Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18
talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

VIRSTANPYLVÄITÄ

1830    Gustaf Adolf Serlachius syntyi Ilomantsissa 5. marraskuuta nimismies Gustaf Serlachiuksen poikana.

1868    Apteekkari G. A. Serlachius muutti Tampereelta Mänttään 17.9. ja alkoi rakentaa puuhiomoa.

1876    Gösta Michael Serlachius syntyi Pietarsaaressa 26. huhtikuuta. Vanhemmat olivat panimonomistaja Gabriel Serlachius ja Aina Matilda Rosalie Schauman.

1881    Serlachiuksen paperitehdas aloitti toimintansa Mäntässä 18.5.

1887    Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela (1865 - 1931) maalasi ystävänsä ja mesenaattinsa patruuna G. A. Serlachiuksen muotokuvan Mäntässä.

1889    Akseli Gallen-Kallela maalasi patruunan tyttären Sissi (Sigrid) Serlachiuksen muotokuvan. Sissi Serlachius avioitui vuonna 1899 serkkunsa Gösta Serlachiuksen kanssa.

1898    Gösta Serlachius saapui Mänttään harjoittelijaksi setänsä G. A. Serlachiuksen paperitehtaaseen. Samana vuonna hän hankki kokoelmansa ensimmäisen teoksen, tuntemattoman maalarin tekemän nuoren naisen muotokuvan 1700-luvulta. Gösta Serlachiuksesta tuli perheyrityksen johtokunnan jäsen 1902.

1901    G. A. Serlachius kuoli 13. kesäkuuta Mäntässä.

1902    Serlachiuksen perheyrityksestä tuli osakeyhtiö G.A. Serlachius Aktiebolag 17.3.

1913    Gösta Serlachiuksesta tuli G.A. Serlachius Aktiebolagetin toimitusjohtaja. Sitä ennen hän oli opiskellut paperiteknologiaa Wienissä sekä toiminut Kankaan paperitehtaan isännöitsijänä Jyväskylässä 1904 - 08 ja Kymmene Aktiebolagetin toimitusjohtajana Kuusankoskella 1908 - 13.

1919    Gösta Serlachiuksen taidekokoelma esiteltiin Helsingissä Ateneumin taidemuseossa järjestetyssä näyttelyssä.

1921    Mäntässä paljastettiin G. A. Serlachiuksen muistomerkki, jonka oli tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström (1864 - 1942).

1928    G.A. Serlachius Oy lahjoitti toimintansa vuonna 1921 aloittaneelle Mäntän seurakunnalle kirkon, joka vihittiin 15.9. Arkkitehtina oli W. G. Palmqvist (1882–1964). Kirkon veistoskoristelusta (35 veistosta) vastasi kuvanveistäjä Hannes Autere (1888–1967), alttaritaulusta Alvar Cawén (1886–1935) ja lasimaalauksista Alvar Cawén sekä Eric O. W. Ehrström (1881–1934).
Gösta Serlachius hankki kokoelmaansa kansallisen taideaarteen, Albert Edelfeltin maalaaman Porilaisten marssin.

1933    Gösta Serlachiuksen taidesäätiö perustettiin 16.12. Gösta Serlachiuksen noin 250 teosta sisältävä taidekokoelma siirtyi säätiölle. Perustamispääoma saatiin osittain kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen testamenttirahastosta. Taidekokoelmassa oli mm. Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Hjalmar Munsterhjelmin, Helene Schjerfbeckin, Hugo Simbergin, Magnus Enckellin, Eero Järnefeltin, Verner Thomén, Tyko Sallisen, Marcus Collinin, Emil Wikströmin ja Hannes Autereen teoksia sekä muutamia vanhoja hollantilaisia maalauksia. Säädekirjan mukaan taidesäätiön tehtävänä oli "rakentaa ja ylläpitää Mäntässä hyvää koti- ja ulkomaisen taiteen museota sekä vaikuttaa mainitun yhdyskunnan kaunistamiseen Säätiön varoja käyttämällä".

