokoelmaa hankkimalla taiteilijan keräämän Egypti-esineistön sekä hänen varhaisia veistoksiaan. Niihin pääsee tutustumaan nyt ensimmäisen kerran Serlachius-museo Göstassa. Kiven aika -näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne.

Kiven aika -katalogi julkaistaan näyttelyn avautuessa. Samalla julkaistaan uusintapainos Harry Kivijärven kirjoittamasta kirjasta Kuinka pyramidit rakennettiin? vuodelta 1990. Kirjat on kustantanut Kustannusosakkeyhtiö Parvs.

Kiven aika -näyttely on avoinna Serlachius-museo Göstassa 13.10.2018–14.4.2019.
Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.

Lisätiedot:
Pääkuraattori Laura Kuurne, p. 044 269 6677, laura.kuurne@serlachius.fi

Kuvapyynnöt:
Tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi
 


Keskiviikko 13. Kesäkuuta 2018

Dalín gaala on kunnianosoitus surrealismin mestarille

Dalín gaala on surrealismin mestaria Salvador Dalía ja hänen myöhäistuotantoaan esittelevä installaatio, joka pohjautuu vuonna 1973 julkaistuun keittokirjaan Les dîners de Gala. Serlachius-museo Gustafin näyttely on ilotteleva kunnianosoitus taiteilijalle, jonka elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan.

Espanjalainen Salvador Dalí (1904–1989) oli ristiriitainen taiteilija, jonka ansiot surrealistisen taiteen ja avantgarden pioneerina tunnustetaan kiistattomasti. Hän teki seitsemänkymmentä vuotta kestäneen uransa aikana maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, installaatioita, lavastuksia, koruja, astioita, postimerkkejä, tapetteja ja tuotemerkkejä.

Dalí ei varjellut tuotantoaan mustasukkaisesti, vaan antoi usein luvan tehdä teoksistaan kaupallisia tuotteita. Hänen taiteestaan tehdyt lukuisat väärennökset eivät tuntuneet suuresti häiritsevän häntä itseään. Niinpä maailma on tulvillaan hänen taideteoksiaan, niiden kopioita ja väärennöksiä.

Surrealistinen keittokirja

Ikääntyvä Dalí vei taidettaan yllättäviin suuntiin. Ranskalainen taidekustantamo Felicie julkaisi hänen nimissään vuonna 1973 keittokirjan Les dîners de Gala. Näyttävässä kirjassa on yhteensä 136 reseptiä. Pariisin sen ajan parhaista ravintoloista saadut reseptit ovat mielikuvituksellisia ja ylellisiä. Vuonna 2016 saksalainen Taschen-kustantamo julkaisi kirjasta uusintapainoksen.

Kirjan kuvituksena on Dalín grafiikansarja surrealistisista ruoka-annoksista, hänen aiempia maalauksiaan ja valokuvia mestarista itsestään notkuvien ruokapöytien ääressä. 12-osainen grafiikansarja kulkee samalla nimellä kuin keittokirja, ja se kuuluu monien mielestä surrealismin mestarin parhaisiin printteihin. Alkuperäinen keittokirja on nykyisin keräilyharvinaisuus.

Dalí ja hänen vaimonsa Gala järjestivät myös oikeassa elämässään mielikuvituksellisia illallisia. Yksisarviseksi pukeutunut Gala emännöi kerran illallista valtavassa kurpitsojen peittämässä sängyssä oselotin pentua hellitellen.

”Kiinnostuimme ikääntyvästä Dalísta sekä hänen synnyttämästään visuaalisesta ja kulttuurisesta universumista, joka sisältää taideteoksia, niiden pohjalta syntyneitä design-esineitä, rihkamaa tai väärennöksiä”, Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kertoo.

Suurin osa installaatioon liittyvistä Dalín teoksista ja esineistä on saatu ranskalaisen Dalí-keräilijän Jean Amiot’n kokoelmasta. Hän ylläpitää yksityistä Dalíneum-museota Beaunen pikkukaupungissa. Dalín alkuperäiseen keittokirjaan tekemä grafiikansarja on saatu Castellani Art Museumin kokoelmista Yhdysvalloista.

