Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Marraskuu 2015

Tehdasmaisema Laatokan Karjalasta

Tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa viettävä taidemaalari, professori Pekka Halonen (1865–1933) tunnetaan metsän kuvaajana ja suomalaisen talvimaiseman tulkkina. Hän teki talvella 1917 kaksi tehdasaihetta Laatokan Karjalasta Leppäkosken tehtailta. Molemmat öljymaalaukset kuuluvat nykyisin Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaan.

Leppäkosken tehtaiden (Leppäkoski Fabrikers Aktiebolag) johtokunnan puheenjohtajana toimi 1913–1918 Mäntän patruuna Gösta Serlachius. Jälkipolville ei ole säilynyt tietoa, tilasiko Serlachius maalaukset suoraan taiteilijalta itseltään vai tulivatko ne jotain muuta kautta.

Teoksiin on kuvattu näkymät lumiselta tehdasalueelta tehtaanpiippuineen, tiilisine ja punamullattuine rakennuksineen. Toisen maalauksen taiteilija on rajannut niin, että etualalla olevan lumivallin takana näkyy padottu koski, jonka kautta Jänisjärven vedet purkautuvat kohti Laatokkaa.

Leppäkoski sijaitsi Sortavalan maalaiskunnassa, sittemmin vuodesta 1922 Harlun kunnassa Jänisjoen keskijuoksulla, lähempänä Laatokan rantaa sijaitsevasta Läskelän teollisuuskeskittymästä pohjoiseen. Tehdaskompleksiin kuului voimalaitos, saha, puuhiomo sekä paperi- ja tiilitehdas. Pekka Haloselle seutu oli tuttua, sillä hänen vaimonsa Maija (o.s. Mäkinen) oli kotoisin Sortavalan maalaiskunnan Myllykylästä, josta Leppäkoskelle on maanteitse matkaa noin 35 kilometriä.

Maalaukset valmistuivat vuotta ennen kuin 1918 Serlachius luopui Leppäkosken johtokunnan puheenjohtajuudesta. Suomen itsenäistymisen jälkeen elettiin paperiteollisuudessa laskusuhdannetta, minkä seurauksena Serlachius myi Leppäkosken osakkeensa 1924. Neljä vuotta myöhemmin hän totesikin, että Leppäkoski oli suurin liiketyhmyys, jonka hän eläessään oli tehnyt.

Halosen maalaukset lienevät tilaustöitä. Lähempänä taiteilijan sydäntä olisi varmasti ollut maalata Karjalan lumisia ikihonkia kuin teollisuuden tuotantolaitoksia. Siinä missä metsä oli Haloselle loputon aiheiden aarreaitta, se oli Serlachiukselle kansallisen paperiteollisuuden raaka-ainevarasto, josta tosin hänkin vapaa-aikanaan nautti siellä metsästäen ja kalastaen.

Leppäkosken ohella Gösta Serlachiuksella oli myös toinen kiinnekohta Karjalassa. Vuonna 1915 hän oli hankkinut Suistamolta ja Impilahdelta useita metsätiloja, joista muodostettiin 1916 yli 6000 hehtaaria käsittävä Syksyjärven Hovi Oy. Hovi oli Serlachiuksen omistuksessa kevääseen 1928.

Suomalaiset taiteilijat olivat 1890-luvun alusta lähtien tehneet toivioretkiä eri puolille Karjalaa. Serlachius kutsui Syskyjärvelle kuvataiteilijoita työskentelemään ja ”kestitettäväksi aitokareliaanisessa ympäristössä”. Myös Pekka Halonen sai kutsun juuri ennen Syskyjärven myyntiä. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt Syskyjärvelle ennen sen myyntiä.

Vuoden 1927 lopulla vuorineuvos Serlachius oli lähettänyt Haloselle erän paperia. Lähetyksen saatuaan taiteilija oli ehdottanut vuorineuvokselle vaihtokauppaa, jossa Halonen saisi toisenkin paperierän ja vuorineuvos teoksen, jonka aihe voisi olla vaikka Syskyjärveltä. Paperiarkkien tilalle Serlachius olisi saanut vaihtokaupassa Halosen mukaan ”kankaan vähän värillä töhrittynä”.

Marjo-Riitta Simpanen
Tutkija, taidehistorioitsija