Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Torstai 16. Toukokuuta 2013

Paperiperkele kertoo ainutlaatuisella tavalla suomalaisen paperiteollisuuden uranuurtajasta

Serlachius-museo Gustafissa Mäntässä avataan lauantaina 18. toukokuuta Gustaf Adolf Serlachiuksen elämästä kertova näyttely Paperiperkele. Se edustaa Suomessa aivan uudenlaista näyttelykulttuuria, jossa pääpaino on tarinalla, visuaalisuudella ja teatterinomaisella lavastuksella.

Paperiperkele rakentuu kahdeksasta kohtauksesta, joissa puheenvuoron saavat Serlachius itse, hänen vihamiehensä, omaisensa ja ystävänsä. Väkevästi dramatisoidun näyttelyn pääosassa on suomalaisen paperinjalostusteollisuuden suurmies, joka raivasi tietään itseään tai muita säälimättä.

Kävijöille Paperiperkele avautuu teatterinomaisena tarinana, jonka läpi he kulkevat. Näyttelyn pelkistettyä visuaalisuutta tukee runsas multimedian käyttö ja äänimaailma, joka perustuu kävijöiden liikkeet tunnistavaan tekniikkaan. Tekniikkaa on käytetty näyttelyissä eri puolilla maailmaa, mutta Suomessa se otetaan käyttöön nyt ensimmäisen kerran.

Näyttely pohjautuu filosofian tohtori Teemu Keskisarjan G. A. Serlachiuksesta kirjoittamaan elämäkertaan Vihreän kullan kirous. Käsikirjoituksesta ovat vastanneet Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen ja kirjailija Sami Parkkinen. Visuaalinen suunnittelu on näyttelypäällikkö, lavastaja Tarja Väätäsen käsialaa.

Hirtehishuumorilla höystetty tarina

Näyttelyn tekijät kertovat innostuneensa ensimmäiseksi hyvästä tarinasta. He halusivat dramatisoida sen mahdollisimman vahvaksi elämykseksi, jossa näyttelyiden ja teatterin visuaaliset maailmat yhdistyvät.

– G. A. Serlachiuksen persoonasta välittyy spontaania, räyhähenkistä tunnetta. Se houkutteli meitä heittäytymään ja kertomaan tarinaa mahdollisimman ekspressiivisillä siveltimenvedoilla, Pauli Sivonen kuvailee.

Tunnelmat näyttelyssä vaihtelevat kohtauksesta toiseen. Ne heijastelevat kauppaneuvoksen omaa, ailahtelevaa persoonaa. Synkistä hetkistä huolimatta näyttely ei ole haudanvakava. Se on pikemminkin hirtehishuumorilla höystetty kurkistus paperipatruunan pään sisään.

– Serlachius ihaili Napoleonia. Tämä nousee esiin aika itseriittoisesti kerrotussa tarinassa, jossa hän vertaa omaa kamppailuaan Napoleonin käymiin taisteluihin, Tarja Väätänen kertoo.

Näyttelyn multimediaelementtien graafisesta ilmeestä vastaa Mäntässä asuva taiteilija Sammy-Daniel Hottinen. Mänttäläinen kuvanveistäjä Krister Gråhn on tuottanut näyttelyn lavastukseen kuuluvia veistoksellisia elementtejä.

Paperiteollisuuden räyhähenki

Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901) perusti Mäntänkosken varrelle puuhiomon vuonna 1868. Runsaan 30 vuoden aikana hän onnistui suunnattomista vaikeuksista huolimatta rakentamaan Mänttään menestyvän teollisuusyrityksen.

Serlachius ajoi paitsi omia, myös koko Suomen teollisuuden ja kaupankäynnin etuja. Hän onnistui kääntämään Tampereelta Pohjanmaalle suunnitellun rautatielinjan kulkemaan Näsijärven itäpuolitse lähes asumattomien seutujen halki. Samalla hänen tehtaansa tuotteille avautui vuonna 1883 kipeästi kaivattu kuljetusreitti markkinoille.

Samalla sitkeydellä Serlachius ajoi talvimerenkulun aloittamista Suomesta Eurooppaan. Hänen painostuksestaan Suomeen hankittiin ensimmäinen jäänmurtaja, ja ympärivuotinen merenkulku sai alkunsa vuonna 1887.

Serlachius eli yritykselleen ja puolusti sen etuja raivokkaasti. Näin hän keräsi ympärilleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. G. A. Serlachiuksen elämä olikin yhtä vuoristorataa, jossa synkimmät pettymyksen ja epäonnistumisen hetket vuorottelivat loistavien voittojen kanssa.