1934    G.A. Serlachius Oy:n pääkonttori valmistui. Arkkitehteina olivat Valter (1879–1946) ja Bertel Jung (1872–1946). Taidemaalari Lennart Segerstråle (1892–1975) teki aulaan freskot aiheina G.A. Serlachius Oy:n syntyhistoria sekä Maa ja Metsä (1935–37). Kuvanveistäjä Jussi Mäntyseltä (1886–1978) tilattiin Ilvesemo pentuineen (Äidin ylpeys) -veistokset 1935 pääsisäänkäyntiin ja pääsisäänkäyntiä vastapäätä sijoitettiin 1935 Viktor Janssonin (1886–1958) suihkukaivoveistos Poika ja kala.

1935    Joenniemen kartano Mäntässä valmistui. Arkkitehtina oli Jarl Eklund (1876–1962). Lisäksi kartanoa olivat koristamassa kuvanveistäjä Hannes Autere, taidemaalarit Lennart Segerstråle ja Irina Bäcksbacka (1919–2002). Puiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Puistoon sijoitettiin Jussi Mäntysen Hirvi-veistos (1936). Kartanoa isännöi Gösta Serlachius toisen puolisonsa Ruthin (o.s. Björkenheim) kanssa.

1938    Lontoosta hankittiin kymmenen vanhaa eurooppalaista maalausta, mm. espanjalaisen barokkimaalarin Juan de Zurbaranin asetelma Hedelmäkori ja ruotiartisokka The Spanish Art Gallery Ltd:sta.
Taidesäätiö sai testamenttilahjoituksena taidetakoja Eric O. W. Ehrströmin taiteellisen jäämistön.

1940    G.A. Serlachius Aktiebolag ja sitä lähellä olevat yhtiöt yhdistettiin yhdeksi suuryhtiöksi, jonka nimeksi tuli G.A. Serlachius Osakeyhtiö.

1942    Vuorineuvos Gösta Serlachius kuoli Helsingissä 18. lokakuuta.
Taidesäätiö päätti luopua Mäntän keskustaan suunnitellun, arkkitehti Uno Ullbergin piirtämän taidemuseon rakentamisesta.

1943    Vuorineuvos R. Erik Serlachiuksesta (1901–1980) tuli isänsä perustaman taidesäätiön isännistön puheenjohtaja (1943–1976) ja hallituksen puheenjohtaja (1943–1979). Hänen puheenjohtajakautenaan keskityttiin erityisesti taidekokoelman kartuttamiseen Gösta Serlachiuksen luomaa alkuperäiskokoelmaa täydentämällä. Kokoelmaan hankittiin yli 130 teosta. Museotoiminnan kehittäminen käynnistyi 1970-luvun alussa R. Erik Serlachiuksen aloitteesta.

1944    Lastenlinna siirrettiin Helsingistä sotaa pakoon Joenniemen kartanoon, jossa se toimi vuoteen 1945.

1945    Vuorineuvoksetar Ruth Serlachius luovutti yhdessä Gösta Serlachiuksen perillisten kanssa osan Joenniemen kartanon alakertaa taidesäätiön käyttöön museotiloiksi. Museo avattiin 26.8. maamme seitsemäntenä taidemuseona.

1948    Taidesäätiön kokoelmat esiteltiin Helsingin taidehallin 20-vuotisjuhlanäyttelynä Helsingissä. Esillä oli säätiön kokoelmista yli 200 teosta.

1957    Taidesäätiön kokoelmat esiteltiin Tampereen taidemuseossa järjestetyssä näyttelyssä.

1958    Gösta Serlachiuksen muistomerkki paljastettiin Mäntässä. Veistäjinä olivat Wäinö (1894–1966) ja Matti Aaltonen (1921–1978).

1959    Taidesäätiön kokoelmat esiteltiin Turun taidemuseossa järjestetyssä näyttelyssä. Sama näyttely oli esillä myös Imatran taidemuseossa.

1965    Taidesäätiö hankki omistukseensa ranskalaisen impressionistin Camille Pissarron teoksen Ruohossa lepäävä paimentyttö.

1972    Taidesäätiö hankki omistukseensa Joenniemen kartanon ja sitä ympäröivän puiston rakennuksineen. Museotoiminnan kehittäminen alkoi, ja vuotta myöhemmin taidesäätiö sai ensimmäisen kokopäivätoimisen intendentin.