Dalín gaalan ovat kuratoineet Pauli Sivonen ja suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen, joka on luonut näyttelyn mielikuvituksellisen yleisilmeen.


Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Lisätiedot:
Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi.

Kuvapyynnöt:

Serlachius-museoiden tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi
 


Keskiviikko 13. Kesäkuuta 2018

Elina Brotherus avaa ovet leikkisään ja outoon maailmaan

Serlachius-museo Gustafissa avautuva näyttely playground / leikkikenttä esittelee aivan uudenlaisen puolen Elina Brotheruksesta. Vuosina 2016–18 syntyneet valokuvat ja videoteokset ovat hauskoja ja samalla absurdeja. Ne perustuvat 1960-luvun Fluxus-taiteilijoiden teosohjeisiin, ”event scoreihin”.

Elina Brotherus (s. 1972) on työskennellyt kaksikymmentä vuotta valokuvan ja liikkuvan kuvan parissa. Suomessa ja Ranskassa asuvan taiteilijan aiheet ovat usein olleet omaelämäkerrallisia tai liittyneet taidehistoriaan sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen. Hän on käytännössä koko taiteilijanuransa ajan kuvannut itseään.

Uusissa teoksissaan hän on hakenut vaikutteita 1960–70-lukujen taiteesta, mm. Fluxus–ryhmältä. Näille käsite- ja performanssitaiteen uranuurtajille oli tyypillistä arkielämän, satunnaisoperaatioiden ja huumorin hyödyntäminen työssään.

Elina Brotherus otti työskentelynsä lähtökohdaksi taiteilija George Brechtin 1960-luvun alussa kehittämät teosohjeet, ”event scoret”, joita hän tulkitsee omalla tyylillään. Brotherus on laajentanut teosohjeen ideaa ja hakee vaikutteita myös elokuvantekijöiltä, runoilijoilta, maalareilta ja valokuvaajilta. Monissa teoksissa hän on tehnyt yhteistyötä tanssija ja koreografi Vera Nevanlinnan kanssa.

Näyttelyssä on mukana myös aivan uusia töitä, joissa Brotheruksen yhteistyökumppaneina ovat olleet kuvanveistäjä Erwin Wurm ja itävaltalainen avantgarde-feministitaiteilija VALIE EXPORT.

Tuloksena on poikkeuksellisen runsas sarja valokuvia ja lyhyitä videoita, jotka kääntävät uuden lehden Brotheruksen tuotannossa. Energiaa pursuava näyttely luo yhteyden taiteilijoiden välille yli vuosikymmenien. Menneestä nykyhetkeen yltävä jatkumo haastaa taiteilijan ja houkuttelee katsojan mukaan pohtimaan taiteen luonnetta, historiaa, toistoa, tekijyyttä ja tulkintaa.

Elina Brotherus voitti arvostetun Carte blanche PMU -palkinnon Ranskassa syksyllä 2017. Palkintoon liittyvä Règle du jeu -näyttely oli esillä Pariisin Pompidou-keskuksessa. Samaan metodiin perustuva, huomattavasti laajempi näyttely playground / leikkikenttä nähdään nyt Serlachius-museo Gustafissa. Näyttelyn on kuratoinut tohtori Susan Bright.

Näyttelyyn liittyy käsin tehty ja signeerattu Fluxus-henkinen laatikko, joka sisältää 80 teoskorttia näyttelyssä esillä olevista valokuvista sekä Brotheruksen taidetta käsittelevän esseen, jonka on kirjoittanut Susan Bright.

playground / leikkikenttä on avoinna 16.6.2018–6.1.2019 Serlachius-museo Gustafissa.
Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Lisätiedot:
Elina Brotherus, elina.brotherus@gmail.com
www.elinabrotherus.com

Kuraattori Susan Bright, susan@susanbright.net

Kuvapyynnöt:
Serlachius-museoiden tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi


Perjantai 8. Kesäkuuta 2018

Sampsa Virkajärven näyttely kiteyttää vanhempien ja lasten muuttuvan suhteen

Sampsa Virkajärven näyttely Serlachius-museo Göstassa muodostuu kahdesta  esseistisestä videoteoksesta. Sun kanssa kertoo hänen kuolevasta isästään ja Mitä jää? muistisairaasta äidistä. Intiimit ja henkilökohtaiset teokset laajenevat yleisinhimilliselle tasolle kuvaten vanhempien ja lasten muuttuvaa suhdetta, minuutta ja luopumista.

