Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 21. Kesäkuuta 2017

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot yhteistyöhön

Miniteatterikesä-tapahtuma tuo teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan marraskuussa.

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot pistävät hynttyyt yhteen ja tuovat marraskuussa 17.–19.11. teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan. Miniteatterikesä Mäntässä -tapahtuma on täysin uusi avaus ja yhteistyöhanke, jossa kuvataide ja esittävä taide kohtaavat.

”Teatterikesässä on jo pidemmän aikaa ollut toive tehdä yhteistyötä Serlachius-museoiden kanssa. Iloitsemme suuresti uudesta yhteistyöstä lähinaapurin kulttuuritoimijan kanssa – ja mitä hyvää tämä poikiikaan molempien kaupunkien kulttuuripääkaupunkihakuihin vuodelle 2026”,  toteaa Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl.

Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden kanssa yhteistyössä tapahtuman toteuttavat Ravintola Gösta, Mäntän Klubi ja Mänttä-Vilppulan kaupunki. Miniteatterikesän päätukija on Majaoja-säätiö.

Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski on innostunut yhteishankkeesta: ”Serlachius-museoille teatteritaide on läheistä ja draaman keinoja käytetään niin näyttelyissä kuin palveluissammekin. Mänttä-Vilppula on korkeatasoisten harrastajateatterien kotipaikka, mutta ammattilaisesityksiä nähdään harvoin. On ilo olla tuomassa Miniteatterikesää suuren Tampereen Teatterikesän ja paikallisten kumppaneiden kanssa pieneen Mänttä-Vilppulaan. Kesä tulee keskelle vuoden pimeintä aikaa.”

Suurin osa Miniteatterikesään valituista taiteilijoista on vieraillut Teatterikesässä aiemmin. Lauantaina 18. marraskuuta nähdään ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen Puupää-esitys  Serlachius-museo Göstan Kivijärvi-salissa. Ravintola Göstassa mieltä kohottaa ja lämmittää Werner Bros Trion muusikot. Gustaf-museossa puolestaan esiintyy kansainvälisestikin palkittu näyttelijä Kati Outinen monologillaan Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Lisäksi lapsiperheet saavat nauttia Tanssiteatteri MD:n vuorovaikutteisesta teoksesta Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon. Lisää esityksiä on luvassa mm. Mäntän Klubille.

Viikonlopun ohjelmisto kokonaisuudessaan julkistetaan elokuun aikana Serlachius-museoiden ja taidekaupungin verkkosivuilla serlachius.fi ja taidekaupunki.fi. Samalla käynnistyy lipunmyynti Serlachius-museoissa.

Lisätietoja
Tampereen Teatterikesä, toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 5944 600
Serlachius-museot, kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567


Torstai 15. Kesäkuuta 2017

Ville Lenkkerin näyttely originellista lääkäri-isästä avautuu Serlachius-museoissa

Valokuvataiteilija Ville Lenkkerin isä Hannu Lenkkeri toimi vuosikymmenen ajan lääkärinä Mäntässä. Hänen omintakeiset juttunsa ovat jääneet elämään paikkakunnalla ja muuttuneet vähitellen kaupunkilegendoiksi. Ville Lenkkerin näyttely Pikkukaupungin sairaskertomus kertoo omalaatuisesta lääkäristä potilaiden ja pojan silmin. Näyttely avautuu yleisölle 17.6. Serlachius-museo Gustafissa.

Ville Lenkkeri kuvasi isäänsä viisi vuotta työssä ja vapaa-ajalla. Isän kuoltua 2011 hän jatkoi tämän perinnön tallentamista. Kesällä 2015 hän avasi Serlachius-residenssissä vielä kerran Lenkkerin vastaanoton ja keräsi talteen juttuja isästään. Valokuvien ja tarinoiden pohjalta syntyi näyttely ja samanniminen kirja.

Yksityisvastaanottoa loppuun asti pitänyt Hannu Lenkkeri sanoi potilailleen usein suorat sanat. Joku saattoi loukkaantua, mutta monet pysyivät hänen vakituisina asiakkainaan vuosikymmenien ajan. Lenkkerin potilasarkistosta muodostui kuin dynaaminen läpileikkaus kaupungin tilasta.

