Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Joulukuu 2016

Ellen Thesleffin Pasuunaenkeli johdattaa jouluun

Ellen Thesleffin grafiikan vedoksessa pilvenhattaroiden seassa taivaan poikki kiitävällä pasuunaenkelillä on seuranaan yksinäinen tähdenlento.

Tunnetuin teksti, jossa pasuunaenkelit mainitaan, lienee Johanneksen Ilmestys eli Ilmestyskirja. Siinä kerrotaan lopunajan tapahtumista ja ihmiskuntaa odottavista tulevista sodista ja vitsauksista. Thesleffin herkässä teoksessa lienee kuitenkin kyse jouluenkelistä, sillä väritys siinä on heleän vaalea, ei dramaattinen tai pelottava.

Maalarigraafikko Ellen Thesleff (1869–1954) luetaan modernin, suomalaisen taidegrafiikan pioneereihin. Hänen taiteensa on ajatonta, sillä yhä uudestaan ja uudestaan nuori polvi tuntuu löytävän hänen maalauksensa ja taidegrafiikkansa.

Thesleffin ensimmäiset syväpainografiikan teokset syntyivät jo 1897. Kymmenisen vuotta myöhemmin taiteilija tutustui värilliseen kohopainografiikkaan, puukaiverrukseen ja puupiirrokseen. Taiteilija teki puupiirroksensa vapaiden luonnosten pohjalta. Ensin hän luonnosteli aiheen hiilellä koivuvaneriin, johon kuva leikattiin veitsellä. Nimensä mukaisesti kohopainossa väri tarttuu vedostuspaperiin koholla olevista kohdista.

1920-luku, jolloin Thesleff teki Pasuunaenkelin, elettiin aikaa, jolloin vasta itsenäistyneen maan taidegrafiikkaa pyrittiin kehittämään ja saamaan se vähintään pohjoismaiselle tasolle. Pääosa tuon ajan suomalaisista taidegraafikoista oli mustavalkoista syväpainografiikkaa tekeviä miehiä. Thesleffin värikäs puupiirrostuotanto oli tästä valtavirrasta selkeä poikkeus.

Koska grafiikan kysyntä oli 1920-luvulla vielä vähäistä, Thesleffinkin vedossarjat olivat pieniä. Kustakin teoksesta on olemassa usein vain 25 vedosta. Erikoista on se, että saman sarjan vedokset ovat eri värisiä. Näin siksi, että taiteilija levitti kaikki vedostusvärit yhdellä kertaa samalle laatalle. Näin jokainen vedos on itse asiassa uniikki, monotypia.

Ellen Thesleffin 1920-luvun teosten aiheet liittyvät usein tanssiin ja musiikkiin. Myös pasuunaenkelin jalat tanssahtelevat vinhasti ilmassa ja posket pullistelevat kuten trumpetinsoittajilla ikään. Tähden lentäessä taivaallinen sanansaattaja selvästikin puhaltaa kaksoistorviseensa voimiensa takaa, että kaikki kansa varmasti saa tiedon, että lapsi on syntynyt.

Marjo-Riitta Simpanen
Tutkija, taidehistorioitsija