Sun kanssa -teoksessa (2011–18) vanha isä makaa sängyssä eikä jaksa enää edes puhua. On aika jättää jäähyväisiä. Keski-ikäinen poika yrittää ymmärtää isäänsä ja samalla itseään pienten lasten isänä. Teoksessa käydään läpi isän ja pojan suhdetta: läheisyyttä, ihailua ja puhumattomuutta.

Henkilökohtaisen tason lisäksi teoksessa hahmottuu se suuri muutos, mikä perheiden sisällä on tapahtunut. Sotien alla syntyneen sukupolven ja heidän lastensa ajatukset eivät ole aina kohdanneet. Videoteoksessa poika hakee isänsä kuolinvuoteen äärellä yhteyttä heidän välilleen. ”Osa meidän erilaisuuttamme on meidän aikojemme erilaisuutta”, hän toteaa.

”Muisti ylläpitää minuuden”

Mitä jää? (2015–18) kertoo muistisairaan äidin viimeisistä vuosista omassa kodissaan ja siitä, millaiseksi aika ja paikka muuttuvat sairauden edetessä. Teos kuvaa niitä vaikeuksia, joita vanha ihminen ja hänen hoitajansa kohtaavat, kun ei muista, näe ja hahmota.

Vanhojen valokuvien kautta välittyy kuva naisesta ja äidistä, jonka minuus muuttuu sairauden edetessä. ”Sitä katoaa, kun ei muista. Muisti ylläpitää minuuden”, kertojana toimiva Sampsa Virkajärvi sanoo. ”Mä toimin nyt sun muistina ja kerron, mitä me ollaan yhdessä koettu.”

Vaikka Virkajärven teokset ovat hyvin henkilökohtaisia, taiteelliset valinnat ja elokuvakerronnan keinot siirtävät ne yleisinhimilliselle tasolle. Vanhat valokuvat ja kaitafilmit leikkautuvat kodin tuttuihin esineisiin ja lopulta hoitokodin huoneeseen.

Teoksissa on samaan aikaan läsnä eri aikakerrostumia: mennyt, nykyhetki ja tuleva. Muistisairas äiti asuu samaan aikaan montaa taloa. Taidolla tehty leikkaus asettaa kuvan ja äänen ristiriitaan, mikä tuo esiin sekä hoitajan että hoidettavan kokemuksen ja tekee näkyväksi raskaan tilanteen aikaansaamia tunteita.

Oonks mä nukkunut täällä montakin yötä?”
Äiti 44 vuotta olet ollut täällä. Tää on sun koti.”

Sun kanssa -teos valmistui vuonna 2011 kuvataidekriitikko Otso Kantokorven kuratoimille Mäntän kuvataideviikoille. Isän kuolema kesken teoksen tekemisen yllätti kuitenkin Sampsa Virkajärven, ja hän jatkoi myöhemmin teoksen työstämistä. Mitä jää? -teos oli esillä Pirkanmaan triennaalissa 2015. Sen jälkeen taiteilija on tehnyt siitä uuden, pidennetyn version.


Näyttelyn kuraattori: Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne.
Näyttelyn esittelyteksti: taidekriitikko, kuraattori, toimittaja ja kolumnisti Otso Kantokorpi (1957–2018).