Työryhmä:

Sisältösuunnittelu: Pauli Sivonen
Visuaalinen suunnittelu ja lavastus: Tarja Väätänen
Käsikirjoitus: Sami Parkkinen ja Pauli Sivonen
Valosuunnittelu: Sirje Ruohtula
Äänisuunnittelu ja äänityöt: Olli Pärnänen (Meguru film sound Oy)
Näyttelijöiden ohjaus: Sami Parkkinen
Nuket: Tarja Väätänen, Riitta Röpelinen, Ulla-Maija Peltola, Kaisa Ylinen
Multimediat ja animaatiot: Tarja Väätänen, Pauli Sivonen, Teijo Pellinen, Sammy-Daniel Hottinen, Riikka Lenkkeri, Olli Huttunen
Lavasterakennus: Tarja Väätänen, Lauri Simonmaa, Krister Gråhn, Joonas Simonmaa, Sakari Helin, Kaisa Ylinen, Siiri Lahtinen, Verna Sivonen
Tekniikka: Jaakko Karppinen, Olli Huttunen


Lisätiedot: Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi ja kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567, paivi.viherkoski@serlachius.fi
 


Torstai 16. Toukokuuta 2013

Tausta-aineistoa G. A. Serlachiuksesta

Mäntän ensimmäinen patruuna taisteli yrityksensä puolesta loppuun asti. Tämä toi hänelle enemmän vihollisia kuin ystäviä.
 

Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901) ponnisti Suomen teollisuuspiireihin varsin vaatimattomista lähtökohdista. Kun Ilomantsin nimismiehenä toiminut isä kuoli, joutui nuori Serlachius jättämään koulunkäynnin kesken ja pääsi oppipojaksi apteekkiin. Vähin erin hän nousi apteekin hierarkiassa ja suoritti tärkeät farmasian ja proviisorin tutkinnot.

Tampereella Serlachius toimi proviisorina A. W. Tennbergin apteekissa. Apteekkarin kuoltua 1856 hän osti apteekin velkarahalla. Apteekkarin toimensa ohessa Serlachius myi ja välitti melkein mitä vain, jonka tuotosta saattoi ottaa pienen siivun itselleen. Hänen käsiensä kautta kulki muun muassa sahatavaraa, halkoja, voita, lasia tai vaikkapa sieniä. Hän kokeili ensimmäisten joukossa Suomessa valokuvausta ja ryhtyi ystävänsä Fredrik Idestamin Tammerkosken rannalle perustaman puuhiomon isännöitsijäksi.

Vuonna 1868 Serlachiuksen lukemattomat liiketoimet Tampereella olivat menneet pahasti solmuun. Raskaat velat painoivat niskassa, ja hän haaveili pääsevänsä käsiksi todella suuriin rahoihin. Puuhiokkeesta valmistettu paperi näytti tuolloin ratkaisulta koko teollistuvaa Eurooppaa vaivaavaan paperipulaan.

Apteekkarista paperintekijäksi

Serlachius myi apteekkinsa Tampereella, osti koskiosuuden tiettömän taipaleen päästä Mäntänkoskelta ja päätti perustaa sinne oman puuhiomon. Hän vei mukanaan Idestamin puuhiomosta saamansa opit ja hänen insinöörinsä. Entisistä ystävistä tuli koko loppuelämäksi vihamiehiä.

Mäntän puuhiomon alkuaika oli täynnä vaikeuksia. Serlachius taisteli tuotannon käynnistämiseen ja heikkoihin kuljetusyhteyksiin liittyvien ongelmien kanssa. Hän riiteli paikallisten maanomistajien, viranomaisten ja muiden paperinmyyjien kanssa.

Hän laajensi tehdastaan velkarahalla ja huojui vekselikierteessä konkurssin partaalla. Pahin takaisku koettiin, kun tulipalo tuhosi hänen tehtaansa vuonna 1890 maata myöten.  Ennen kuin velkojat ennättivät väliin, Serlachius oli tilannut uudet koneet ja aloittanut vakuutusrahoilla uuden, entistä suuremman tehtaan rakentamisen.

Kuljetusyhteyksien kehittäjä

Runsaan 30 vuoden aikana G. A. Serlachius onnistui rakentamaan suunnattomista vaikeuksista huolimatta Mänttään menestyvän teollisuusyrityksen.