1976    Toimitusjohtaja Gustaf Serlachiuksesta tuli taidesäätiön isännistön puheenjohtaja ja vuonna 1980 myös säätiön hallituksen puheenjohtaja.

1980    Taidesäätiön kokoelmat esiteltiin Helsingissä Ateneumin taidemuseossa järjestetyssä näyttelyssä. Esillä oli yli 300 teosta säätiön kokoelmista. Kävijämäärä kohosi 57 000:een.

1984    Joenniemen kartano restauroitiin perusteellisesti. Myös kartanon yläkerta tuli museon käyttöön, ja näyttelytila kaksinkertaistui 503 neliömetriin. Suunnittelijana oli arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio.

1984    Taidesäätiön 50-vuotisjuhlaa vietettiin vuoden myöhässä kesäkuun 1. päivänä museon uudelleen avaamisen merkeissä. Kunniavieraana oli tasavallan presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto. Loppuvuoden aikana museon juhlanäyttelyssä vieraili lähes 32 000 henkeä.

1985    Kalevalan 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi museossa järjestettiin kolmen museon yhteistyönä Akseli Gallen-Kallela – Kalevalan maailma -näyttely.
Museon tiloihin kuuluva pehtorinrakennus restauroitiin kahvilaksi. Se avattiin 1.6., ja se sai nimen Autereen tupa. Kuvanveistäjä Hannes Autereen leski, opettaja Saimi Autere lahjoitti museolle puolisonsa luonnos- ja työvälinekokoelman.

1986    G.A. Serlachius Oy:n fuusioiduttua Metsäliiton teollisuuden kanssa taidesäätiön sääntöjä jouduttiin tarkistamaan. Oikeusministeriö vahvisti sääntömuutoksen 30.12. G.A. Serlachius Oy:n edustajien tilalle säätiön isännistöön tulivat perustetun Gösta Serlachius arvingar r.f:n edustajat.

1987    Taidemuseon alakerran näyttelytilat restauroitiin nykyaikaisen museotekniikan mukaisesti. Näin vuonna 1983 aloitettu kaksivaiheinen entistämistyö saatiin päätökseen.

1988    Taidemuseo järjesti yhteistyössä Ateneumin taidemuseon kanssa kuvanveistäjä Hannes Autereen 100-vuotisjuhlanäyttelyn. Sen yhteydessä julkaistiin professori Sakari Saarikiven kirjoittama kirja Hannes Autere – Suomalaisen puunveiston mestari. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto puolisoineen tutustui näyttelyyn marraskuussa Mäntässä.

1990    Museo sai ensimmäisen kerran valtionapua, ja se kohdistui kokoelman konservointiin ja restaurointiin. Valtionapua saatiin samaan tarkoitukseen myös kahtena seuraavana vuonna.
Museo järjesti kevättalvella laajan Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn omista kokoelmista Prins Eugens Waldemarsudde -museossa Tukholmassa.

1991    Taidehankinnat keskeytettiin toistaiseksi taidesäätiön taloudellisen tilanteen heikentymisen takia. Kokoelmassa oli tuolloin jo yli 1 100 teosta. Taloudellisista syistä museo jouduttiin sulkemaan 14.10. lähtien. Se avattiin yleisölle jälleen seuraavan vuoden toukokuussa.

1992    Museo järjesti syksyllä yhteistyönä Suomen Ranskan Instituutin ja ulkoasiainministeriön kanssa Pariisissa Akseli Gallen-Kallela et l'éveil de la Finlande -näyttelyn. Se oli Suomi 75 vuotta -juhlavuoden päätapahtuma Ranskassa.

1993    Museo pääsi vuoden alusta opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan uuden lain myötä lakisääteisen valtionavun piiriin. Taidesäätiön 60-vuotispäivä oli 16.12.

1994    Taidesäätiön kokoelmia esiteltiin vuoden alussa Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä järjestetyssä kutsunäyttelyssä Suomalaista 1800-luvun taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Samalla vietettiin taidesäätiön 60-vuotisjuhlaa.