”Näkö ja värinäkö hyvä. Ulkonäkö ei niinkään.”

Ville Lenkkerin mukaan hänen isänsä oli sosiaalisesti rajoittunut runouden, maailmanhistorian, maanviljelyn ja oikeamielisyyden ihannoija. – Puhuminen näytti joskus olevan hänelle kuin sepitteellistä ja yleensä sarkastista esiintymistä. Hänen puheittensa ja tekojensa välillä vallitsi usein jyrkkä ristiriita.

”Isä oli hyvällä tuulella ja pidättelemätön. Minä tasapainotin olemalla hiljaa ja sulkeutunut. Yritin jättäytyä jälkeen ja olla kuin en olisikaan. Mutta mitä sitä nyt pieni poika väkijoukossa voi, perässä pitää kulkea. Isä kiersi tutulta tutulle ja esitti koko repertuaarin juttujaan. Minä pidin katseeni maassa ja koitin taikoa koko päivän olemattomiin.”

Ville Lenkkeri hämmästyi, kun hänelle tultiin vuosia myöhemmin sanomaan, että isäsi on sitten hauska mies. Hän alkoi oivaltaa, että isällä oli julkisuudessa aivan toisenlainen rooli kuin kotona. Hän tuo näyttelyssä esille näitä isänsä eri puolia.

”Alaleuasta poistettu neljä hammasta. Ilmeisesti grillijonossa.”

Lääkärin julkinen ja yksityinen rooli

Aivan kuin häveten kevyttä toimistotyötään tohtori Lenkkeri vietti suuren osan vapaa-ajastaan kesämökillä tekemällä ruumiillista työtä. Urakat olivat usein jättimäisiä, eikä niihin haettu helppoa ratkaisua. Hän kampesi vuodesta toiseen rautakangella ja lapiolla roudan esiin nostamia kiviä mökkitieltä, pilkkoi kuutioittain polttopuita kirveellä ja viljeli perunaa tai kaalia paljon yli oman tarpeen.

Hannu Lenkkeri asettui mielellään poikansa kuvattavaksi. Ville Lenkkeri käytti kuvaamisessa laajaformaattikameraa. Samalla tekniikalla hän kuvasi Mäntästä kertovan Kivettynyt metsä -näyttelyn, joka oli esillä Serlachius-museoissa syystalvella 2014. Isän kuvaaminen liittyikin alussa Mänttä-teemaan mutta eriytyi lopulta omaksi näyttelykseen.

Kuvat ovat lavastettuja, mutta yleensä niissä on takana muisto tai mielikuva samankaltaisesta tapahtumasta. Näyttelyyn liittyy myös video, joka on koottu Hannu Lenkkeristä kerrotuista tarinoista.

Ville Lenkkeri korostaa, että Pikkukaupungin sairaskertomus ei ole historiikki tai kooste paikallisen lääkärin elämästä ja jutuista. Näyttelyn aihe laajenee kuvaamaan isän ja pojan suhdetta, ajan jatkumoa sekä ihmisen yksityisen ja julkisen roolin usein yhteen sovittamatonta suhdetta.

Lainaukset ovat näyttelyyn liittyvästä Ville Lenkkerin kirjasta Pikkukaupungin sairaskertomus.

Näyttely on avoinna Serlachius-museo Gustafissa 17.6.2017–24.2.2018.
Serlachius-museot ovat avoinna 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.
 


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Viisi Suomen kärkitaiteilijaa virittää Serlachius-museot kesään

Nautinnot ja aistikokemukset, solvaukset ja pintakiilto, minimalismi ja illuusiot. Serlachius-museoissa 10.6. yleisölle avautuvat näyttelyt: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen Nautinto, Kimmo Schroderuksen Bling Bling ja Antti Oikarisen Maalauksia tarjoavat pohdittavaa monella tasolla.

Nautinto esittelee Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Taiteilijat valitsivat näyttelyä varten intuitiivisesti teoksia taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia maalauksia, jotka lähestyvät nautintoteemaa eri näkökulmista.

