Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarinen (s. 1974) leikittelee näyttelyissään käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalauksen tekeminen on aina eräänlainen käsitteellinen julkilausuma. Hän toivookin, että väittäessään teostaan maalaukseksi, katsojalla tapahtuisi ajatuksen tasolla jotain mielenkiintoista.

Oikarisen mukaan hänen Maalauksia-näyttelynsä Serlachius-museo Göstassa sisältää tavallaan kaksi näyttelyä. Ensimmäiseksi katsoja näkee erilaisille levyille maalattuja yksinkertaisia maalauksia. Tarkkaan katsoen myös vanerit ja muut levyt osoittautuvat maalauksiksi.

– Jos sitä ei huomaa, tulee nähneeksi vain ensimmäisen näyttelyn. Silloin taidekokemuksen laatu riippuu siitä, pitääkö tällaisista minimalistisista maalauksista. Luultavasti tämä näyttely on useimmille aika tylsä. On ollut mielenkiintoista, antoisaa ja outoa miettiä, millaisia maalauksia teokseni esittävät. Olen yrittänyt saattaa teokseni kiinnostavuuden ja tylsyyden rajalle – saada aikaan jonkinlaisen merkityksellisyyden tunnun ilman oikeaa merkityksellisyyttä, hän kertoo.

Oikarinen itse määrittelee itsensä kuvanveistäjäksi, sillä hänen näkökulmansa tekemiseen on lähes aina kolmiulotteinen.

– Tämä pätee myös Maalauksia-näyttelyyn. Minulle sen teokset ovat hyvin esineellisiä, ja niillä on merkityksellinen kolmas ulottuvuus. Tällä tavalla ajateltua teokset ovat siis veistoksia, joiden materiaali on maalauspohja ja akryylimaali, ja ne esittävät erilaisille levyille tehtyjä maalauksia.

Käsitetaiteilija hyödyntää illuusioita

Oikarinen sanoo olevansa käsitetaiteilija siinä mielessä, että hänen tekemisensä pohjalla on aina taideteoksen olemukseen liittyvä kiinnostus. Hänen taiteensa on muuttunut vuosien varrella ja se muuttuu edelleen jatkuvasti. Hän suhtautuu taiteeseen tutkimusmatkailijan uteliaisuudella. Työn alla on aina jotain uutta ja tuntematonta.

– Materiaalisesti ja välineellisesti olen tehnyt monenlaista taidetta. Yhteistä tälle kaikelle on pohjalla piilevä kysymys siitä, mitä jokin on. Urani alussa taiteelliset tavoitteeni liittyivät uteliaisuudesta syntyvien fiilisten ilmaisuun. Sittemmin olen alkanut miettiä yhä enemmän sitä, millaisia asioita taideteokset ovat.

– Operoin ennen kaikkea ideoiden parissa. Viimeaikaiset ideat ovat vaatineet paljon käsityötä toteutuakseen haluamallani tavalla.

Antti Oikarinen ei ajattele kuvaavansa arkisia asioita, vaan erilaisia taiteellisia valintoja ja mahdollisuuksia. Vaikka hän onkin joskus tehnyt vaikkapa aidon näköiset tikapuut tai johdonpätkän, hän on ajatellut niiden tulevan ymmärretyiksi mahdollisina taideteoksina tai -tekoina, jotka viittaavat readymade-taiteeseen.

– Illuusio yksinään ei ole minulle kiinnostava tekijä, mutta ajatus teoksesta joka esittäisi toista teosta, on tuntunut avaavan mielenkiintoisia skenaarioita. Näiden ideoiden parissa työskennellessä illuusio on ollut hyvä apuväline.

Matemaatikosta kuvataiteilijaksi

Antti Oikarinen valmistui Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi 1998 pääaineenaan matematiikka. Hän opiskeli ensin teoreettista fysiikkaa, mutta päätyi graduvaiheessa matematiikan osastolle. Valmistumisen häämöttäessä häntä alkoi kuitenkin epäilyttää riittäisikö pitkäjänteisyys tutkijan työhön.

– Olen aina ollut kiinnostunut myös taiteesta ja väännettyäni gradun väkisin valmiiksi menin Limingan taidekouluun, jonka jälkeen pääsin Kuvataideakatemiaan. Taiteeseen ja tieteeseen liittyy samantapaista luovuutta. Taiteessa pidän siitä, että vastuu suhteessa todellisuuteen on huomattavasti tiedettä lievempää.

