Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Viisi Suomen kärkitaiteilijaa virittää Serlachius-museot kesään

Nautinnot ja aistikokemukset, solvaukset ja pintakiilto, minimalismi ja illuusiot. Serlachius-museoissa 10.6. yleisölle avautuvat näyttelyt: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen Nautinto, Kimmo Schroderuksen Bling Bling ja Antti Oikarisen Maalauksia tarjoavat pohdittavaa monella tasolla.

Nautinto esittelee Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Taiteilijat valitsivat näyttelyä varten intuitiivisesti teoksia taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia maalauksia, jotka lähestyvät nautintoteemaa eri näkökulmista.

Serlachius-museoiden pääkuraattorin Laura Kuurneen mukaan näyttelyn teema avautuu taiteilijalle ja katsojalle eri tavoin. Taiteilijalle valmista työtä nautinnollisempi voi olla itse maalausprosessi: työhön uppoaminen, onnistuminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä on tarkoituskin tehdä.

Nautinto yhdistää vanhaa ja nykytaidetta. Näin katsojan on mahdollista löytää yhteyksiä menneen ja nykyajan välillä sekä sijoittaa kuvien kautta itsensä historian jatkumoon. – Näyttelyn aihe laajenee käsittämään kiireettömän maalauksen äärellä oleilun, läsnäolon ja vuorovaikutuksen maalauksen kanssa. Taiteen tekemisen lisäksi myös sen katsominen voi tuottaa nautintoa, Laura Kuurne kertoo.

Näyttelyssä nähdään itsenäisinä kokonaisuuksina Suomen kultakauden teoksia sekä vanhaa eurooppalaista taidetta, jota saadaan konservoinnin jälkeen pitkästä aikaa esille. Monien kokoelmateosten aiheet viittaavat maallisiin nautintoihin tai houkuttelevat esiin aistikokemuksia, joten näyttelyn teemaa voi lähestyä tätäkin kautta.

Kaksiosainen Nautinto on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä.

Nautinto on avoinna 10.6.2017–4.11.2018.

Lue lisää Nautinto-näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/329-nakokulmia-nautintoon/

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen kimaltelevat, ruostumattomasta teräksestä tehdyt veistokset levittäytyvät Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Näyttelyn nimi Bling Bling viittaa rap-muusikoiden tunnetuksi tekemään pintapuolisen ylellisyyden vaikutelmaan. Solvaajan puutarhan veistosten lähempi tarkastelu avaa niihin aivan uuden sanoman. Veistosten pintaan on taivutettu terässuikaleista kaunokirjoitusta – solvauksia eri kielillä.

Solvauksia kerätessään Schroderus huomasi, että ne ovat ajattomia ja ne liittyvät yleensä vain muutamaan eri aiheeseen. Uutta on pilkkaaminen internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Siellä mikä tahansa keskustelu voi muuttua räyhäämiseksi, joka jää elämään loputtomiin. – Minua kiinnostaa kontrasti, joka syntyy näyttelyn nimen ja teosten välille, hän kertoo.

Kimmo Schroderukselta on taidemuseo Göstan puistossa myös veistossarja Nelijalkaiset, joka rinnastuu Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. – Abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin. Antamalla otukselle neljä jalkaa helpotan hieman pohtimisen vaivaa ja johdattelen tulkintoja eläinten suuntaan, hän kertoo.

27 vuotta taiteen alalla -teos rakentaa kaaren taiteilijan uran alusta tähän päivään. Schroderuksen vuonna 1989 valmistama kankainen, kauhtunut luuranko esitetään tyylikkäässä teräksisessä ja lasisessa vitriinissä, jonka taiteilija on valmistanut kahdenkymmenen vuoden kokemuksella metallin työstämisestä. Näyttelyyn liittyvä video Repeat on itsenäinen taideteos ja samalla kertomus koko näyttelyn tekemisestä

Bling Bling on avoinna 10.6.–10.9.2017.

