Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Torstai 16. Toukokuuta 2013

Tausta-aineistoa G. A. Serlachiuksesta

Mäntän ensimmäinen patruuna taisteli yrityksensä puolesta loppuun asti. Tämä toi hänelle enemmän vihollisia kuin ystäviä.
 

Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901) ponnisti Suomen teollisuuspiireihin varsin vaatimattomista lähtökohdista. Kun Ilomantsin nimismiehenä toiminut isä kuoli, joutui nuori Serlachius jättämään koulunkäynnin kesken ja pääsi oppipojaksi apteekkiin. Vähin erin hän nousi apteekin hierarkiassa ja suoritti tärkeät farmasian ja proviisorin tutkinnot.

Tampereella Serlachius toimi proviisorina A. W. Tennbergin apteekissa. Apteekkarin kuoltua 1856 hän osti apteekin velkarahalla. Apteekkarin toimensa ohessa Serlachius myi ja välitti melkein mitä vain, jonka tuotosta saattoi ottaa pienen siivun itselleen. Hänen käsiensä kautta kulki muun muassa sahatavaraa, halkoja, voita, lasia tai vaikkapa sieniä. Hän kokeili ensimmäisten joukossa Suomessa valokuvausta ja ryhtyi ystävänsä Fredrik Idestamin Tammerkosken rannalle perustaman puuhiomon isännöitsijäksi.

Vuonna 1868 Serlachiuksen lukemattomat liiketoimet Tampereella olivat menneet pahasti solmuun. Raskaat velat painoivat niskassa, ja hän haaveili pääsevänsä käsiksi todella suuriin rahoihin. Puuhiokkeesta valmistettu paperi näytti tuolloin ratkaisulta koko teollistuvaa Eurooppaa vaivaavaan paperipulaan.

Apteekkarista paperintekijäksi

Serlachius myi apteekkinsa Tampereella, osti koskiosuuden tiettömän taipaleen päästä Mäntänkoskelta ja päätti perustaa sinne oman puuhiomon. Hän vei mukanaan Idestamin puuhiomosta saamansa opit ja hänen insinöörinsä. Entisistä ystävistä tuli koko loppuelämäksi vihamiehiä.

Mäntän puuhiomon alkuaika oli täynnä vaikeuksia. Serlachius taisteli tuotannon käynnistämiseen ja heikkoihin kuljetusyhteyksiin liittyvien ongelmien kanssa. Hän riiteli paikallisten maanomistajien, viranomaisten ja muiden paperinmyyjien kanssa.

Hän laajensi tehdastaan velkarahalla ja huojui vekselikierteessä konkurssin partaalla. Pahin takaisku koettiin, kun tulipalo tuhosi hänen tehtaansa vuonna 1890 maata myöten.  Ennen kuin velkojat ennättivät väliin, Serlachius oli tilannut uudet koneet ja aloittanut vakuutusrahoilla uuden, entistä suuremman tehtaan rakentamisen.

Kuljetusyhteyksien kehittäjä

Runsaan 30 vuoden aikana G. A. Serlachius onnistui rakentamaan suunnattomista vaikeuksista huolimatta Mänttään menestyvän teollisuusyrityksen.

Serlachius ajoi paitsi omia, myös koko Suomen teollisuuden ja kaupankäynnin etuja. Raivokkaalla lehtikirjoittelulla ja vetoamalla säätyihin hän onnistui kääntämään Tampereelta Pohjanmaalle suunnitellun ratalinjan kulkemaan Näsijärven itäpuolitse lähes asumattomien seutujen halki. Samalla hänen tehtaansa tuotteille avautui vuonna 1883 kipeästi kaivattu kuljetusreitti markkinoille.

Samalla sitkeydellä Serlachius ajoi talvimerenkulun aloittamista Suomesta Keski-Eurooppaan. Hänen painostuksestaan Suomeen hankittiin ensimmäinen jäänmurtaja, ja ympärivuotinen merenkulku sai alkunsa vuonna 1887.

Serlachius eli yritykselleen ja puolusti sen etuja raivokkaasti. Näin hän keräsi ympärilleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. G. A. Serlachiuksen elämä olikin yhtä vuoristorataa, jossa synkimmät pettymyksen ja epäonnistumisen hetket vuorottelivat loistavien voittojen kanssa.