Oikarinen on halunnut pitää matematiikan ja taiteen erillään toisistaan, eikä hän ole koskaan tehnyt yhtään teosta matemaattisista lähtökohdista.

– Kuitenkin tietty matematiikan kanssa samansuuntainen ajattelutapa on varmasti aina läsnä myös taideprojekteissani. Olen kiinnostunut siitä mitä tai millaisia asiat ovat. Ajattelen hyvin paljon erilaisten mahdollisten määritelmien ja niistä johdettavien seuraamusten avulla, samaan tapaan kuin matematiikassa. Taiteessa tulee ajateltua kuitenkin aivan erilaisia asioita, kuin matematiikassa, hän toteaa.

Antti Oikarisen Maalauksia on avoinna 10.6.–17.9.2017 Serlachius-museo Göstassa.

www.anttioikarinen.com

 


Perjantai 19. Toukokuuta 2017

Pohjoinen kesä ja ikuinen kaipaus Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttelyssä

Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttely esittelee 20.5. alkaen kahdeksan eturivin pohjoismaista taiteilijaa, jotka edustavat eri sukupolvia ja erilaisia lähestymistapoja maalaustaiteeseen. Yhteistä heille on pohjoisen värin ja valon kyllästämä maisema joko suoraan tai viitteellisesti esitettynä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Päivikki Alaräihä, Tor Arne, Einar Garibaldi Eiríksson, Andreas Eriksson, Peter Frie, Olav Christopher Jenssen, Anna Retulainen ja Troels Wörsel.

Pohjoismaista maalaustaidetta on viime vuosina nähty Suomessa vähän. Kuraattori Timo Valjakka valitsi näyttelyn aiheeksi maiseman, koska pohjoismainen taide on pohjimmiltaan luontoromanttista. – Urbanisaatio on täällä pohjolassa vielä nuorta, ja luontosuhde on taiteessa aina mukana, vaikka taiteilija ei sitä erityisesti korostaisikaan, hän sanoo.

Valjakka valitsi näyttelyyn vähintään yhden taiteilijan jokaisesta Pohjoismaasta. He ovat omien maidensa johtavia taiteilijoita, mutta Suomessa osa heistä on melko tuntemattomia. Yhteistä heille ovat viittaukset maisemaan tai luonnon havaintoon, mutta aina muistin suodattamina. Näyttelyn teosvalinnoissa korostuvat kesäiset kuva-aiheet.

– Kesällä on myyttinen merkitys meille pohjolan asukkaille. Haaveilemme siitä ja kaipaamme sitä, joskus jopa silloin kun on kesä. Minua kiehtoi tehdä näyttely aiheesta, joka on niin oleellinen osa meidän identiteettiämme, että emme yleensä edes huomaa sitä, Valjakka kertoo.

Kuraattorin mukaan valoisaa ja ilmavaa näyttelyä kannattaa katsoa kuin lukisi runoja. Hän toivoo, että siitä välittyy erilaisia kesäpäivän tunnelmia, jonka pohjolan ihmiset tunnistavat. Lähes kaikki näyttelyn teokset ovat taiteilijoiden uutta tuotantoa, monet esillä ensimmäistä kertaa.

Maisema rakennusaineena

– Maisema on teosten ravintoa, ei niiden aihe, suomalaistaiteilija Tor Arne (s. 1934) sanoo. Hän löytää lähtökohtansa luonnon havainnoista, mutta etenee niistä kokonaisvaltaiseen kokemukseen, jossa muisto maiseman valosta on vain yksi teoksissa läsnä oleva elementti.

Ruotsalainen Andreas Eriksson (s. 1975) saa innoituksensa ympäröivän maaseudun luonnosta. Jokapäiväisen elämän havainnot ovat pohjana hänen teoksilleen, jotka sijoittuvat abstraktin ja esittävän taiteen välimaastoon.

Tanskalaiselle, Italiassa asuvalle Troels Wörselille (s. 1950) maalaus on samanaikaisesti tarkastelun kohde ja väline. Hän siirtää kuva-aiheen kankaalle tavalla, jossa painopiste siirtyy maalaukseen itseensä.

Muistikuvia menneestä

Ruotsalainen Peter Frie (s. 1947) on koloristi, joka ajaa takaa puoliksi unohtuneita muistikuvia. Hänen teoksensa puhuttelevat kaikkia aisteja ja tavalla, jossa jokaisen on helppo tunnistaa omia muistojaan ja kokemuksiaan.

