Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Toukokuu 2017

Soihtua pitelevä käsi Joenniemen kartanon portaikossa

Joennimen kartanon toisen kerroksen portaikon yläkaiteella museokävijää tervehtii erikoisen näköinen, metallista ja lasista valmistettu valaisin. Valkoisen lasikuvun alla oleva lamppu on istutettu metallikartioon. Palavaa soitua pitelee luiseva ihmiskäsi.

Mikä mahtaa olla tuon erikoisen esineen tarina? Tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu, että pronssinen käsi on niin taidokkaasti muotoiltu, että sen täytyy olla jonkun oikean kuvanveistäjän käsialaa. Teoksessa ei ole taiteilijan signeerausta. Kenen tekemästä veistoksesta on kyse ja miten ihmeessä se on päätynyt lampunjalaksi?

Kysymyksiin löytyi lisävalaistusta vuorineuvos Gösta Serlachiuksen lokakuussa 1935 Oy Taito Ab:lle lähettämästä kirjeestä. Vuorineuvos oli lähettänyt rautateitse Taitoon paketin, jossa oli kuvanveistäjä Wreden tekemä käsi. Lähettäjän toive oli, että kädestä tehtäisiin Joenniemen kartanon porrastasanteelle sopiva lampun pidike.

Serlachius-museoiden arkistosta ei ole löytynyt tietoa siitä, mitä kautta ja milloin kuvanveistäjä, vapaaherra Carl Henrik (Callu) Wreden (1890–1924) veistos oli tullut Serlachiuksen omistukseen. Veistoksen tekijä on jäänyt suomalaisessa taidehistoriankirjoituksessa vähälle huomiolle, sillä hän kuoli kesken uransa vain 33-vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Wrede oli opiskellut veistotaidetta Helsingissä sekä Pariisissa ja hänen veistoksiaan on nykyisin Kansallisgallerian, Kansallismuseon ja Kouvolan taidemuseon kokoelmissa sekä Vatikaanissa Roomassa.

Arkistosta löytyneestä kirjeestä selviää myös, että Oy Taito Ab teki useampia ehdotuksia Serlachiukselle siitä, millainen lampun valaiseva osa olisi ja miten käsi tulisi kiinnittymään valaisimeen. Eräässä ehdotuksessa käsi olisi kiinnitetty suoraan seinään 90 asteen kulmassa siten, että käsi pitelisi laakeaa, vatimaista lasista varjostinta. Näin sijoitettuna lampun valo olisi suuntautunut portaikkoon katon kautta.

Epäselväksi on jäänyt, tunsivatko Callu Wrede ja Serlachius toisensa. Molempien tuttavapiiriin kuului ainakin taidemaalari Verner Thomé. Miehiä yhdisti myös suojeluskunnassa toimiminen. Yhteys on voinut syntyä myös sitä kautta, että Serlachius tunsi oman työnsä kautta Callu Wreden veljen Ernst Fabian Wreden, joka toimi Suomen Sahanomistajien yhdistyksen toimitusjohtajana 1922–1940.

Vuonna 1933 perustetun Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistukseen valaisin tuli vuonna 1972, jolloin säätiö osti Joenniemen Gösta Serlachiuksen pojan Brorin jälkeläisiltä. Valaisin onkin kuulunut lähes alusta alkaen Jarl Eklundin suunnitteleman ja vuonna 1935 valmistuneen Joenniemen kartanon päärakennuksen sisustukseen.

Marjo-Riitta Simpanen
Tutkija, taidehistorioitsija