Serlachius ajoi paitsi omia, myös koko Suomen teollisuuden ja kaupankäynnin etuja. Raivokkaalla lehtikirjoittelulla ja vetoamalla säätyihin hän onnistui kääntämään Tampereelta Pohjanmaalle suunnitellun ratalinjan kulkemaan Näsijärven itäpuolitse lähes asumattomien seutujen halki. Samalla hänen tehtaansa tuotteille avautui vuonna 1883 kipeästi kaivattu kuljetusreitti markkinoille.

Samalla sitkeydellä Serlachius ajoi talvimerenkulun aloittamista Suomesta Keski-Eurooppaan. Hänen painostuksestaan Suomeen hankittiin ensimmäinen jäänmurtaja, ja ympärivuotinen merenkulku sai alkunsa vuonna 1887.

Serlachius eli yritykselleen ja puolusti sen etuja raivokkaasti. Näin hän keräsi ympärilleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. G. A. Serlachiuksen elämä olikin yhtä vuoristorataa, jossa synkimmät pettymyksen ja epäonnistumisen hetket vuorottelivat loistavien voittojen kanssa.

G. A. Serlachius kuoli 71-vuotiaana 1901. Taistelu oman yrityksen puolesta oli syönyt hänen terveytensä. Vielä viimeisinä vuosina Mäntän tehdas oli käynyt konkurssin partaalla. Osasyynä siihen oli Serlachiuksen tapa hoitaa yrityksensä asioita lyhyillä vekseleillä, jotka rasittivat yrityksen taloutta kohtuuttomasti.

Serlachiuksen kuoltua voitiin kuitenkin todeta, että hän jätti jälkeensä paljon oletettua arvokkaamman perinnön. Hyvin hoidettuna G.A. Serlachius Osakeyhtiöstä kasvoi yksi Suomen menestyneimmistä yksityisistä puunjalostusyhtiöistä. Mäntästä puolestaan kehittyi pieni ja tiivis teollisuusyhteisö, joka eli vielä vuosikymmenet tehtaan tahdittamaa elämää.
 


Torstai 28. Maaliskuuta 2013

Metsäperkele saa seuraa Paperiperkeleestä

Suomalaisen metsäteollisuuden pioneerin, kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen värikäs elämä esittäytyy Mäntässä Serlachius-museo Gustafin uudessa näyttelyssä 18.5. alkaen.

Teemu Keskisarjan Serlachiuksesta kirjoittama elämäkerta Vihreän kullan kirous on innoittanut toisistaan tietämättä sekä Helsingin kaupunginteatteria että Serlachius-museoita. Molemmat tarttuivat Mäntän ensimmäisen patruunan vaiheisiin ja nimesivät tuotoksensa yhtä perkeleellisellä tavalla. Kun näyttämöllä seurataan Metsäperkelettä, nähdään museossa Paperiperkele.

Serlachius-museo Gustafin Paperiperkele tiivistää Serlachiuksen elämän ja liiketoimet täysin uudenlaiseksi museokokemukseksi. Näyttely on teatteriesityksen muotoon puettua tarinankerrontaa, jossa patruunan vaiheet avautuvat vahvasti dramatisoitujen kohtausten kautta. Niissä puheenvuoron saavat Serlachius itse, hänen perheensä, vihamiehensä ja ystävänsä.

Serlachiuksen elämää seurataan vuodesta 1868, jolloin hän päätti myydä apteekkinsa, lähteä Tampereelta ja perustaa oman puuhiomon Mäntänkosken rannalle. Serlachius oli oppinut puuhiokkeen valmistamisen toimiessaan ystävänsä Fredrik Idestamin tehtaan isännöitsijänä. Hän vei mukanaan paitsi Idestamin opit myös hänen teknikkonsa. Ystävistä tuli leppymättömiä vihamiehiä.

Teollisuuslaitoksen perustaminen ja tuotannon käynnistäminen Mäntässä aiheuttivat Serlachiukselle suuria ongelmia. Hänellä oli jatkuva rahapula. Lisäksi puuhiokkeen kuljettaminen markkinoille kaukaa huonojen kulkuyhteyksien takaa aiheutti suuria vaikeuksia ja kustannuksia.

Näyttelyssä seurataan Serlachiuksen teollisen toiminnan rakentumista sekä voittojen ja tappioiden hetkiä. Voitoista suurimpia oli Pohjanmaan radan linjauksen kääntäminen Näsijärven länsipuolelta itäpuolelle lähelle Mänttää. Serlachiuksen sitkeän työn ansiosta Suomeen hankittiin myös ensimmäinen jäänmurtaja, ja talvimerenkulku Eurooppaan alkoi. Näin Mäntän tehtaiden tuotteet saatiin entistä paremmin markkinoille.