Berliinissä ja Ruotsissa asuva norjalainen Olav Christopher Jenssen (s. 1954) kertoo, että muistikuvat hänen lapsuutensa maisemista Norjasta ovat jatkuvasti läsnä hänen teoksissaan eräänlaisena mittatikkuna, vaikka hyvin epäsuorasti ja viitteellisesti.

Anna Retulaisen (s. 1969) uusien teosten aiheet ovat hänen omasta puutarhastaan. Hän ei silti maalaa mallista vaan motorisesta muistista, jolloin silmän havainnot ja fyysinen kokemus hänelle rakkaasta paikasta lomittuvat.

Ajatusleikkejä maisemasta

Päivikki Alaräihä (s. 1981) laajentaa maalauksen käsitettä arkkitehtuurin suuntaan. Yksinkertaiset muodot kuten suorakaiteet eivät sellaisenaan esitä mitään, mutta viittaavat arkkitehtuurin aukkoihin, oviin ja ikkunoihin ja edelleen vuorokaudenaikoja seuraavaan valoon.

Islantilaisen Einar Garibaldi Eiríkssonin (s. 1964) kahdeksanosainen teos kääntää ajatuksen maisemamaalauksesta päälaelleen ja kertoo konkreettisesti maiseman maalaamisesta. Teos koostuu taiteilijan eri puolilta Italiaa löytämistä liikennemerkeistä, jotka varoittavat tekeillä olevista tiemerkinnöistä.

Kesäpäiviä, Summer Days on avoinna Serlachius-museo Göstassa 20.5.–1.10.2017.

Serlachius-museot ovat avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18 (myös juhannuksena)
talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18

Lue lisää taiteilijoista: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/319-kesapaivia-summer-days-taiteilijat/

Lisätiedot: Kuraattori Timo Valjakka, p. 040 548 4450, timo.valjakka@gmail.com.


Tiistai 9. Toukokuuta 2017

Kesäpäiviä, Summer Days taiteilijat

Päivikki Alaräihä

1981 syntyi Yli-Iissä. Asuu Helsingissä.
2015 valmistui taiteen maisteriksi Taideyliopistosta Helsingistä.
Pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana monissa yhteisnäyttelyissä Suomessa.
Teoksia mm. Helsingin Taidemuseon HAMin, Suomen valtion ja Suomen Taideyhdistyksen kokoelmissa.
2016 Suomen Kulttuurirahaston apuraha, 2015 Suomen Taideyhdistyksen Nuoren taiteilijan apuraha ja Suomen Taideyhdistyksen Toini Mäkelän apuraha.

Päivikki Alaräihä tekee sekä itsenäisiä kangaspohjaisia maalauksia että maalauksista koostuvia paikkasidonnaisia installaatioita. Hän suosii yksinkertaisia abstrakteja muotoja kuten suorakaiteita, jotka eivät sellaisinaan esitä mitään mutta joihin sisältyy viittauksia niitä ympäröivään arkkitehtuuriin, esimerkiksi oviin ja ikkunoihin. Hänen teoksensa ovat äärimmäisen pelkistettyjä ja näyttävät toisinaan jopa tyhjiltä pinnoilta. Yksityiskohtien puute on kuitenkin paradoksaalista: se houkuttelee sekä pitkään ja meditatiiviseen katsomiskokemukseen että moniin käsitteellisiin tulkintoihin.

Tor Arne

1934 syntyi Turussa. Asuu Helsingissä.
1956–1959 opiskeli Vapaassa taidekoulussa.
1966–1988 toimi Vapaan taidekoulun rehtorina.
Useita yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana yhteisnäyttelyissä.
1975 Uudenmaan Taidetoimikunnan kuvataidepalkinto.
2011 Retrospektiivinen näyttely Emmassa Espoossa.

Tor Arne viihtyy abstraktin ja esittävän kuvan rajamailla ja murrettujen värien seurassa, alueilla joilla käsitteet ovat väljiä ja asiat vailla täsmällisiä nimiä. Sitä paitsi hän suhtautuu kieleen muutenkin epäluuloisesti. ”Sanat ovat esteitä, ainakin siinä maailmassa, jossa minä viivyn.” Yksi keskeisiä asioita Tor Arnen maalauksissa on maalausprosessi, jonka jäljet näkyvät kankaan pinnassa. Hän ei suunnittele maalauksiaan tarkasti etukäteen, vaan kerää erilaisia asioita kankaalle ja etsii alkupisteen niiden kohtaamisesta.