1995    Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen näyttely järjestettiin museossa.

1997    Taiteilija Lennart Segerstrålen näyttely järjestettiin museossa.
Taidemuseon puisto entistettiin ja samalla tehtiin uusi pysäköintialue. Kokonaissuunnitelman teki maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin toimisto.
Museo sai kuvanveistäjä Robert Stigellin edesmenneen pojanpojan diplomi-insinööri Lars-Olof Robert Stigellin 78 teosta käsittävän testamenttilahjoituksen Englannista.

1998    Museo sai lahjoituksena taidemaalari Lennart Segerstrålen tyttäriltä Tita Uusikylältä ja Christine-Louise Gestriniltä kokoelman Lennart Segerstrålen teoksia.
Museon kokoama Lennart Segerstråle -näyttely oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä.
Museo järjesti Albert Edelfelt ja Vänrikki Stoolin tarinat -näyttelyn yhteistyössä Porvoon museon kanssa. Näyttelyn suojelijana oli rouva Eeva Ahtisaari. Hän osallistui näyttelyn avajaisiin.

2000    Taidesäätiö osti Metsä-Serla Oyj:ltä Mäntän keskustassa sijaitsevan G.A. Serlachius Oy:n entisen pääkonttorirakennuksen.
Säätiö paljasti 29.6. Mäntän kaupungin keskustassa sijaitsevassa kirkkopuistossa Matti Peltokankaan veistoksen Vuosi 2000.

2002    Kuvanveistäjä Emil Wikströmin näyttely järjestettiin museossa. Samalla sijoitettiin museon puistoon Emil Wikströmin Kuokkamies-veistos vuodelta 1908.

2003    Taidesäätiö avasi museona vuonna 2000 hankkimansa G.A. Serlachius Oy:n entisen pääkonttorin. Museon nimi oli aluksi G.A. Serlachius-museo, nykyään Serlachius-museo Gustaf. Se esittelee tarinoiden ja draaman avulla Serlachiusten ja Mäntän historiaa sekä hyvin erilaisia elämänilmiöitä vaihtuvissa näyttelyissään.

2006    ICOM (International Council of Museums) - Suomen komitea palkitsi G.A. Serlachius -museon Vuoden museoteko -tunnuksella 17.5. Perusteluissa kiiteltiin museon roolia monipuolisena ja aktiivisena alueellisena kulttuuritoimijana. Näyttelyissä on tuotu esille kiinnostavalla tavalla sekä mänttäläistä että yleistä suomalaista kulttuurihistoriaa.

2009    Gösta Serlachiuksen taidemuseon ja G.A. Serlachius -museon organisaatiot yhdistettiin tammikuussa 2009. Uudistuksen taustalla oli taidesäätiön hallituksen päätös tehostaa ja uudistaa museoidensa toimintaa.
Organisaation kokoajaksi valittiin G.A. Serlachius -museon intendentti, FT Pauli Sivonen. Yli 30 vuotta Gösta Serlachiuksen taidemuseota johtanut FL Maritta Pitkänen jäi pois säätiön palveluksesta 1.1.2009 alkaen.
Museot ottivat käyttöön uuden nimen Serlachius-museot Gustaf ja Gösta. Taidesäätiön hallituksen puheenjohtajana aloitti diplomiekonomi Henrik de la Chapelle.

2009    Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1980 vuoteen 2009 toiminut vuorineuvos Gustaf Serlachius menehtyi 17.10. Helsingissä. Gustaf Serlachius teki pitkän uran metsäteollisuuden parissa. G.A. Serlachius -yhtiön toimitusjohtajana hän aloitti vuonna 1969. Viimeisin toimi hänellä oli UPM-Kymmenen hallituksen jäsenenä 1996–2005.

2010    Taidesäätiö julkisti päätöksen rakennuttaa uudisrakennus Gösta-museon yhteyteen Joenniemeen. Rakennushanketta oli valmisteltu säätiön hallituksessa jo vuodesta 2008. Museorakennuksen suunnittelusta avattiin yleinen kansainvälinen suunnittelukilpailu joulukuussa 2010.