Serlachius-museoiden pääkuraattorin Laura Kuurneen mukaan näyttelyn teema avautuu taiteilijalle ja katsojalle eri tavoin. Taiteilijalle valmista työtä nautinnollisempi voi olla itse maalausprosessi: työhön uppoaminen, onnistuminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä on tarkoituskin tehdä.

Nautinto yhdistää vanhaa ja nykytaidetta. Näin katsojan on mahdollista löytää yhteyksiä menneen ja nykyajan välillä sekä sijoittaa kuvien kautta itsensä historian jatkumoon. – Näyttelyn aihe laajenee käsittämään kiireettömän maalauksen äärellä oleilun, läsnäolon ja vuorovaikutuksen maalauksen kanssa. Taiteen tekemisen lisäksi myös sen katsominen voi tuottaa nautintoa, Laura Kuurne kertoo.

Näyttelyssä nähdään itsenäisinä kokonaisuuksina Suomen kultakauden teoksia sekä vanhaa eurooppalaista taidetta, jota saadaan konservoinnin jälkeen pitkästä aikaa esille. Monien kokoelmateosten aiheet viittaavat maallisiin nautintoihin tai houkuttelevat esiin aistikokemuksia, joten näyttelyn teemaa voi lähestyä tätäkin kautta.

Kaksiosainen Nautinto on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä.

Nautinto on avoinna 10.6.2017–4.11.2018.

Lue lisää Nautinto-näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/329-nakokulmia-nautintoon/

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen kimaltelevat, ruostumattomasta teräksestä tehdyt veistokset levittäytyvät Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Näyttelyn nimi Bling Bling viittaa rap-muusikoiden tunnetuksi tekemään pintapuolisen ylellisyyden vaikutelmaan. Solvaajan puutarhan veistosten lähempi tarkastelu avaa niihin aivan uuden sanoman. Veistosten pintaan on taivutettu terässuikaleista kaunokirjoitusta – solvauksia eri kielillä.

Solvauksia kerätessään Schroderus huomasi, että ne ovat ajattomia ja ne liittyvät yleensä vain muutamaan eri aiheeseen. Uutta on pilkkaaminen internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Siellä mikä tahansa keskustelu voi muuttua räyhäämiseksi, joka jää elämään loputtomiin. – Minua kiinnostaa kontrasti, joka syntyy näyttelyn nimen ja teosten välille, hän kertoo.

Kimmo Schroderukselta on taidemuseo Göstan puistossa myös veistossarja Nelijalkaiset, joka rinnastuu Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. – Abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin. Antamalla otukselle neljä jalkaa helpotan hieman pohtimisen vaivaa ja johdattelen tulkintoja eläinten suuntaan, hän kertoo.

27 vuotta taiteen alalla -teos rakentaa kaaren taiteilijan uran alusta tähän päivään. Schroderuksen vuonna 1989 valmistama kankainen, kauhtunut luuranko esitetään tyylikkäässä teräksisessä ja lasisessa vitriinissä, jonka taiteilija on valmistanut kahdenkymmenen vuoden kokemuksella metallin työstämisestä. Näyttelyyn liittyvä video Repeat on itsenäinen taideteos ja samalla kertomus koko näyttelyn tekemisestä

Bling Bling on avoinna 10.6.–10.9.2017.

Lue isää Bling Bling -näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/328-kimmo-schroderus-bling-bling/

www.kimmoschroderus.com

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarisen teokset rikkovat maalaus- ja veistotaiteen rajoja. Minimalistinen käsitetaiteilija tunnetaan äärimmäisen pikkutarkoista illuusioista, joissa yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja eikä mikään ole sattumaa.

Maalauksia-näyttelyn läpi kannattaa kulkea hitaasti. Kaikki ei ole aivan niin kuin ensi katsomalta näyttää. Oikarinen paljastaa, että näyttely sisältää oikeastaan kaksi näyttelyä. Ensimmäisen niistä huomaa jokainen. Toisen löytäminen vaatii hieman paneutumista.