Einar Garibaldi Eiríksson

1964 syntyi Islannissa. Asuu Reykjavikissa.
1986–1991 opiskeli Accademia di Belle Arti di Brerassa Milanossa
1980–1985 opiskeli Islannin taideteollisuuskorkeakoulussa.
1984 lähtien pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Islannissa, Norjassa, Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa.
2015 vuodesta Reykjavikin taidekoulun visuaalisen taiteen osaston johtaja ja vuodesta 2012 alkaen Islannin taideakatemian vieraileva professori.

Einar Garibaldi Eiríkssonin Grand Tour on jatkuvasti kehittyvä ja kasvava teos, jonka tekemisen hän aloitti Italiassa 1990-luvun lopussa. Teos koostuu taiteilijan eri puolilta Italiaa löytämistä liikennemerkeistä, jotka varoittavat tekeillä olevista tiemerkinnöistä. Vaikka kuva-aihe on sama, jokainen kilpi on ainutkertainen maalaus, tuntemattoman tekijän käsialaa. Kilpien mustavalkoinen ja pelkistetty kuvakieli on lähellä pop-taiteen iskevyyttä.

Andreas Eriksson

1975 syntyi Ruotsissa. Asuu Medelplanassa Ruotsissa.
1993–1998 opiskeli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa.
2011 yksityisnäyttely Pohjoismaisessa paviljongissa Venetsian biennaalissa.
2012 osallistui Sao Paulon biennaaliin Brasiliassa.Pitänyt vuodesta 2001 lähtien lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin mm. Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa, Puolassa, Itävallassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
2007 Baloise Art Prize, Baselissa Sveitsissä.
Teoksia julkisissa kokoelmissa useissa eri maissa.

Andreas Eriksson on monipuolinen taiteilija, jonka tuotantoon kuuluu maalausten ja valokuvien ohella veistoksia, kuvakudoksia ja installaatioita. Eriksson asuu Ruotsin maaseudulla, talossa jonka ympärillä avautuu peltoja ja metsiä. Jokapäiväisen elämän pienet ja isommat tapahtumat ja havainnot toimivat lähtökohtina hänen teoksilleen ja antavat vahvan pohjan niiden muodolliselle, käsitteelliselle ja vertauskuvalliselle rakenteelle. Hänen teoksensa ikään kuin leijuvat abstraktin ja esittävän kuvan välimaastossa ja ovat tästä syystä samanaikaisesti sekä tuttuja että arvoituksellisia.

Peter Frie

1947 syntyi Ruotsissa. Asuu Båstadissa Ruotsissa ja Phuketissa Thaimaassa.
1998 Ars Fennica -palkinto ja laaja kiertonäyttely Suomessa.
Pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin ympäri Eurooppaa.
Teoksia useissa julkisissa kokoelmissa: mm. Tukholman Moderna Museet, nykytaiteen museo Kiasma sekä Fries Museum Leeuwarden.

Peter Frie on valon runoilija, joka tavoittaa maalauksiinsa helteisten kesäpäivien uneliaan paahteen ja illan poltetun oranssin auringon painuessa horisontin taakse. Hän on koloristi, jonka teokset puhuttelevat kaikkia aisteja. Niissä jokaisen on helppo tunnistaa omia muistojaan ja kokemuksiaan. Frie ei maalaa ulkona aiheen edessä, vaan muistista. Maalauksen maisema merkitsee hänelle onnen ja mielihyvän tilaa, jossa hänen aikuisena kokemiinsa elämyksiin ja näkemiinsä maalauksiin sekoittuu muistoja hänen lapsuutensa kesistä ja onnellisista hetkistä.

Olav Christopher Jenssen

1954 syntyi Norjassa. Asuu ja työskentelee Berliinissä ja Lyassa, Ruotsissa.
1976–1979 opiskeli Norjan kansallisessa taidekoulussa.
1980–1981 opiskeli Norjan kansallisessa taideakatemiassa.
Pitänyt lukemattomia yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana yhteisnäyttelyissä mm. Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Saksassa, Sveitsissä, Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa.
1992 osallistui Kasselin Documenta-näyttelyyn. Yksityisnäyttelyt Ateneumissa 1993 ja Kiasmassa 2011.
Teoksia muun muassa MoMA:ssa New Yorkissa, British Museumissa ja Pompidou-keskuksessa Pariisissa sekä monissa suomalaisissa museokokoelmissa.