G. A. Serlachius kuoli 71-vuotiaana 1901. Taistelu oman yrityksen puolesta oli syönyt hänen terveytensä. Vielä viimeisinä vuosina Mäntän tehdas oli käynyt konkurssin partaalla. Osasyynä siihen oli Serlachiuksen tapa hoitaa yrityksensä asioita lyhyillä vekseleillä, jotka rasittivat yrityksen taloutta kohtuuttomasti.

Serlachiuksen kuoltua voitiin kuitenkin todeta, että hän jätti jälkeensä paljon oletettua arvokkaamman perinnön. Hyvin hoidettuna G.A. Serlachius Osakeyhtiöstä kasvoi yksi Suomen menestyneimmistä yksityisistä puunjalostusyhtiöistä. Mäntästä puolestaan kehittyi pieni ja tiivis teollisuusyhteisö, joka eli vielä vuosikymmenet tehtaan tahdittamaa elämää.
 


Torstai 28. Maaliskuuta 2013

Metsäperkele saa seuraa Paperiperkeleestä

Suomalaisen metsäteollisuuden pioneerin, kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen värikäs elämä esittäytyy Mäntässä Serlachius-museo Gustafin uudessa näyttelyssä 18.5. alkaen.

Teemu Keskisarjan Serlachiuksesta kirjoittama elämäkerta Vihreän kullan kirous on innoittanut toisistaan tietämättä sekä Helsingin kaupunginteatteria että Serlachius-museoita. Molemmat tarttuivat Mäntän ensimmäisen patruunan vaiheisiin ja nimesivät tuotoksensa yhtä perkeleellisellä tavalla. Kun näyttämöllä seurataan Metsäperkelettä, nähdään museossa Paperiperkele.

Serlachius-museo Gustafin Paperiperkele tiivistää Serlachiuksen elämän ja liiketoimet täysin uudenlaiseksi museokokemukseksi. Näyttely on teatteriesityksen muotoon puettua tarinankerrontaa, jossa patruunan vaiheet avautuvat vahvasti dramatisoitujen kohtausten kautta. Niissä puheenvuoron saavat Serlachius itse, hänen perheensä, vihamiehensä ja ystävänsä.

Serlachiuksen elämää seurataan vuodesta 1868, jolloin hän päätti myydä apteekkinsa, lähteä Tampereelta ja perustaa oman puuhiomon Mäntänkosken rannalle. Serlachius oli oppinut puuhiokkeen valmistamisen toimiessaan ystävänsä Fredrik Idestamin tehtaan isännöitsijänä. Hän vei mukanaan paitsi Idestamin opit myös hänen teknikkonsa. Ystävistä tuli leppymättömiä vihamiehiä.

Teollisuuslaitoksen perustaminen ja tuotannon käynnistäminen Mäntässä aiheuttivat Serlachiukselle suuria ongelmia. Hänellä oli jatkuva rahapula. Lisäksi puuhiokkeen kuljettaminen markkinoille kaukaa huonojen kulkuyhteyksien takaa aiheutti suuria vaikeuksia ja kustannuksia.

Näyttelyssä seurataan Serlachiuksen teollisen toiminnan rakentumista sekä voittojen ja tappioiden hetkiä. Voitoista suurimpia oli Pohjanmaan radan linjauksen kääntäminen Näsijärven länsipuolelta itäpuolelle lähelle Mänttää. Serlachiuksen sitkeän työn ansiosta Suomeen hankittiin myös ensimmäinen jäänmurtaja, ja talvimerenkulku Eurooppaan alkoi. Näin Mäntän tehtaiden tuotteet saatiin entistä paremmin markkinoille.

Taistelu oman yrityksen puolesta, rahahuolet ja vihamiesten pilkka söivät Serlachiuksen terveyttä ja muokkasivat luonnetta. Oma perhekään ei ymmärtänyt kauppaneuvoksen halua hankkiutua jatkuviin vaikeuksiin. Eniten ymmärrystä hän sai mänttäläisiltä, joille yhtiön menestys takasi työtä ja toimeentuloa.

Näyttelyn käsikirjoituksesta vastaavat kirjailija Sami Parkkinen ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, lavastuksesta museoiden näyttelypäällikkö Tarja Väätänen.

Lisätiedot: museojohtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi tai kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567, paivi.viherkoski@serlachius.fi.