Lue isää Bling Bling -näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/328-kimmo-schroderus-bling-bling/

www.kimmoschroderus.com

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarisen teokset rikkovat maalaus- ja veistotaiteen rajoja. Minimalistinen käsitetaiteilija tunnetaan äärimmäisen pikkutarkoista illuusioista, joissa yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja eikä mikään ole sattumaa.

Maalauksia-näyttelyn läpi kannattaa kulkea hitaasti. Kaikki ei ole aivan niin kuin ensi katsomalta näyttää. Oikarinen paljastaa, että näyttely sisältää oikeastaan kaksi näyttelyä. Ensimmäisen niistä huomaa jokainen. Toisen löytäminen vaatii hieman paneutumista.

Taiteilija leikittelee käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalaus merkitsee tilaisuutta ajatella taideteoksia tietystä näkökulmasta. Hän toivoo, että väittäessään teostaan maalaukseksi ajatuksen tasolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista. – Minulle maalauksen tekeminen on aina jonkinlainen käsitteellinen julkilausuma, hän kertoo.

Antti Oikarinen sanoo ensisijaisesti olevansa kuvanveistäjä, sillä hänen näkökulmansa taiteen tekemiseen on lähes aina kolmiulotteinen. Sama pätee Maalauksia-näyttelyn teoksiin. Ne ovat hyvin esineellisiä, ja niillä on merkityksellinen kolmas ulottuvuus.

– Käsitetaiteilija olen siinä mielessä, että tekemiseni pohjalla on aina taideteoksen olemukseen liittyvä kiinnostus. Operoin ennen kaikkea ideoiden parissa. Viimeaikaiset ideat ovat vaatineet paljon käsityötä toteutuakseen haluamallani tavalla, hän painottaa.

Maalauksia on avoinna 10.6.–17.9.2017.

Lue lisää Maalauksia-näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/327-antti-oikarinen-maalauksia/

www.anttioikarinen.com


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Näkökulmia Nautintoon

Nautinto esittelee kolmen nykytaiteilijan: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen uusia teoksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Samalla Serlachius-museo Göstan näyttelyssä voi pitkästä aikaa nähdä taidesäätiön vanhan eurooppalaisen taiteen helmiä, joita on konservoitu viime vuosina.

Taiteilijat valitsivat intuitiivisesti teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia teoksia, jotka sisältävät erilaisia lähestymistapoja nautintoteemaan. Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne on näyttelyä valmistellessaan pohtinut, kenen nautinnosta on kyse: katsojan, taiteilijan vai molempien?

– Kysyin taiteilijoilta, mikä taiteen tekemisessä tuottaa heille nautintoa, ja isoimmaksi iloksi ei noussut valmis teos vaan itse maalausprosessi ja työhön uppoaminen niin, että aika ja aistimukset häviävät. Nautintoa tuovat myös onnistumisen hetket, pelon voittaminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä oli tarkoituskin tehdä.

Anna Retulainen valitsi Serlachiuksen kokoelmista muun muassa Ellen Thesleffin teoksia. Molempia taiteilijoita yhdistää rohkea sivellintyöskentely, ja heidän maalaustensa edessä voi aistia tekemisen liikkeen ja ilon. Thesleffin rohkean ilmaisun innoittamana Retulainen päätti kokeilla ulkoilmamaalausta. Näistä teoksista muodostuu näyttelyyn oma selkeä kokonaisuutensa.

Laura Kuurne yhdistää mielellään näyttelyissä vanhaa ja nykytaidetta. Näin katsojan on mahdollista oivaltaa ja löytää yhteyksiä menneen ja nykyajan välillä sekä sijoittaa kuvien avulla itsensä historian jatkumoon.

– Tätä kautta näyttelyn aihe laajenee käsittämään kiireettömän maalauksen äärellä oleilun, läsnäolon ja vuorovaikutuksen maalauksen kanssa. Taiteen tekemisen lisäksi myös sen katsominen voi tuottaa nautintoa, hän kertoo.