Olav Christopher Jenssenin tuotanto sisältää häkellyttävän määrän tapoja, joilla maalari voi levittää maalia kankaalle ja piirtää sen pintaan muotoja ja kuvioita. Jokainen laajempi katsaus hänen taiteeseensa muistuttaa abstraktin maalaustaiteen sanakirjaa tai hakuteosta. Uusien maalauksen maailmojen valloittaminen merkitsee hänelle iloa ja nautintoa, jotka vievät hänen taidettaan eteenpäin ja tarttuvat myös katsojaan. Pohjoinen luonto ja etenkin muistikuvat lapsuuden maisemista ovat aina olleet Pohjois-Norjassa syntyneelle Jenssenille tärkeitä.

Anna Retulainen

1969 syntyi Orimattilassa. Asuu Helsingissä.
Opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Konstfackissa Tukholmassa.
Pitänyt yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana yhteisnäyttelyissä mm. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Englannissa, Ranskassa.
1999 ja 2014 ehdolla Carnegie Art -palkinnon saajaksi sekä 2004 Ars Fennican saajaksi.
2006 William Thuring -palkinto.
Teoksia julkisissa kokoelmissa: mm. Nykytaidemuseo Kiasma, Helsingin taidemuseo HAM, Amos Andersonin taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo.

Anna Retulainen maalaa ”kuvitellen”, seuraamalla muistiinsa piirtyneitä kokemuksia ja aistimuksia. Maalaukset saattavat ensi silmäyksellä näyttää paitsi abstrakteilta, myös nopeilta ja spontaaneilta. Tarkempi katse paljastaa tilan, valon ja näkyvän maailman fragmentit sekä sen, miten jokainen teos on pitkän työprosessin tulos. Retulaisen maalaukset ovat eräänlaisia kokemusten raunioita, värien ja muotojen hauraita kudoksia. Ne voivat olla epätarkkoja kuvia maailmasta, mutta ne ovat täsmällisiä esityksiä siitä, miten ihmisen havaintokyky ja muisti toimivat.

Troels Wörsel

1950 syntyi Tanskassa. Asuu Kölnissä Saksassa ja Pietrasantassa Italiassa.
Itseoppinut taiteilija.
2002 voitti Carnegie Art Awardsin ensimmäisen palkinnon.
2007 yksityisnäyttely Tanskan paviljongissa Venetsian Biennaalissa.
Pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
Teoksia julkisissa kokoelmissa mm. MoMa:ssa New Yorkissa, Kiasmassa Helsingissä, Pompidou-keskuksessa Pariisissa, Tanskan kansallismuseossa ja Louisianan taidemuseossa Tanskassa.

Troels Wörselin teosten lähtökohdat ovat hänen syvällisessä kiinnostuksessaan maalaustaiteen historiaan ja olemukseen sekä toisaalta maalauksen formaalisiin ominaisuuksiin ja sen tekemisessä tarvittaviin välineisiin. Maalaus on näin ollen samanaikaisesti Wörselin tarkastelun kohde ja tarkastelun väline, jonka avulla hän luotaa maalaustaiteen mahdollisuuksia. Häntä kiinnostaa muun muassa se, miten maalauksen merkitys rakentuu muodon, tekniikan, käsitteen ja symbolin tasolla.


Perjantai 31. Maaliskuuta 2017

Esther Shalev-Gerzin näyttely Tehdas on ulkopuolella avautuu Serlachius-museoissa

Serlachius-museo Gustafissa avautuu 1.4.2017 Esther Shalev-Gerzin näyttely Tehdas on ulkopuolella. Laaja näyttely sisältää useita toisiinsa nivoutuvia teoskokonaisuuksia, jotka käsittelevät muun muassa kulttuurisia identiteettejä sekä perinteisten ammattien asemaa globaalissa ja nopeasti digitalisoituvassa maailmassa. Shalev-Gerzin teoksia nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.