Tiedotuskuvia kuvapankissamme

/storage/files/25/tiedotuskuvat/Paperiperkele-G.A.2.jpg

 


 


Perjantai 25. Tammikuuta 2013

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitus sai uuden jäsenen

Kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on nimetty Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen vuosille 2013-2019.

 

Suomen taiteilijaseuran hallitus valitsi Ant-Wuorisen edustajakseen 15. tammikuuta. Hän seuraa tehtävässä taiteilija Heikki Häiväojaa.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on syntynyt vuonna 1957 Helsingissä. Hän on koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri. Myöhemmin hän on suorittanut taideopintoja.

Hän on työskennellyt taiteen ja teknisen piirustuksen opettajana, tuotesuunnittelijana ja -kuvaajana. Nykyisin hän työskentelee päätoimisena taiteilijana.

Ant-Wuorinen on pitänyt kymmenkunta yksityisnäyttelyä ja hän on ollut mukana lukuisissa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseossa, Suomen valtion ja Suomen taideyhdistyksen kokoelmissa. Julkisia teoksia on esillä muun muassa kulttuurikeskus Sandelsissa Helsingissä, Veikkolan koululla Kirkkonummella ja ravintola Chez Dominiquessa Helsingissä.

Ant-Wuorinen toimii tällä hetkellä Suomen Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana. Hän kuuluu myös Suomen taiteilijaseuran hallitukseen.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kotipaikka Mänttä on tullut hänelle tutuksi muun muassa Mäntän kuvataideviikoista, joille hän osallistui vuonna 2004. Hän korostaa yhteistyön merkitystä hallitustyöskentelyssä. - Pyrin toki tuomaan esille kuvanveistäjän näkökulman sopivissa tilanteissa, hän toteaa.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen valitaan neljä jäsentä Serlachiuksen sukuyhdistyksen piiristä. Yhden jäsenen nimeää aina Suomen taiteilijaseura, yhden Åbo Akademi ja yhden Suomen taideakatemia.

Hallituksessa toimivat tällä hetkellä Henrik de la Chapelle (pj), Stephan von Walzel (vpj), Antti Linnovaara, Åsa Ringbom, Susanna Serlachius, John Lindell ja Anna-Kaisa Ant-Wuorinen.


Perjantai 25. Tammikuuta 2013

Metsäperkele Helsingin kaupunginteatteriin

G. A. Serlachiuksen elämästä valmistuu näytelmä Helsingin kaupunginteatteriin maaliskuussa. Metsäperkele-näytelmän on kirjoittanut ja ohjaa Kari Heiskanen.

Näytelmä saa ensi-iltansa teatterin suurella näyttämöllä 21. maaliskuuta. G. A. Serlachiuksena nähdään Pertti Sveholm ja hänen vaimoaan Alice Serlachiusta esittää Aino Seppo.

Heiskanen sai kimmokkeen näytelmään historioitsija Teemu Keskisarjan kirjoittamasta Serlachiuksen elämäkerrasta Vihreän kullan kirous (Siltala). Näytelmä kertoo särmikkäästä paperipatruunasta, jonka oli vaikea tulla toimeen kenenkään kanssa ja jolla oli aina tuhat rautaa tulessa.

- Amerikan valloitus on tallentunut lännenfilmeihin, mutta meillä ei ole kuvattu 1800-luvun merkittävää historiallista murroskohtaa. Syntyi nykyaikainen kapitalismi, mutta myös työväenliike ja sosialismi.

- Serlachius osoitti rohkeutta luottaessaan omaan intuitioonsa, Kari Heiskanen korostaa.

Lisää aiheesta voi lukea Helsingin kaupunginteatterin sivuilta.

 


Maanantai 17. Joulukuuta 2012

Serlachius-museoiden teokset kiertävät maailmalla

Gösta Serlachiuksen taidekokoelmasta on parhaillaan lainassa runsaat sata teosta eri näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Teoksia on voitu lainata tavallista runsaammin, sillä taidesäätiön oma taidemuseo Gösta on suljettuna laajennustöiden vuoksi kesään 2014 asti.

Groninger Museossa Hollannissa on lainassa kaksi maalausta Nordic Art 1880-1920 -näyttelyssä. Esillä on Akseli Gallen-Kallelan maalaus Tuonelan Matkalla (1888-1894) sekä ruotsalaisen taidemaalari Anders Zornin Luutunsoittajatar (1918).