Aistillisia nautintoja

Kaikki Nautinnon teokset eivät rinnastu nykytaiteeseen. Näyttelyssä on myös Serlachiuksen kokoelmateosten muodostamia itsenäisiä kokonaisuuksia, joissa nautintoteemaa lähestytään eri näkökulmista. Esimerkiksi vanha eurooppalainen taide käsittelee usein nautintoja ja houkuttelee esiin aistikokemuksia.

– Taiturimaisesti kuvatun pitsikauluksen voi tuntea sormissaan tai pilaantuvan hedelmän imelän tuoksun lähes haistaa teosta tarkastellessaan. Makunautintoja kuvaavissa asetelmissa ylikypsät hedelmät viestivät kaiken maallisen katoavaisuudesta ja vääjäämättömästä nautinnoista luopumisesta, Laura Kuurne kertoo.

Taiteen historiassa maalliset nautinnot saavatkin yleensä synnillisen leiman. Niiden kuvaamiseen on liitetty moraali ja kohtuudessa pysymisen ihanne. Vanhassa taiteessa viljeltiin runsaasti symboleja, jotka viittaavat syntisiin nautintoihin. Näin viattomalta vaikuttava torikaupan kuvauskin sisältää suorasukaisia viittauksia aviorikokseen.

Nautinnoista luopuminen

Jukka Korkeila on urbaani maalari, joka käsittelee teoksissaan suuria teemoja: rakkautta ja kuolemaa. Nautintoteemaa Korkeila on lähestynyt luopumisen näkökulmasta. Nykypäivänä mielihyvää on lupa etsiä avoimesti. Nautintoja seuraa kuitenkin lopulta niistä luopuminen. Korkeilalle tämän ymmärtäminen on osa elämän suurta luopumisharjoitusta.

Serlachiuksen taidekokoelmasta Jukka Korkeila valitsi kaksi vanhaa uskonnollista teosta, joiden tyyli poikkeaa täysin hänen omista maalauksistaan. 1600-luvun maalauksia ja Korkeilan uusia teoksia yhdistää kuitenkin tarinankerronta. Uskonnolliset maalaukset kuvittavat suurten kertomusten kohtauksia. Korkeilan teokset eivät kuvita valmista tarinaa, vaan luovat uutta. Ne ovat pienen ihmisen näkökulmasta kuvattuja tarinan osasia, jotka katsoja voi täydentää itse.

Taiteilijan sisäinen kokemus

Elina Merenmies yhdistää taiteessaan fantasiaa todellisuuteen tavalla, joka saa teokset näyttämään samaan aikaan oudoilta ja tutuilta. Merenmies tunnetaan lahjakkaana piirtäjänä ja maalarina, joka käyttää laajasti eri tekniikoita ja taidehistorian tyylejä oman näkemyksensä toteuttamiseen.

Serlachiuksen taidekokoelmasta Merenmies valitsi kaksi 1600-luvun asetelmaa ja Maria Wiikin maalaaman vanhan naisen profiilin. Rukoileva nainen sai Merenmieheltä seurakseen pilvisiä taivaita. Pilvissä on yliluonnollinen mutta samalla leikkisä ja vapautunut ote.

Merenmiehen valitsemat 1600-luvun asetelmat ovat tunnelmaltaan tiiviitä ja sukua hänen omille maalauksilleen. Maalauksissa kuvataan näkyvää todellisuutta, joka kuitenkin muuttuu vertauskuvaksi tai taiteilijan sisäisen kokemuksen kuvaukseksi.

Kaksiosainen Nautinto-näyttely on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä. Samasta nimestä ja teemasta huolimatta näyttelyt eroavat toisistaan. HAMissa on esillä Korkeilan, Merenmiehen ja Retulaisen tuotantoa 1990-luvulta tähän päivään retrospektiivisesti esittelevä näyttely, jonka on kuratoinut Mika Hannula.