Liettualaissyntyinen, Pariisissa nykyisin asuva Esther Shalev-Gerz (s. 1948) tunnetaan johdonmukaisesta paneutumisestaan muistin, historian, luonnon, demokratian ja kulttuuristen identiteettien rakentumiseen. Hän haastaa vakiintuneet käsitykset taiteesta ja pohtii töissään, miten taiteen keinoin voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Shalev-Gerzin työskentely on aktiivista vuoropuhelua ihmisten kanssa. Näin osallistujien yksittäiset ja kollektiiviset muistot, kertomukset, mielipiteet ja kokemukset näkyvät teoksissa. Hän tutkii ajan ja tilan muuttuvaa luonnetta sekä paikkojen, historian ja tarinoiden toisiinsa vaikuttavaa luonnetta.

– Hänen taiteensa tallentaa ja kritisoi ja lisää samalla ymmärrystämme taiteellisen työskentelyn yhteiskunnallisesta roolista ja merkityksestä, näyttelyn kuraattori Timo Valjakka kertoo.

Työn muutos kuvissa

Shalev-Gerzin näyttelyn teemat nousevat esiin myös pienen suomalaisen teollisuuspaikkakunnan historiasta. Tehdas on rytmittänyt Mäntän jokapäiväistä elämää sukupolvien ajan. Samaan aikaan perinteisen teollisuuden jyrkkä rakennemuutos on koskettanut paikkakuntaa syvästi.

Tehdas on ulkopuolella -näyttely on osuvasti esillä entisessä Serlachius-yhtiön pääkonttorissa, jossa toimii nykyisin historiaa, taidetta ja tarinoita yhdistävä Serlachius-museo Gustaf.

Sound Machine -teoksessa (2008) tekstiilitehtaan koneet ovat vaienneet, ja työntekijät muistelevat meluisia työvuorojaan. The Last Click (2010–2011) kertoo arvostetun kameratehtaan kaatumisesta ja esittelee tyhjentyneitä tehdassaleja. Vaikka valokuvaus siirtyi analogisista laitteista digitaalisiin, ihmisten kiintymys kameroihin ei kadonnut.

Describing Labor -teoksen (2012) aiheena on työn kuvaaminen taiteessa. Valokuvissa esiintyvät teokset ovat Miamissa toimivasta Wolfsonian-instituutista, joka on maailman suurin työn historiaa tallentava taidelaitos. Teokseen kuuluvassa videossa museon työntekijät valottavat suhdettaan valitsemiinsa teoksiin.

Keskieurooppalaisessa aarnimetsässä kuvattu videodiptyykki Dead Wood (2016) palauttaa mieleen ajan ennen puu- ja paperiteollisuuden syntyä. Runollinen teos on tutkimusretki metsän olemukseen neljän eri aloja edustavan henkilön kanssa.

Taide auttaa tulkitsemaan mennyttä ja tulevaa

– On kiinnostavaa, kuinka monet piirteet maailmassa ovat yhteisiä kaikista eroistakin huolimatta. Tämä näyttely muodostaa sateenkaaren, jonka avulla pääsemme luontoon kytkeytyvästä identiteetistämme teollisuustuotannon kautta peilin toiselle puolelle kulttuuriin, Esther Shalev-Gerz sanoo.

Taiteilijan mukaan luonnon, teollisuuden ja kulttuurin kiertokulku on liikkumista edestakaisin ajassa, jonka käytämme tarkastellaksemme taiteen kautta kokemuksiamme ja pohtiaksemme tulevaisuutta.

– Jopa näin globalisaation ja median aikakaudella tärkeintä on ihmisen oma kokemus. Se välittyy myös taiteessani, kun kuuntelemme projekteihin osallistuneiden ihmisten kertomuksia. Jokaisen kokemus on ainutlaatuinen, vaikka kaikki puhuvat samasta aiheesta. Sen vuoksi on hienoa tuoda nämä installaatiot Mänttään. 

Tehdas on ulkopuolella -näyttely on avoinna 1.4.2017–1.4.2018

Serlachius-museot ovat avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. tiistaista sunnuntaihin klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Lisätiedot:
Kuraattori Timo Valjakka, p. 040 548 4450, timo.valjakka@gmail.com
Kuvapyynnöt: tiedottaja Susanna Yläjärvi, p. 050 560 0156, susanna.ylajarvi@serlachius.fi

www.shalev-gerz.net


Tiistai 14. Maaliskuuta 2017

Eric O. W. Ehrströmin koruista ja luonnoksista verkkonäyttely Serlachius-museoissa

Serlachius-museoissa on toteutettu verkkonäyttely taiteilija Eric O. W. Ehrströmin (1881–1934) koruista ja koruluonnoksista. Ehrström suunnitteli ja toteutti elämänsä aikana paljon koruja, joita löytyy yhä monista korulippaista, vaikka tieto niiden alkuperästä onkin saattanut kadota. Vuorovaikutteisen näyttelyn tarkoituksena on kerätä lisätietoa taiteilijan koruista.

