Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Kesäkuu 2018

”Oranssinvärinen figuuri vihreällä pohjalla ” – nuoren Tove Janssonin muotokuva

Vaaleatukkainen, nuori nainen on pukeutunut ruskeaan hameeseen, oranssiin lyhythihaiseen paitaan ja silmien väriseen, 1930-luvulla muodissa olleeseen kalottihattuun. Voimakkaat kulmakarvat, täyteläiset huulet ja vaaleat latvoista sisäänpäin kihartuvat hiukset kehystävät pehmeäpiirteisiä kasvoja. Naisella ei ole koruja korvissa eikä kaulalla.

Muotokuvan nainen on 21-vuotias Tove Jansson (1914–2001), joka nykyisin tunnetaan ympäri maailmaa ihailtuna ja arvostettuna sarjakuvataiteilijana ja Muumien luojana. Muotokuva on signeerattu nimellä S. Besprosvanni -35. Vuonna 1935 Tove oli vielä taidekoululainen, jolla oli jäljellä vuosi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Sittemmin hän täydensi Helsingissä opintojaan uutta, ranskalaista väritaidetta suosivassa Vapaassa taidekoulussa.

Suomen taidehistoriassa Samuel Besprosvanni tunnettaan vuodesta 1941 lähtien nimellä Sam Vanni (1908–1992). Hän oli Viipurissa syntynyt hattu- ja turkiskauppiaan poika, joka oli sairastunut nuorukaisena tuberkuloosiin. Sairaan jalkansa vuoksi hänelle haettiin apua ulkomailta ja näillä  matkoillaan Vanni tutustui nykytaiteeseen, millä tuli olemaan ratkaiseva merkitys myöhemmälle taiteilijan uralle.

Ystävästään Tove Janssonista Vanni maalasi useita muotokuvia. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa oleva, 1935 valmistunut lienee se, jonka työnimenä oli ”muotokuva ylävalossa”. Valo maalauksessa lankeaa malliin viistosti ylhäältä.

Helsingin taiteilijapiireissä Vanni tunnettiin taiteen uudistajana. Näin ollen nuoren Toven isä, kuvanveistäjä Viktor Jansson esitti, että tytär pyrkisi Vannin yksityisoppilaaksi. Näin tapahtuikin, mutta isä ei tiennyt, että tyttärellä ja hänen tulevalla opettajallaan oli suhde. Isänmaallinen isä-Jansson oli saksalaismielinen ja aatemaailmaltaan antisemitisti, joten tyttären miesystävä ei ollut tervetullut, sillä Vanni oli juutalainen. Ajan myötä Vannin ja Toven suhde muuttui ystävyydeksi ja säilyi läpi elämän. Myöhemmin Tove Jansson on sanonut, että ”enemmän kuin kukaan muu on Sam Vanni opettanut minulle olennaisinta maalauksesta”.

Vanni oli jo 30-luvulla kehittänyt omaa kolorismiaan suuntaan, joka poikkesi täysin suomalaisen, senaikaisen taiteen yleisharmaudesta ja varovaisesta värien käsittelystä. Ranskalaisessa, ns. puhtaassa maalaustaiteessa tärkeintä ei ollut teoksen aihe vaan olennaisempaa oli teoksen pinta, sommittelu ja väri. Vapaassa taidekoulussa ja myöhemmin Suomen Taideakatemian koulussa opettajana toimineen Vannin kautta uuden väritaiteen opit välittyivät nuoremmille taiteilijapolville. Suomeen täysin abstrakti väritaide tuli varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Sam Vanni oli myös tunnettu ja arvostettu muotokuvamaalari. Väri oli hänelle itsenäinen maalauksen ilmaisuväline. Tove Janssonin varhaisen muotokuvan väritys oli omana aikanaan jotain aivan uutta. Teos on selkeästi jäsennelty ja sommitelma rakentuu kahdelle värille, oranssille ja vihreälle.

Marjo-Riitta Simpanen
taidehistorioitsija, tutkija