Taistelu oman yrityksen puolesta, rahahuolet ja vihamiesten pilkka söivät Serlachiuksen terveyttä ja muokkasivat luonnetta. Oma perhekään ei ymmärtänyt kauppaneuvoksen halua hankkiutua jatkuviin vaikeuksiin. Eniten ymmärrystä hän sai mänttäläisiltä, joille yhtiön menestys takasi työtä ja toimeentuloa.

Näyttelyn käsikirjoituksesta vastaavat kirjailija Sami Parkkinen ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, lavastuksesta museoiden näyttelypäällikkö Tarja Väätänen.

Lisätiedot: museojohtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi tai kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567, paivi.viherkoski@serlachius.fi.

Tiedotuskuvia kuvapankissamme

/storage/files/25/tiedotuskuvat/Paperiperkele-G.A.2.jpg

 


 


Perjantai 25. Tammikuuta 2013

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitus sai uuden jäsenen

Kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on nimetty Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen vuosille 2013-2019.

 

Suomen taiteilijaseuran hallitus valitsi Ant-Wuorisen edustajakseen 15. tammikuuta. Hän seuraa tehtävässä taiteilija Heikki Häiväojaa.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on syntynyt vuonna 1957 Helsingissä. Hän on koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri. Myöhemmin hän on suorittanut taideopintoja.

Hän on työskennellyt taiteen ja teknisen piirustuksen opettajana, tuotesuunnittelijana ja -kuvaajana. Nykyisin hän työskentelee päätoimisena taiteilijana.

Ant-Wuorinen on pitänyt kymmenkunta yksityisnäyttelyä ja hän on ollut mukana lukuisissa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseossa, Suomen valtion ja Suomen taideyhdistyksen kokoelmissa. Julkisia teoksia on esillä muun muassa kulttuurikeskus Sandelsissa Helsingissä, Veikkolan koululla Kirkkonummella ja ravintola Chez Dominiquessa Helsingissä.

Ant-Wuorinen toimii tällä hetkellä Suomen Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana. Hän kuuluu myös Suomen taiteilijaseuran hallitukseen.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kotipaikka Mänttä on tullut hänelle tutuksi muun muassa Mäntän kuvataideviikoista, joille hän osallistui vuonna 2004. Hän korostaa yhteistyön merkitystä hallitustyöskentelyssä. - Pyrin toki tuomaan esille kuvanveistäjän näkökulman sopivissa tilanteissa, hän toteaa.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen valitaan neljä jäsentä Serlachiuksen sukuyhdistyksen piiristä. Yhden jäsenen nimeää aina Suomen taiteilijaseura, yhden Åbo Akademi ja yhden Suomen taideakatemia.

Hallituksessa toimivat tällä hetkellä Henrik de la Chapelle (pj), Stephan von Walzel (vpj), Antti Linnovaara, Åsa Ringbom, Susanna Serlachius, John Lindell ja Anna-Kaisa Ant-Wuorinen.


Perjantai 25. Tammikuuta 2013

Metsäperkele Helsingin kaupunginteatteriin

G. A. Serlachiuksen elämästä valmistuu näytelmä Helsingin kaupunginteatteriin maaliskuussa. Metsäperkele-näytelmän on kirjoittanut ja ohjaa Kari Heiskanen.

Näytelmä saa ensi-iltansa teatterin suurella näyttämöllä 21. maaliskuuta. G. A. Serlachiuksena nähdään Pertti Sveholm ja hänen vaimoaan Alice Serlachiusta esittää Aino Seppo.

Heiskanen sai kimmokkeen näytelmään historioitsija Teemu Keskisarjan kirjoittamasta Serlachiuksen elämäkerrasta Vihreän kullan kirous (Siltala). Näytelmä kertoo särmikkäästä paperipatruunasta, jonka oli vaikea tulla toimeen kenenkään kanssa ja jolla oli aina tuhat rautaa tulessa.

- Amerikan valloitus on tallentunut lännenfilmeihin, mutta meillä ei ole kuvattu 1800-luvun merkittävää historiallista murroskohtaa. Syntyi nykyaikainen kapitalismi, mutta myös työväenliike ja sosialismi.

- Serlachius osoitti rohkeutta luottaessaan omaan intuitioonsa, Kari Heiskanen korostaa.

Lisää aiheesta voi lukea Helsingin kaupunginteatterin sivuilta.