Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Onnea etsimässä – Italian nykytaidetta

Osa näyttelyn taiteilijoista tutkii onnellisuuden teemaa maiseman tai kulttuuriperinnön kautta. Francesco Jodicen videoteos Atlas kertoo, miten vaikeaa ihmiskunnan on tavoitella onnea globalisaation aikakaudella. Napolin arkeologisen museon Atlas-veistos tarkkailee hiljaisena todistajana vuosisatojen kulkua. Ajoittain välähtävät nykyhetken sirpaleet muodostavat nopeita kohtauksia, kuin geopoliittiset mullistukset, jotka ovat vuosisatojen aikana ravistelleet ihmiskuntaa.

Silvia Camporesi valokuvaa oudolla tavalla kauniita ja harvinaisia luonnonihmeitä, kun hän tutkii ohutta rajaa todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Valokuvasarjassaan Mirabilia (2018) hän on ikuistanut hylättyjä kyliä eri puolilla Italiaa luoden oppaan, jonka avulla voi etsiä kohteiden “paikan henkeä” (genius loci) ennen kuin se katoaa kokonaan.

Federica Di Carlo on tutkinut vuosien ajan valoa ilmiönä. Hänen teoksissaan valo nostaa esiin asioita ja niiden merkityksiä sekä toimii välineenä, jonka avulla taiteilija voi säädellä näkemistä ja johdattaa katsettamme tärkeisiin asioihin. Hän käyttää luonnontieteestä tuttuja keinoja saadakseen meidät ihmettelemään valon metafyysistä ulottuvuutta.

Federico Pietrellan teokset saavat meidät pohtimaan ajan kulkua. Taiteilija käyttää päiväysleimasinta toteuttaessaan paperille tai kankaalle töitään. Leimasimen päiväys ei ole sattumanvarainen vaan muuttuu sitä mukaa, kun Pietrella työstää teostaan. Teos syntyy päällekkäin asetetuista ja toisiinsa sulautuvista päivämääristä, jotka synnyttävät värikenttiä, viivoja, vivahteita ja valohämyä.

Nopeus on Okkult Motion Picturesin kaksikon Alessandro Scalin ja Marco Calabresen Giphoscope-animaatioiden nautinto: ne sananmukaisesti iskevät silmää katsojalle. Onnellisuus virtaa naisen (Blink) hymyssä helppokäyttöisen, veivattavan laitteen kautta, tai se pilkistää tunnistaessamme LooPornin (2018) odottamattomia, eroottisia anatomian yksityiskohtia.

Matteo Montanin vahasta tehty veistos Rukous (2019) esittää pohtivassa asennossa olevaa, kenties rukoilevaa henkilöä. Veistoksen sulaessa hitaasti näyttelyn aikana, sen sisältä vapautuu suunnaton määrä kätkettyjä värejä luoden mielikuvan syvästä onnesta.

Loris Cecchinin taide liikkuu runouden ja tieteen välissä. Orgaaninen ja modulaarinen installaatio Waterbones (2018) koostuu tuhansista pienistä teräsmoduuleista, jotka heräävät katsojan edessä eloon. Elementtien luomat muodot leviävät tilaan ja viittaavat samalla kertaa biologiaan ja arkkitehtuuriin.

Taiteilijaryhmä ZimmerFrei tutkii perheiden dynamiikkaa. Teoksessaan Family Affair se luo kollektiivista videomuotokuvaa nykypäivän eurooppalaisesta perheestä. Eri puolilla Eurooppaa järjestettyjen työpajojen tuloksena syntyneissä videoissa tarkastellaan perheitä eri näkökulmista: esimerkiksi yksinhuoltajuuden, äitiyden, esivanhempien tai veljeyden kautta.

Italialaiset rakastavat tunnetusti jalkapalloa. Mikä olisi sen parempi ihmelääke talouslaman aikana? Yuri Ancaranin valinta on näyttää tämän urheilun kätketty puoli, jalkapallo-ottelua edeltävät valmistelut. Videolla San Siro (2014) näytetään stadionin työntekijöiden: teknikkojen, pysäköinninvalvojien ja ohjaajien liikkeitä ennen ottelua.

Kaksikko Goldschmied & Chiari tarkastelee ironisesti yltäkylläisten juhlien jälkeistä aikaa teoksessaan Minne mennään tanssimaan tänä iltana? (2015). Kulutusjuhlat vain jatkuvat, vaikka jäljelle on jäänyt kasa roskaa ja hylkytavaraa Italian huolettoman ajanjakson jäljiltä.

Federico Solmi kertoo maailmanhistoriasta suurien henkilöhahmojen kautta. Julius Caesar, Kolumbus ja Giuseppe Garibaldi etenevät juhlavissa ja aikaansa sopimattomissa digitaalisissa riemusaatoissa. Kulkueet näyttävät irvokkailta markkinoilta ja muistuttavat meitä kunnian ja voiton hinnasta ja katoavaisuudesta.

Pietro Ruffo tarkastelee teoksissaan ajankohtaisia sosiaalisia, poliittisia ja moraalisia aiheita. Migrations-sarjassa (2017) kuvataan ihmisjoukkojen liikkeitä ja siirtymisiä kuin muuttolintujen parvia. Lintu symboloi maahanmuuttajia, jotka etsivät parempia taloudellisia tai uskonnollisia olosuhteita. Keskeistä on vapauden merkitys: toiset lähtevät etsimään onnea, toisten on pakko lähteä.

Marzia Miglioran installaatio Malthusin aave (2019) on sijoitettu elementtirakenteisen hevospilttuun sisälle. Taiteilija tutkii lisäarvon käsitettä sekä ihmisen, eläinten ja luonnon riistämistä. Teos saa katsojan ihmettelemään rahan arvoa ja näyttää meille taloudellisen mahdin harhakuvan. Voiko kuluttaminen synnyttää aitoa onnellisuutta?

Marinella Senatore on tullut kansainvälisesti tunnetuksi osallistavista performansseistaan. Kriittinen asenne vallitsevaa järjestelmää kohtaan, yhteisöllisyyden korostaminen ja ilon etsiminen ovat tunnusomaisia hänen hankkeilleen, joissa yhdistetään teatterin, elokuvan, performanssin, taiteen ja musiikin piirteitä. Vuonna 2013 toimintansa aloitti Kertovan tanssin koulu (The School of Narrative Dance). Tämä vaeltava koulu ilman pysyvää toimipaikkaa ja ennalta määrättyä ohjelmaa saapuu 8.3.2020 Serlachius-museoihin Senatoren järjestämiin työpajoihin.

      
A Hundred Years of Italy in Finland