Taiteilija leikittelee käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalaus merkitsee tilaisuutta ajatella taideteoksia tietystä näkökulmasta. Hän toivoo, että väittäessään teostaan maalaukseksi ajatuksen tasolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista. – Minulle maalauksen tekeminen on aina jonkinlainen käsitteellinen julkilausuma, hän kertoo.

Antti Oikarinen sanoo ensisijaisesti olevansa kuvanveistäjä, sillä hänen näkökulmansa taiteen tekemiseen on lähes aina kolmiulotteinen. Sama pätee Maalauksia-näyttelyn teoksiin. Ne ovat hyvin esineellisiä, ja niillä on merkityksellinen kolmas ulottuvuus.

– Käsitetaiteilija olen siinä mielessä, että tekemiseni pohjalla on aina taideteoksen olemukseen liittyvä kiinnostus. Operoin ennen kaikkea ideoiden parissa. Viimeaikaiset ideat ovat vaatineet paljon käsityötä toteutuakseen haluamallani tavalla, hän painottaa.

Maalauksia on avoinna 10.6.–17.9.2017.

Lue lisää Maalauksia-näyttelystä: http://www.serlachius.fi/fi/medialle/tiedotteet/327-antti-oikarinen-maalauksia/

www.anttioikarinen.com


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Näkökulmia Nautintoon

Nautinto esittelee kolmen nykytaiteilijan: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen uusia teoksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Samalla Serlachius-museo Göstan näyttelyssä voi pitkästä aikaa nähdä taidesäätiön vanhan eurooppalaisen taiteen helmiä, joita on konservoitu viime vuosina.

Taiteilijat valitsivat intuitiivisesti teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia teoksia, jotka sisältävät erilaisia lähestymistapoja nautintoteemaan. Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne on näyttelyä valmistellessaan pohtinut, kenen nautinnosta on kyse: katsojan, taiteilijan vai molempien?

– Kysyin taiteilijoilta, mikä taiteen tekemisessä tuottaa heille nautintoa, ja isoimmaksi iloksi ei noussut valmis teos vaan itse maalausprosessi ja työhön uppoaminen niin, että aika ja aistimukset häviävät. Nautintoa tuovat myös onnistumisen hetket, pelon voittaminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä oli tarkoituskin tehdä.

Anna Retulainen valitsi Serlachiuksen kokoelmista muun muassa Ellen Thesleffin teoksia. Molempia taiteilijoita yhdistää rohkea sivellintyöskentely, ja heidän maalaustensa edessä voi aistia tekemisen liikkeen ja ilon. Thesleffin rohkean ilmaisun innoittamana Retulainen päätti kokeilla ulkoilmamaalausta. Näistä teoksista muodostuu näyttelyyn oma selkeä kokonaisuutensa.

Laura Kuurne yhdistää mielellään näyttelyissä vanhaa ja nykytaidetta. Näin katsojan on mahdollista oivaltaa ja löytää yhteyksiä menneen ja nykyajan välillä sekä sijoittaa kuvien avulla itsensä historian jatkumoon.

– Tätä kautta näyttelyn aihe laajenee käsittämään kiireettömän maalauksen äärellä oleilun, läsnäolon ja vuorovaikutuksen maalauksen kanssa. Taiteen tekemisen lisäksi myös sen katsominen voi tuottaa nautintoa, hän kertoo.

Aistillisia nautintoja

Kaikki Nautinnon teokset eivät rinnastu nykytaiteeseen. Näyttelyssä on myös Serlachiuksen kokoelmateosten muodostamia itsenäisiä kokonaisuuksia, joissa nautintoteemaa lähestytään eri näkökulmista. Esimerkiksi vanha eurooppalainen taide käsittelee usein nautintoja ja houkuttelee esiin aistikokemuksia.

– Taiturimaisesti kuvatun pitsikauluksen voi tuntea sormissaan tai pilaantuvan hedelmän imelän tuoksun lähes haistaa teosta tarkastellessaan. Makunautintoja kuvaavissa asetelmissa ylikypsät hedelmät viestivät kaiken maallisen katoavaisuudesta ja vääjäämättömästä nautinnoista luopumisesta, Laura Kuurne kertoo.