Nautinto on esillä Serlachius-museo Göstassa 10.6.2017–4.11.2018.
 


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen näyttely Bling Bling levittäytyy Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Kimmo Schroderuksen ruostumattomasta teräksestä valmistamat, visuaalisesti keveät veistokset kimaltelevat auringossa ja viittaavat hip hop -kulttuurin tutuksi tekemään ylellisyyden vaikutelmaan, joka ei välttämättä kerro todellisesta vauraudesta.

Kimmo Schroderus kertoo, että populaarikulttuuri on aina ollut hänelle tärkeä ideoiden lähde ja hip hop-kulttuuri yksi nykyajan kiinnostavista ilmiöistä. Hän ei halua silti leimautua miksikään rap-musiikin ystäväksi.

Läheltä tarkastellen Solvaajan puutarhan veistokset saavat toisen sanoman. Teosten pintaan on taivuteltu ohuista terässuikaleista perinteisellä kaunokirjoituksella solvauksia eri kielillä. Schroderus keräsi niitä internetistä ja pyysi tuttaviltaan ympäri maailmaa. Hän huomasi, että solvaaminen itsessään ei ole muuttunut mihinkään.

– Kaikista maailman solvauksista 95 prosenttia pyörii muutaman ajattoman aiheen ympärillä. Suurin ero on siinä, miten tämän päivän solvaaminen tallentuu ja tulee vastaan joka puolella vielä useita vuosia myöhemmin, hän viittaa sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla käytäviin keskusteluihin.

Schroderus ei käsittelee solvaamisteemaa sen vuoksi, että olisi hämmentynyt tai järkyttynyt sen runsaudesta. – Olen ennen kaikkea kiinnostunut siitä, miten suorittaa tehokas ja suoraan maaliinsa osuva ensiluokkainen solvaus.

Taiteilijaa kiehtoo Bling Bling -nimen ja teosten välinen kontrasti. Näyttelyn ainoassa videoteoksessa Repeat hän valmistaa kaikki näyttelyn suurimmat teokset. Videoteos on todellista vastapainoa bling blingille: metallitöiden tekeminen viileässä, satavuotiaan talon karussa työtilassa pukeutuneena vuosia käytettyyn suojavarustukseen on kaukana luksuksesta.

27 vuotta taiteen alalla

Kartanoon sijoittuva 27 vuotta taiteen alalla -teos on materiaaleiltaan ja tekniikoiltaan tiivistelmä Kimmo Schroderuksen urasta. Kankaisen, nyt jo kauhtuneen luurangon Schroderus teki nuoruuden innolla 1989 ennen kuin hän oli saanut mitään taidealan koulutusta. Luurangon ympärillä oleva teräksinen ja lasinen vitriini puolestaan on syntynyt 20 vuoden kokemuksella metallin työstämisestä.

– Tämä veistos, kuten myös näyttelyyn liittyvä videoteos Repeat, liittyvät ammattimaisuuteen, ammatin harjoittamiseen ja erikoistumiseen. Ammattimaisuuteen liittyy käytännössä hillitön määrä toistoa, samojen perusasioiden toteuttamista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Veistos kuvaa sitä, miltä tuntuu, kun on ollut mukana taiteen maailmassa 27 vuoden ajan, taiteilija sanoo.

Schroderuksen mukaan kyseessä on kokonaistaideteos, jossa luuranko ja vitriini ovat yhtä tärkeässä osassa. Vaikutelman viimeistelee yksinkertainen, mutta samalla dramaattinen valaistus.

Nelijalkaiset synnyttävät assosiaatioita

Taidemuseon puistoon sijoittuva Nelijalkaiset-sarja rinnastuu ajatuksellisesti ja visuaalisesti puistossa jo olevaan Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. Perusidea on hieman kuin taivaan pilvien tulkitseminen: abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin.

– Antamalla näille otuksille neljä  jalkaa, helpotan hieman pohtimisen vaivaa ja johdattelen tulkintoja juuri eläinten suuntaan.