Verkkonäyttelyssä on 190 kuvaa Serlachius-museoiden kokoelmiin kuuluvista Eric O. W. Ehrströmin koruista ja korusuunnitelmista. Jokaisen kuvan yhteydessä on palautelomake yhteydenottoa varten. Toiveena on löytää suunnitelmissa esiintyviä koruja, muita Ehrströmin koruja ja esineitä sekä niihin liittyviä tarinoita.

Ehrström edustaa suomalaisessa korudesignissa harvinaista, puhdasta Art Nouveauta. Hän suunnitteli koruja jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuodesta 1905 aina kuolemaansa 1934 asti hän luovutti koruja säännöllisesti Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vuosiarpajaisiin.

Taiteilijan koruja voi olla vaikea tunnistaa, sillä hänellä ei ollut leimaamisoikeutta. Mikäli korut on signeerattu, niissä on yleensä monogrammi EOWE. On todennäköistä, että monet korut ovat päätyneet arpajaisvoittoina ja edelleen perintönä omistajille, joilla ei ole tietoa niiden suunnittelijasta.

Eric O. W. Ehrström suunnitteli monipuolisesti erilaisia koruja. Myös erilaiset pienesineet, kuten tuhkakupit ja rasiat kuuluivat hänen tuotantoonsa. Varhaiset korut olivat kuparia tai hopeaa, myöhemmät myös kultaa ja norsunluuta. Koruissa on käytetty jalokiviä, epäjaloja materiaaleja ja puolijalokiviä. Emaloidut korut ja rasiat olivat taiteilijalle tyypillisiä.

Korujen aiheet kumpuavat usein luonnosta. Niille on tyypillistä hyvin omalaatuinen kasviaiheisto: siemenkodat, sienet, jäkälät ja rihmastot sekä hyönteiset kuten sudenkorennot. Emaloitujen korujen, rasioiden ja laattojen aiheet olivat usein kepeän eroottisia.

Monipuolinen taiteilija ja taidekäsityöläinen

Eric O. W. Ehrström oli taiteilijana poikkeuksellisen monipuolinen. Hän suunnitteli korujen lisäksi astioita, tekstiilejä, huonekaluja ja lasimaalauksia. Hän oli taidekäsityöläinen ja taideteollisuusmies, joka osasi metallin pakotuksen sekä emali- ja jalokivisepän työt.

Myös Ehrströmin heraldinen tuotanto on laaja. Siihen kuuluu vaakunoita, mitaleita ja postimerkkejä. Hän oli jäsenenä Suomen Sinettikomiteassa ja lippukomiteassa, joissa suunniteltiin itsenäistyneen tasavallan viralliset tunnukset. Myös Suomen kuninkaan kruunu on hänen käsialaansa.

Ehrström oli naimissa taiteilija Olga Gummerus-Ehrströmin kanssa. Taiteilijapariskunta työskenteli paljon yhdessä. Lapseton pariskunta testamenttasi hallussaan olevat taideteokset ja luonnokset Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle. Testamenttilahjoituksen mukana tuli mittava määrä koruluonnoksia.

Verkkonäyttelyn sisällöstä ja aineistosta ovat vastanneet museonjohtaja Pälvi Myllylä Visavuoren museosäätiöstä ja tutkija Helena Hänninen Serlachius-museoista. Näyttelyssä on hyödynnetty  Serlachius-museoiden kokoelmatietokantaa. Käytännön toteutuksesta on vastannut kokoelmasuunnittelija Leena Leiman. Verkkonäyttely on toteutettu myös ruotsin- ja englanninkielisenä.

Tutustu verkkonäyttelyyn: www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/verkkonayttelyt/korulipas/

Lisätiedot:
Tutkija Helena Hänninen, p. 040 832 1692, helena.hanninen@serlachius.fi
Museonjohtaja Pälvi Myllylä, p. 040 759 7719, palvi.myllyla@valkeakoski.fi