Taiteen historiassa maalliset nautinnot saavatkin yleensä synnillisen leiman. Niiden kuvaamiseen on liitetty moraali ja kohtuudessa pysymisen ihanne. Vanhassa taiteessa viljeltiin runsaasti symboleja, jotka viittaavat syntisiin nautintoihin. Näin viattomalta vaikuttava torikaupan kuvauskin sisältää suorasukaisia viittauksia aviorikokseen.

Nautinnoista luopuminen

Jukka Korkeila on urbaani maalari, joka käsittelee teoksissaan suuria teemoja: rakkautta ja kuolemaa. Nautintoteemaa Korkeila on lähestynyt luopumisen näkökulmasta. Nykypäivänä mielihyvää on lupa etsiä avoimesti. Nautintoja seuraa kuitenkin lopulta niistä luopuminen. Korkeilalle tämän ymmärtäminen on osa elämän suurta luopumisharjoitusta.

Serlachiuksen taidekokoelmasta Jukka Korkeila valitsi kaksi vanhaa uskonnollista teosta, joiden tyyli poikkeaa täysin hänen omista maalauksistaan. 1600-luvun maalauksia ja Korkeilan uusia teoksia yhdistää kuitenkin tarinankerronta. Uskonnolliset maalaukset kuvittavat suurten kertomusten kohtauksia. Korkeilan teokset eivät kuvita valmista tarinaa, vaan luovat uutta. Ne ovat pienen ihmisen näkökulmasta kuvattuja tarinan osasia, jotka katsoja voi täydentää itse.

Taiteilijan sisäinen kokemus

Elina Merenmies yhdistää taiteessaan fantasiaa todellisuuteen tavalla, joka saa teokset näyttämään samaan aikaan oudoilta ja tutuilta. Merenmies tunnetaan lahjakkaana piirtäjänä ja maalarina, joka käyttää laajasti eri tekniikoita ja taidehistorian tyylejä oman näkemyksensä toteuttamiseen.

Serlachiuksen taidekokoelmasta Merenmies valitsi kaksi 1600-luvun asetelmaa ja Maria Wiikin maalaaman vanhan naisen profiilin. Rukoileva nainen sai Merenmieheltä seurakseen pilvisiä taivaita. Pilvissä on yliluonnollinen mutta samalla leikkisä ja vapautunut ote.

Merenmiehen valitsemat 1600-luvun asetelmat ovat tunnelmaltaan tiiviitä ja sukua hänen omille maalauksilleen. Maalauksissa kuvataan näkyvää todellisuutta, joka kuitenkin muuttuu vertauskuvaksi tai taiteilijan sisäisen kokemuksen kuvaukseksi.

Kaksiosainen Nautinto-näyttely on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä. Samasta nimestä ja teemasta huolimatta näyttelyt eroavat toisistaan. HAMissa on esillä Korkeilan, Merenmiehen ja Retulaisen tuotantoa 1990-luvulta tähän päivään retrospektiivisesti esittelevä näyttely, jonka on kuratoinut Mika Hannula.

Nautinto on esillä Serlachius-museo Göstassa 10.6.2017–4.11.2018.
 


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen näyttely Bling Bling levittäytyy Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Kimmo Schroderuksen ruostumattomasta teräksestä valmistamat, visuaalisesti keveät veistokset kimaltelevat auringossa ja viittaavat hip hop -kulttuurin tutuksi tekemään ylellisyyden vaikutelmaan, joka ei välttämättä kerro todellisesta vauraudesta.

Kimmo Schroderus kertoo, että populaarikulttuuri on aina ollut hänelle tärkeä ideoiden lähde ja hip hop-kulttuuri yksi nykyajan kiinnostavista ilmiöistä. Hän ei halua silti leimautua miksikään rap-musiikin ystäväksi.