Orgaaninen vellova muoto on aina kiehtonut Kimmo Schroderusta. Hän käsittelee taiteellisessa tuotannossaan aina aiheita, jotka joko kiehtovat, kiinnostavat tai häiritsevät häntä. – Nelijalkaiset ovat olleet ajatuksissani jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä näyttely tuntui sopivalta tilanteelta toteuttaa tuo idea.

– Työskentelen yksittäisenä kuvanveistäjänä pääosin ilman assistentteja. Resurssini ja käytettävissä olevat työtuntini ovatkin rajalliset. Useimmiten teosideani ovat sen kokoisia, että niiden toteuttaminen voi viedä kuukausia tai jopa vuosia. Se tarkoittaa sitä, että valitessani jonkin teosidean toteutettavaksi, en toteuta ehkä koskaan joitain muita kilpailevia ideoita.

Bling Bling on avoinna 10.6.–10.9.2017 Serlachius-museo Göstassa.

www.kimmoschroderus.com


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarinen (s. 1974) leikittelee näyttelyissään käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalauksen tekeminen on aina eräänlainen käsitteellinen julkilausuma. Hän toivookin, että väittäessään teostaan maalaukseksi, katsojalla tapahtuisi ajatuksen tasolla jotain mielenkiintoista.

Oikarisen mukaan hänen Maalauksia-näyttelynsä Serlachius-museo Göstassa sisältää tavallaan kaksi näyttelyä. Ensimmäiseksi katsoja näkee erilaisille levyille maalattuja yksinkertaisia maalauksia. Tarkkaan katsoen myös vanerit ja muut levyt osoittautuvat maalauksiksi.

– Jos sitä ei huomaa, tulee nähneeksi vain ensimmäisen näyttelyn. Silloin taidekokemuksen laatu riippuu siitä, pitääkö tällaisista minimalistisista maalauksista. Luultavasti tämä näyttely on useimmille aika tylsä. On ollut mielenkiintoista, antoisaa ja outoa miettiä, millaisia maalauksia teokseni esittävät. Olen yrittänyt saattaa teokseni kiinnostavuuden ja tylsyyden rajalle – saada aikaan jonkinlaisen merkityksellisyyden tunnun ilman oikeaa merkityksellisyyttä, hän kertoo.

Oikarinen itse määrittelee itsensä kuvanveistäjäksi, sillä hänen näkökulmansa tekemiseen on lähes aina kolmiulotteinen.

– Tämä pätee myös Maalauksia-näyttelyyn. Minulle sen teokset ovat hyvin esineellisiä, ja niillä on merkityksellinen kolmas ulottuvuus. Tällä tavalla ajateltua teokset ovat siis veistoksia, joiden materiaali on maalauspohja ja akryylimaali, ja ne esittävät erilaisille levyille tehtyjä maalauksia.

Käsitetaiteilija hyödyntää illuusioita

Oikarinen sanoo olevansa käsitetaiteilija siinä mielessä, että hänen tekemisensä pohjalla on aina taideteoksen olemukseen liittyvä kiinnostus. Hänen taiteensa on muuttunut vuosien varrella ja se muuttuu edelleen jatkuvasti. Hän suhtautuu taiteeseen tutkimusmatkailijan uteliaisuudella. Työn alla on aina jotain uutta ja tuntematonta.

– Materiaalisesti ja välineellisesti olen tehnyt monenlaista taidetta. Yhteistä tälle kaikelle on pohjalla piilevä kysymys siitä, mitä jokin on. Urani alussa taiteelliset tavoitteeni liittyivät uteliaisuudesta syntyvien fiilisten ilmaisuun. Sittemmin olen alkanut miettiä yhä enemmän sitä, millaisia asioita taideteokset ovat.

– Operoin ennen kaikkea ideoiden parissa. Viimeaikaiset ideat ovat vaatineet paljon käsityötä toteutuakseen haluamallani tavalla.