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Lisätiedot:
Sampsa Virkajärvi, p. 050 300 9583, sampsa.virkajarvi@gmail.com
Laura Kuurne, p. 044 269 6677, laura.kuurne@serlachius.fi


Perjantai 18. Toukokuuta 2018

Koen Vanmechelenin näyttely levittäytyy Serlachius-museo Göstasta ympäröivään puistoon

Koen Vanmechelen on belgialainen käsitetaiteilija, jonka tuotanto sisältää maalauksia, veistoksia, videotaidetta, suuria bioinstallaatioita sekä sosiaalisia ja yhteisöllisiä hankkeita. Hänen näyttelynsä It’s About Time, Kyse on ajasta tuo hänen taiteensa koko sen monimuotoisuudessaan Serlachius-museo Göstaan ja sitä ympäröivään puistoon.

Kansainvälisesti tunnettu Koen Vanmechelen (s. 1965) tekee väkivahvoja, ekspressionistisia maalauksia ja arvoituksellisia veistoksia, joiden materiaaleissa eläimet ovat näkyvästi läsnä. Taiteilija korostaa, ettei hän koskaan tapa eläimiä vaan antaa luonnollisesti kuolleille eläimille uuden elämän teostensa osina.

Taidemuseo Göstan puistossa on näyttelyyn liittyen esillä Mechelse Maatiaiskanoja, jotka edustavat 22. sukupolvea taiteilijan maailmankuulussa kanojen risteyshankkeessa Cosmopolitan Chicken Projectissa (CCP). Risteytystyön tuloksena syntyneitä kanoja on ollut näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Hanke on herättänyt mielenkiintoa tiedemaailmassa, sillä jokainen risteyttämällä syntynyt kanasukupolvi on osoittautunut entistä elinvoimaisemmaksi, terveemmäksi ja vastustuskykyisemmäksi.

Lucy puolestaan on kosmopoliittinen sika, joka on unkarilaisen villasian Mangalitzan ja Duroc-teollisuussian risteytys. Mangalitza-emakko porsaineen majailee kesän ajan Taavetinsaaressa, johon niille on rakennettu oma sikala ja aitaus.

Monimuotoisuuden puolestapuhuja

Koen Vanmechelen työskentelee taiteen ja tieteen rajapinnassa johtoajatuksenaan monialainen yhteistyö ja yhteisöllisyys. Risteyttäminen ja sen tuloksena syntyvä monimuotoisuus ovat hänen taiteensa keskeisiä käsitteitä. Hän soveltaa niitä paitsi taiteessaan myös yhteiskunnallisessa ajattelussaan ja näkee niiden olevan elämän jatkuvuuden ja kehityksen ehto maapallolla.

Hän on syvästi eettinen taiteilija, joka pyrkii symbolisesti ja konkreettisesti avaamaan näkymiä tulevaisuuteen, jossa ihmiset eivät riistä luontoa tai toisiaan vaan elävät tasapainossa keskenään. Hän korostaa ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta ja vuorovaikutusta samalla, kun näkee henkiset ja fyysiset raja-aidat uhkana inhimillisen kulttuurin ja yhteiskunnan tulevaisuudelle.

”Kello käy. Meidän on tajuttava, että tulevaisuutemme on riippuvainen kyvystämme jakaa ja luoda yhteyksiä. Olemme olleet liian keskittyneitä omaan elämäämme, mikä on mielestäni tärkeää. Evoluution kannalta on elintärkeää ajatella myös muita, päästä eroon monokulttuurista ja hyväksyä monimuotoisuus”, Vanmechelen sanoo.

Timo Valjakan kuratoima näyttely on toteutettu yhteistyössä JSVCProjects/Lontoon kanssa. Näyttelyyn liittyy 144-sivuinen julkaisu, johon ovat kirjoittaneet artikkelin Rod Mengham ja Hanna Johansson. Taiteilijan haastattelun on tehnyt Jill Silverman van Coenegrachts. Serlachius-museoiden julkaiseman kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiön Parvs.

www.koenvanmechelen.be

Lue lisää: http://www.serlachius.fi/en/exhibitions/upcoming-exhibitions/54-koen-vanmechelen/

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18 ja talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Lisätiedot:
Kuraattori Timo Valjakka, p. +358 (0) 40 548 4450, timo.valjakka@gmail.com

Kuvapyynnöt:
Tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. +358 (0) 50 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi