Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Huhtikuu 2014

Lennart Segerstrålen lintuaiheet

 

Professori Lennart Segerstråle (1892–1975) tunnetaan parhaiten maallisista ja kirkollisista monumentaaliteoksistaan. Hän oli kuitenkin myös pitkän uran tehnyt, arvostettu taidegraafikko. Syväpainografiikassaan hän kuvasi usein eläinaiheita, etenkin itselleen läheisiä lintuja.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö hankki vuonna 2000 kokoelmiinsa Segerstrålen työhuoneen jäämistön, johon kuuluu yli 6000 teosta tai teososaa. Aineistossa on vesi- ja öljyvärimaalauksia, monumentaaliteosten luonnoksia ja lähes kaikki grafiikan taiteilijavedokset sekä puolensataa luonnoskirjaa ja sadoittain pieniä irtoluonnoksia.

Taiteilijan luonnoskirjoissa on useita lintuihin liittyviä luonnoksia ja tutkielmia. Sivuilta löytyy merituulessa lentäviä tai parveilevia lokkeja, rantakalliolla seisoskelevia, vielä lentotaidottomia, höyhenpukuaan pörhisteleviä lokinpoikasia isoine räpyläjalkoineen. Segerstrålen muita suosikkilintuja olivat kuikat, kurjet, hanhet ja telkät, myöhemmin ylväät taistelevat kotkat, saalistavat haukat, pöllöt ja punatulkut.

Taiteilija vietti kesiään meren äärellä, usein suvun kesäasunnolla Pellingissä. Jo pikkupoikana Lennartin kerrotaan ’seurustelleen’ lintujen kanssa. Luontovalokuvaajien tavoin hän hakeutui metsään ja luodoille, valokuvasi ja teki luonnoksia linnuista ja niiden liikkeistä. Ensimmäiset taideteokset olivat lintumaalauksia.

Lintujen anatomia, sukupuolen ja vuodenajan mukaan oikeanlainen sulkapuku, liikkeet ja lajille tyypillinen käyttäytyminen tulivat nuorelle miehelle tutuiksi. Tavoitteena oli osata kuvata kaikki ’oikein’, samalla tavalla kuin asiat olivat luonnossa.

Nuoruudessaan Segerstråle ampui lintuja ja opetteli niiden täyttämisen aivan samoin kuin hänen ihailemansa Suomen taiteen varhaiset lintumaalarit von Wright –veljeksetkin olivat tehneet. Toinen taiteellinen esikuva oli jänisten ja joutsenten arvostettu kuvaaja, ruotsalainen Bruno Liljefors (1860-1939), jolta Segerstråle kävi kysymässä lintumaalausneuvoja Tukholmassa. Helsingin yliopistossa metsätiedettä opiskellessaan tuleva taiteilija ei jättänyt taidetta, vaan kävi yliopiston piirustussalilla piirtämässä Eero Järnefeltin (1964–1937) johdolla.

Vanhemmalla iällä Segerstrålen nuorena omaksuma luonnonmukaisuuteen pyrkivä kuvan tekotapa vaihtui modernismiin. Taivaita halkovien joutsen-, hanhi-, kurkiaurojen sijalle tulivat vahasiipensä liian lähellä aurinkoa käräyttänyt Ikaros ja myöhemmin kirkollisten monumentaaliteosten enkelit ja paratiisinlinnut.
 


Marjo-Riitta Simpanen
 
Tutkija, taidehistorioitsija