Antti Oikarinen ei ajattele kuvaavansa arkisia asioita, vaan erilaisia taiteellisia valintoja ja mahdollisuuksia. Vaikka hän onkin joskus tehnyt vaikkapa aidon näköiset tikapuut tai johdonpätkän, hän on ajatellut niiden tulevan ymmärretyiksi mahdollisina taideteoksina tai -tekoina, jotka viittaavat readymade-taiteeseen.

– Illuusio yksinään ei ole minulle kiinnostava tekijä, mutta ajatus teoksesta joka esittäisi toista teosta, on tuntunut avaavan mielenkiintoisia skenaarioita. Näiden ideoiden parissa työskennellessä illuusio on ollut hyvä apuväline.

Matemaatikosta kuvataiteilijaksi

Antti Oikarinen valmistui Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi 1998 pääaineenaan matematiikka. Hän opiskeli ensin teoreettista fysiikkaa, mutta päätyi graduvaiheessa matematiikan osastolle. Valmistumisen häämöttäessä häntä alkoi kuitenkin epäilyttää riittäisikö pitkäjänteisyys tutkijan työhön.

– Olen aina ollut kiinnostunut myös taiteesta ja väännettyäni gradun väkisin valmiiksi menin Limingan taidekouluun, jonka jälkeen pääsin Kuvataideakatemiaan. Taiteeseen ja tieteeseen liittyy samantapaista luovuutta. Taiteessa pidän siitä, että vastuu suhteessa todellisuuteen on huomattavasti tiedettä lievempää.

Oikarinen on halunnut pitää matematiikan ja taiteen erillään toisistaan, eikä hän ole koskaan tehnyt yhtään teosta matemaattisista lähtökohdista.

– Kuitenkin tietty matematiikan kanssa samansuuntainen ajattelutapa on varmasti aina läsnä myös taideprojekteissani. Olen kiinnostunut siitä mitä tai millaisia asiat ovat. Ajattelen hyvin paljon erilaisten mahdollisten määritelmien ja niistä johdettavien seuraamusten avulla, samaan tapaan kuin matematiikassa. Taiteessa tulee ajateltua kuitenkin aivan erilaisia asioita, kuin matematiikassa, hän toteaa.

Antti Oikarisen Maalauksia on avoinna 10.6.–17.9.2017 Serlachius-museo Göstassa.

www.anttioikarinen.com

 


Perjantai 19. Toukokuuta 2017

Pohjoinen kesä ja ikuinen kaipaus Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttelyssä

Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttely esittelee 20.5. alkaen kahdeksan eturivin pohjoismaista taiteilijaa, jotka edustavat eri sukupolvia ja erilaisia lähestymistapoja maalaustaiteeseen. Yhteistä heille on pohjoisen värin ja valon kyllästämä maisema joko suoraan tai viitteellisesti esitettynä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Päivikki Alaräihä, Tor Arne, Einar Garibaldi Eiríksson, Andreas Eriksson, Peter Frie, Olav Christopher Jenssen, Anna Retulainen ja Troels Wörsel.

Pohjoismaista maalaustaidetta on viime vuosina nähty Suomessa vähän. Kuraattori Timo Valjakka valitsi näyttelyn aiheeksi maiseman, koska pohjoismainen taide on pohjimmiltaan luontoromanttista. – Urbanisaatio on täällä pohjolassa vielä nuorta, ja luontosuhde on taiteessa aina mukana, vaikka taiteilija ei sitä erityisesti korostaisikaan, hän sanoo.

Valjakka valitsi näyttelyyn vähintään yhden taiteilijan jokaisesta Pohjoismaasta. He ovat omien maidensa johtavia taiteilijoita, mutta Suomessa osa heistä on melko tuntemattomia. Yhteistä heille ovat viittaukset maisemaan tai luonnon havaintoon, mutta aina muistin suodattamina. Näyttelyn teosvalinnoissa korostuvat kesäiset kuva-aiheet.