Läheltä tarkastellen Solvaajan puutarhan veistokset saavat toisen sanoman. Teosten pintaan on taivuteltu ohuista terässuikaleista perinteisellä kaunokirjoituksella solvauksia eri kielillä. Schroderus keräsi niitä internetistä ja pyysi tuttaviltaan ympäri maailmaa. Hän huomasi, että solvaaminen itsessään ei ole muuttunut mihinkään.

– Kaikista maailman solvauksista 95 prosenttia pyörii muutaman ajattoman aiheen ympärillä. Suurin ero on siinä, miten tämän päivän solvaaminen tallentuu ja tulee vastaan joka puolella vielä useita vuosia myöhemmin, hän viittaa sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla käytäviin keskusteluihin.

Schroderus ei käsittelee solvaamisteemaa sen vuoksi, että olisi hämmentynyt tai järkyttynyt sen runsaudesta. – Olen ennen kaikkea kiinnostunut siitä, miten suorittaa tehokas ja suoraan maaliinsa osuva ensiluokkainen solvaus.

Taiteilijaa kiehtoo Bling Bling -nimen ja teosten välinen kontrasti. Näyttelyn ainoassa videoteoksessa Repeat hän valmistaa kaikki näyttelyn suurimmat teokset. Videoteos on todellista vastapainoa bling blingille: metallitöiden tekeminen viileässä, satavuotiaan talon karussa työtilassa pukeutuneena vuosia käytettyyn suojavarustukseen on kaukana luksuksesta.

27 vuotta taiteen alalla

Kartanoon sijoittuva 27 vuotta taiteen alalla -teos on materiaaleiltaan ja tekniikoiltaan tiivistelmä Kimmo Schroderuksen urasta. Kankaisen, nyt jo kauhtuneen luurangon Schroderus teki nuoruuden innolla 1989 ennen kuin hän oli saanut mitään taidealan koulutusta. Luurangon ympärillä oleva teräksinen ja lasinen vitriini puolestaan on syntynyt 20 vuoden kokemuksella metallin työstämisestä.

– Tämä veistos, kuten myös näyttelyyn liittyvä videoteos Repeat, liittyvät ammattimaisuuteen, ammatin harjoittamiseen ja erikoistumiseen. Ammattimaisuuteen liittyy käytännössä hillitön määrä toistoa, samojen perusasioiden toteuttamista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Veistos kuvaa sitä, miltä tuntuu, kun on ollut mukana taiteen maailmassa 27 vuoden ajan, taiteilija sanoo.

Schroderuksen mukaan kyseessä on kokonaistaideteos, jossa luuranko ja vitriini ovat yhtä tärkeässä osassa. Vaikutelman viimeistelee yksinkertainen, mutta samalla dramaattinen valaistus.

Nelijalkaiset synnyttävät assosiaatioita

Taidemuseon puistoon sijoittuva Nelijalkaiset-sarja rinnastuu ajatuksellisesti ja visuaalisesti puistossa jo olevaan Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. Perusidea on hieman kuin taivaan pilvien tulkitseminen: abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin.

– Antamalla näille otuksille neljä  jalkaa, helpotan hieman pohtimisen vaivaa ja johdattelen tulkintoja juuri eläinten suuntaan.

Orgaaninen vellova muoto on aina kiehtonut Kimmo Schroderusta. Hän käsittelee taiteellisessa tuotannossaan aina aiheita, jotka joko kiehtovat, kiinnostavat tai häiritsevät häntä. – Nelijalkaiset ovat olleet ajatuksissani jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä näyttely tuntui sopivalta tilanteelta toteuttaa tuo idea.

– Työskentelen yksittäisenä kuvanveistäjänä pääosin ilman assistentteja. Resurssini ja käytettävissä olevat työtuntini ovatkin rajalliset. Useimmiten teosideani ovat sen kokoisia, että niiden toteuttaminen voi viedä kuukausia tai jopa vuosia. Se tarkoittaa sitä, että valitessani jonkin teosidean toteutettavaksi, en toteuta ehkä koskaan joitain muita kilpailevia ideoita.

Bling Bling on avoinna 10.6.–10.9.2017 Serlachius-museo Göstassa.

www.kimmoschroderus.com