2011    Vuoden 2011 kesäkuussa julkistettiin arkkitehtikilpailun voittajaksi espanjalaisen MX_SI architectural studion laatima ehdotus. Voittoyön suunnittelijakolmikko oli Boris Bežan, Héctor Mendoza ja Mara Partida.
Arkkitehtikilpailusta tuli osanottajamäärältään suurin koskaan Suomessa järjestetty. Ehdotuksia vastaanotettiin kaikkiaan 579 kappaletta 42 maasta. Kilpailun tuomaroinnista vastasi seitsenhenkinen palkintolautakunta puheenjohtajanaan taidesäätiön hallituksen puheenjohtaja Henrik de la Chapelle.

2013  Gustaf-museossa avattiin uusi päänäyttely, Paperiperkele, vahvasti dramatisoitu näyttely kauppaneuvos G.A. Serlachiuksen elämästä ja liiketoimista.

2014  Taidemuseo Gösta avattiin yleisölle 14.6. Kartanon rinnalle oli runsaan puolentoista vuoden aikana valmistunut uudisosa, 5 700 neliömetrin suuruinen puurakenteinen paviljonki. Uudisrakennuksen myötä Serlachius-museot otti myös näyttelytoiminnassaan uuden suunnan. Suomen kultakauden taiteen ja vanhan eurooppalaisen taiteen lisäksi museossa nähdään nyt myös nykytaidetta ja erilaisia teemanäyttelyjä.
Myös taidesäätiön kokoelmia kartutetaan klassikoiden lisäksi nykytaiteella. Näin on palattu taidesäätiön perustajan Gösta Serlachiuksen viitoittamalle linjalle. Serlachius hankki omana aikanaan ennakkoluulottomasti aikalaistaidetta.

2014  Serlachius-museo Göstan paviljonki keräsi runsaasti kansainvälistä huomiota ja se palkittiin useilla palkinnoilla. Projektiyhdistys palkitsi paviljongin Vuoden Projekti -kilpailussa 11.11. Palkinto myönnettiin projektin rakennuttajakonsultti Ramboll CM Oy:lle.
Puupalkinto 2014 paviljongille myönnettiin 27.11. Puupalkinnon myönsi suomalaisen puun käyttöä rakentamisessa ja sisustamisessa edistävä Puuinfo Oy, jonka omistavat suomalaiset metsäteollisuusyritykset ja edunvalvontajärjestöt.
Paviljonki oli yksi neljästä Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon finalistista. Arkkitehtuurin Finlandia jaettiin ensimmäistä kertaa.

2015  Serlachius-museot palkittiin 9.1. kotimaan matkailun huippukohteena. Palkinnon myönsi Suomen Matkailijayhdistys SMY ry.
Kansainvälistä näkyvyyttä paviljonki sai eurooppalaisen Mies van der Rohe 2015 -kilpailun ehdokkuudella. Euroopan Unionin tärkeimmässä nykyarkkitehtuurikilpailussa oli mukana 420 kohdetta 36 Euroopan maasta.
Serlachius-museo Gösta nimettiin 19.5. Vuoden Museoksi. Palkinnon myönsivät Suomen Museoliitto ja ICOM:in Suomen komitea Lappeenrannassa järjestettyjen Museopäivien yhteydessä.
Serlachius-museo Göstassa avattiin 3.10. laaja Anselm Kieferin (s. 1945) näyttely. Maailman johtaviin nykytaiteilijoihin kuuluvan taiteilijan teoksia nähtiin ensimmäistä kertaa näin laajasti Suomessa.
Gustav Lübcke -museossa Saksan Hammissa avattiin 18.10. poikkeuksellisen laaja Serlachius-museoiden kokoelmia esittelevä näyttely Sehnsucht Finnland. Näyttelyssä oli mukana peräti 70 Suomen taiteen kultakauden teosta taidesäätiön kokoelmista.
Serlachius-museot ylitti 23.10. ensimmäistä kertaa 100 000 kävijän rajan yhden kalenterivuoden aikana. 100 000. kävijä palkittiin museon vapaalipuilla, tuotteilla ja kukkasilla.