– Kesällä on myyttinen merkitys meille pohjolan asukkaille. Haaveilemme siitä ja kaipaamme sitä, joskus jopa silloin kun on kesä. Minua kiehtoi tehdä näyttely aiheesta, joka on niin oleellinen osa meidän identiteettiämme, että emme yleensä edes huomaa sitä, Valjakka kertoo.

Kuraattorin mukaan valoisaa ja ilmavaa näyttelyä kannattaa katsoa kuin lukisi runoja. Hän toivoo, että siitä välittyy erilaisia kesäpäivän tunnelmia, jonka pohjolan ihmiset tunnistavat. Lähes kaikki näyttelyn teokset ovat taiteilijoiden uutta tuotantoa, monet esillä ensimmäistä kertaa.

Maisema rakennusaineena

– Maisema on teosten ravintoa, ei niiden aihe, suomalaistaiteilija Tor Arne (s. 1934) sanoo. Hän löytää lähtökohtansa luonnon havainnoista, mutta etenee niistä kokonaisvaltaiseen kokemukseen, jossa muisto maiseman valosta on vain yksi teoksissa läsnä oleva elementti.

Ruotsalainen Andreas Eriksson (s. 1975) saa innoituksensa ympäröivän maaseudun luonnosta. Jokapäiväisen elämän havainnot ovat pohjana hänen teoksilleen, jotka sijoittuvat abstraktin ja esittävän taiteen välimaastoon.

Tanskalaiselle, Italiassa asuvalle Troels Wörselille (s. 1950) maalaus on samanaikaisesti tarkastelun kohde ja väline. Hän siirtää kuva-aiheen kankaalle tavalla, jossa painopiste siirtyy maalaukseen itseensä.

Muistikuvia menneestä

Ruotsalainen Peter Frie (s. 1947) on koloristi, joka ajaa takaa puoliksi unohtuneita muistikuvia. Hänen teoksensa puhuttelevat kaikkia aisteja ja tavalla, jossa jokaisen on helppo tunnistaa omia muistojaan ja kokemuksiaan.

Berliinissä ja Ruotsissa asuva norjalainen Olav Christopher Jenssen (s. 1954) kertoo, että muistikuvat hänen lapsuutensa maisemista Norjasta ovat jatkuvasti läsnä hänen teoksissaan eräänlaisena mittatikkuna, vaikka hyvin epäsuorasti ja viitteellisesti.

Anna Retulaisen (s. 1969) uusien teosten aiheet ovat hänen omasta puutarhastaan. Hän ei silti maalaa mallista vaan motorisesta muistista, jolloin silmän havainnot ja fyysinen kokemus hänelle rakkaasta paikasta lomittuvat.

Ajatusleikkejä maisemasta

Päivikki Alaräihä (s. 1981) laajentaa maalauksen käsitettä arkkitehtuurin suuntaan. Yksinkertaiset muodot kuten suorakaiteet eivät sellaisenaan esitä mitään, mutta viittaavat arkkitehtuurin aukkoihin, oviin ja ikkunoihin ja edelleen vuorokaudenaikoja seuraavaan valoon.

Islantilaisen Einar Garibaldi Eiríkssonin (s. 1964) kahdeksanosainen teos kääntää ajatuksen maisemamaalauksesta päälaelleen ja kertoo konkreettisesti maiseman maalaamisesta. Teos koostuu taiteilijan eri puolilta Italiaa löytämistä liikennemerkeistä, jotka varoittavat tekeillä olevista tiemerkinnöistä.

Kesäpäiviä, Summer Days on avoinna Serlachius-museo Göstassa 20.5.–1.10.2017.

Serlachius-museot ovat avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18 (myös juhannuksena)
talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18

Lue lisää taiteilijoista: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/319-kesapaivia-summer-days-taiteilijat/

Lisätiedot: Kuraattori Timo Valjakka, p. 040 548 4450, timo.valjakka@gmail.com.