Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Huhtikuu 2018

RENESSANSSIMUOTOKUVAN KONSERVOINTI

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluu Giovanni Antonio Fasololle (1530-1572) attribuoitu nuoren venetsialaisen ylhäisönaisen muotokuva. Muotokuva päätettiin konservoida, koska lakkakerros oli kellastunut ja likainen ja maalikerros hilseili paikoin. Teos on ollut lainauskiellossa, eikä sitä ole voitu moneen vuoteen esitellä myöskään taidemuseon omissa näyttelyissä.

Konservointitehtävä annettiin minulle ensisijaisesti sen vuoksi, että maalaus on minulle entuudestaan tuttu. Maalausta tutkittiin 1980-1990-lukujen vaihteessa osana suomalaisten kokoelmien italialaisen renessanssitaiteen tutkimusprojektia. Konservoinnin ohella tuli tilaisuus jatkaa maalauksen taidehistoriallista tutkimusta.

Merkinnän perusteella tiedetään, että nainen on 18-vuotias, mutta tieto henkilöstä on kadonnut. Tuolloin maalauksen esittämää naista arveltiin taiteilijan Isabella-tyttäreksi ja maalausta hääkuvaksi. Isabella avioitui vuonna 1572, samana vuonna jolloin hänen isänsä kuoli tapaturmaisesti pudottuaan rakennustelineeltä kattofreskoja maalatessaan.

Maalaus on ollut osa kaksoismuotokuvaa. Vasemmalla oletetaan olleen miehen muotokuva. Miehen käsi ja olalla oleva naisen kämmen on peitetty ja tilalle on sommiteltu naisen oikea käsi. Konservoinnin yhteydessä päätettiin, että maalauksen nykyinen sommittelu säilytetään.

Teoksen kunto dokumentoitiin sekä kuvallisesti että kirjallisesti. Siitä oli tehty rakenneanalyysi Italian taiteen tutkimusprojektin yhteydessä. Tätä aineistoa käytettiin nytkin hyväksi. Todettiin, että maalausta oli laajennettu yläreunasta ja molemmilta sivuilta, ja näin saatu kokonaisuus oli kiinnitetty uudelle taustakankaalle.

Lisätutkimuksia tehtiin yhteistyössä Recenart-tutkimusryhmän kanssa: maalauksesta otettiin hyperspektrikuva, sekä tehtiin XRF-mittauksia pigmenteistä. Tulokset vahvistivat ja täsmensivät aiemmin tunnettuja tietoja maalauksen rakenteesta. Kultaa sisältävät koristeet mallin juhlavassa hääpuvussa olivat puhdasta lehtikultaa. Mallin silmät olivat olleet aiemmin hieman näkyvää ylempänä. Puvun alueen luonnospiirrokset tulivat entistä selvemmin näkyville. Vasemmalla oleva sommittelumuutos (uusi käsi) on voitu tehdä  aikaisintaan 1800-luvulla. Laajennussuikaleen maali saattaa olla vanhempaa tekoa.

Konservointisuunnitelman mukaisesti työ aloitettiin vauriokartoituksella ja kuvadokumentoinnilla. Varsinainen konservointi aloitettiin pintalian poistolla. Kellastunut lakka poistettiin seuraavaksi. Tässä yhteydessä kiinnitettiin hilseilevää maalikerrosta paikallisesti. Vasemmalta sommittelumuutosalueelta lakkaa vain ohennettiin. Maalauksen yläosassa oli kulunutta ruskeaa pintaa peitetty tummalla ruskealla maalilla. Tämä poistettiin mahdollisuuksien mukaan hauraalta alueelta.

Vasemmalta ylhäältä tuli päällemaalauksen alta näkyviin syvän tummanpunaista kuultavaa maalia verhon alueelta. Suurin osa väristä oli kuitenkin haalistunut. Reunaan lisätty levennyssuikale oli maalattu osin punaiseksi, mitä saatettiin käyttää hyväksi restauroitaessa verhon aluetta. Reuna-alueilla oli useita erilaatuisia kittikerroksia yhdistämässä suikaleliitoksia varsinaiseen maalaukseen. Ne peittivät senttien alueelta alkuperäistä maalikerrosta ja olivat pahasti halkeilleita ja epätasaisia. Kittikerrokset poistettiin ja alueet puhdistettiin. Lakanpoiston jälkeen teos kuvattiin näkyvässä valossa ja UV-säteilylähteen alla, jotta voitiin varmistua puhdistuksen tasaisuudesta.

Maalaukseen levitettiin ensimmäinen ohut suojalakkaus. Reuna-alueiden liitokset ja kaikki maalinpuutosalueet kitattiin edellistä pehmeämmällä kitillä, jotta liitokset joustaisivat eivätkä halkeilisi. Restaurointi suoritettiin vesivärein ja lakkakerroksia lisättiin.

Konservoitu maalaus on nyt mahdollista tuoda uudelleen yleisön eteen. Renessanssimaalauksen tekijän arvoitus ei kuitenkaan vielä ratkennut; teoksen tehnyt taiteilija kuuluu todennäköisesti Paolo Veronesen (1528-1588) piiriin, johon Fasolokin lukeutuu. Kysymys mallin henkilöllisyydestä on myös edelleen avoin. Taidehistoriallinen tutkimus jatkuu.

Maija Santala
Konservaattori

Vasemmassa kuvassa näkyvät lakanpoistoalueet, ja oikeanpuoleinen on ultraviolettikuva samasta tilanteesta.

Sivuvalokuva vasemmalla ja hyperspektrikameran kuva oikealla paljastivat uusia asioita teoksesta.