Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Kuukauden helmi

Taiteilija Pekka Halosen öljyvärimaalaus Myllykylän saha (1899) hankittiin Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin 1997. Maalaukseen on kuvattu näkymä luovutetun Karjalan alueelta Sortavalan pitäjän Myllykylästä

Katso kuva suurempana

  • 2-Myllykyla-_2.jpg

Heinäkuu 2014

Myllykylän maisema

Taiteilija Pekka Halosen öljyvärimaalaus Myllykylän saha (1899) hankittiin Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin 1997. Maalaukseen on kuvattu näkymä luovutetun Karjalan alueelta Sortavalan pitäjän Myllykylästä, jossa asui taiteilijan appi Eero Mäkinen. Yrittäjähenkinen ja käsistään kätevä Mäkinen oli Sortavalan seminaarin käsityön, piirustuksen ja maantiedon lehtori, Myllykylän tehtaiden perustaja ja Sortavalan pitäjän kuntakokouksen johtaja.

Myllykylä sijaitsee vajaa kuusi kilometriä Sortavalasta luoteeseen. Maalauksessa näkyvät tehdasrakennukset ovat sittemmin tuhoutuneet. 1800-luvun lopulla Myllykylään kuului tilan päärakennus, Mäkisen Hovi ja 1890-luvun aikana kohonneet E. Mäkisen tehdasliike ja ammattikoulu.

Myllykylä oli tunnettu paikka Sortavalassa. Valokuvaaja I. K. Inha ikuisti vehreän maiseman ja Mäkisen tehtaat valokuviinsa. Pekka Halonen maalasi vuosina 1892–1923 kolmisenkymmentä Myllykylä-aiheista teosta.

Maalaukseen Myllykylän saha on kuvattu Ruskealasta Laatokkaan laskeva Tohmajoki (tunnetaan myös nimellä Helylänjoki), jonka polveilee pehmeästi korkeiden Laatokan Karjalan metsäisten vaarojen välissä. Oikealla näkyvän punamullatun saharakennuksen eteen on uitettu tukkeja. Sahan edessä alakosken kohdalla on pato, josta vesi putoaa useita metrejä kohti suvantoa.

Ennen Mäkisen aikaa alakoskessa toimi jauhomylly. Vuoden 1892 jälkeen koskeen asennetusta vesirattaasta sai voimansa paitsi jauhomylly myös saha ja tehtaan puusepän verstaan konepuuseppien työkoneet.

Myllykylässä kohisi koski, mutta siellä viritettiin myös urkuharmoneita ja kanteleita. Alun perin Pekka Halonen oli tullut Myllykylään tapaamaan veljeään Aapelia, joka työskenteli Mäkisen urkuharmonitehtaassa. Myöhemmin Aapeli perusti oman harmonitehtaan Jyväskylään.

Soittopelien lisäksi E. Mäkisen tehdasliike valmisti mm. kansakouluille poikien käsitöissä tarvittavia työkaluja ja käsityömalleja. Myllykylässä toimi myös E. Mäkisen Nikkarikoulu, jossa poikien käsityönopettajat saattoivat täydentää käsityöosaamistaan ja hankkia opettajapätevyyden.

Pekka Halonen ei ollut ainoa Myllykylän taidemaalari, sillä hänen puolisonsa Maijan sisar Helmi oli naimisissa taidemaalari Väinö Hämäläisen kanssa. Myllykylän taiteellinen perintö jatkuu edelleen, sillä Maija Halosen Aino-sisaren tyttärestä tuli keramiikkataiteilija Rut Bryk, jonka tytär puolestaan on kuvataiteilija Maaria Wirkkala.

Myllykylällä oli jo ennen Mäkisiä pitkä kulttuurihistoria. Siellä vietti varhaislapsuutensa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin isä, Suomen rahapajan johtaja A. F. Soldan. Mäkinen oli ostanut Myllykylän taidemesenaatteinakin tunnetuilta Herman ja Elisabeth Hallonbladilta, joiden 1800-luvulla keräämä taidekokoelma on testamentattu Suomen kansallisgalleriaan.

Myllykylän tehdasrakennukset paloivat 1912. Sen jälkeen tehdas siirtyi Helylä Oy:lle, joka siirsi toiminnan Myllykylästä Helylän kylään parempien rautatieyhteyksien äärelle.

Myllykylän Hovin päärakennus, jonka kuistilta Pekka Halonen on maalannut Myllykylän sahan, tuhoutui jatkosodan aikana. Hovin vastarannalla rinteessä metsän peitossa on jäljellä muutamia E. Mäkisen tehtaan työväen asuntoja. Maalaukseen kuvatut nurmikentillä näkyvät valkoiset kukat vaikuttavat koiranputkilta, mutta lienevät belliksiä, tuhatkaunoja, joita rinteeseen oli istutettu.

Marjo-Riitta Simpanen

Tutkija, taidehistorioitsija