Näyttely esittelee läpileikkauksen pohjoismaisesta taiteesta 1880-luvulta 1920-luvulle. Pohjoismaisen taiteen juuret ovat vankasti Keski-Euroopassa. Silti tuon ajan maalauksissa on selvä kansallinen leimansa.

Pohjoismainen taide kiinnostaa Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja niihin onkin tuotettu viime vuosina useita pohjoismaisen taiteen näyttelyjä. Groninger Museon näyttelyn tavoitteena on tarjota entistä ehyempi kokonaiskuva aikakauden maalaustaiteesta. Näyttelyssä pureudutaan erityisesti 1900-luvun alun taiteeseen, jolloin realismi, naturalismi, symbolismi ja nouseva modernismi esiintyivät rinta rinnan myös Pohjoismaissa.

Näyttelyn on koonnut David Jackson, Venäjän ja Skandinavian taidehistorian professori Leedsin yliopistosta. Näyttely avattiin 9. joulukuuta 2012 ja se on esillä toukokuun 5. päivään 2013 asti. Sen jälkeen näyttely siirtyy Müncheniin, Saksaan.

Helene Schjerfbeckiä esillä Tukholmassa

Prins Eugens Waldemarsudde -museossa Tukholmassa on parhaillaan laaja Helene Schjerfbeckin teosten näyttely. Esillä on kaikkiaan 110 maalausta, jotka edustavat Schjerfbeckin tuotantoa hänen uransa alkuvaiheista aivan viimeisiin vuosiin asti.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö on lainannut näyttelyyn neljä Schjerfbeckin maalausta. Ne ovatNuorukainen (n. 1882), Helena Westermarckin muotokuva (1884), Hiihtäjätär (1909), Autoilija(Måns Schjerfbeck) vuodelta 1929.

Helene Schjerfbeck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaistaiteilijoita. Hän kulki teoksissaan pitkän matkan esittävyydestä kohti persoonallista, omakohtaisesta näkemyksestä kumpuavaa ilmaisua.

Prins Eugens Waldemarsudden näyttely on tuotettu yhteistyössä Ateneumin taidemuseon ja Göteborgin taidemuseon kanssa. Se on avoinna yleisölle 24. helmikuuta 2013 asti.

Gallen-Kallelat kiertävät Japanissa

Japanissa kiertää huhtikuuhun 2013 asti suuri suomalaista designia ja taidetta esittelevä näyttelyThe Essence of Finnish Design and Culture. Kaikkiaan viidessä eri taidemuseossa vieraileva näyttely avattiin huhtikuussa 2012 Aomorin taidemuseossa. Viimeisenä näyttelypaikkana on Hyogo Prefectual Museum of Art.

Serlachius-museoiden kokoelmista näyttelyssä on mukana kahdeksan Akseli Gallen-Kallelan maalausta. Taidesäätiön teoksia esitellään nyt ensimmäistä kertaa Japanissa.

Mäntän medicit Turun taidemuseossa

Turun taidemuseossa jatkuu 6. tammikuuta 2013 asti Mäntän medicit -näyttely, joka esittelee 90 kultakauden klassikkoa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Näyttely on jatkoa yhteistyölle, joka alkoi vuonna 2010. Tuolloin Mäntässä nähtiin Turun taidemuseon kokoelmia esittelevä näyttely.

Näyttelyssä on erityisen paljon teoksia Akseli Gallen-Kallelalta, jonka työskentelyä kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachius tuki taloudellisesti 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Toinen taiteilija, joka nautti kauppaneuvoksen suorasta taloudellisesta tuesta ja monista tilaustöistä, oli kuvanveistäjä Emil Wikström.

G. A. Serlachiuksen veljenpoika Gösta Serlachius jatkoi setänsä työtä niin paperiteollisuusyhtiön johdossa kuin taiteen kerääjänä. Hän kartutti taidekokoelmaa Gallen-Kallelan töiden lisäksi muun muassa Gunnar Berndtsonin, Albert Edelfeltin, Magnus Enckellin, Juho Rissasen, Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin ja Maria Wiikin teoksilla.

Edellisen kerran taidesäätiön teoksia on nähty Turussa yli 50 vuotta sitten. Mäntän medicejätäydentää Turun taidemuseon omista kokoelmista koottu Crème de la Crème -näyttely, joka esittelee myös Suomen taiteen kultakauden mestariteoksia.