Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18
talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

MUSEOIDEN
HISTORIA

Serlachius-museoiden historia alkoi vuorineuvos Gösta Serlachiuksen unelmasta, joka toteutui hieman toisenlaisessa muodossa, kuin hän oli suunnitellut. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Serlachius-museot tarjoavat kaikkea sitä, mitä vuorineuvos aikanaan toivoi.
 


 

  • Joenniemi-sisa-kuva-1940-luku2.jpg
1

VUORINEUVOKSEN UNELMASTA TULI TOTTA

Vuorineuvos Gösta Serlachius (1876–1942) oli jo 1920-luvulla tunnettu taiteen keräilijä ja mesenaatti. Tuolloin hän ryhtyi myös suunnittelemaan kasvavalle taidekokoelmalleen omaa museota Mänttään.

Vuonna 1933 perustetun Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tehtävänä oli museon rakentaminen ja sen ylläpito. Säännöissä määriteltiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, millainen museo Mänttään tulisi rakentaa.

Näyttelytilan lisäksi rakennukseen suunniteltiin kahvilaa, lukusalia, kirjastoa sekä asuntoa museon ja kirjaston intendentille. Varoja varattaisiin taidehankintoihin museolle ja Mäntän yhdyskunnan kaunistamiseen taiteella.

Taidemuseon suunnittelu jatkui läpi 1930-luvun. Samaan aikaan Gösta Serlachius rakennutti Mänttään useita arkkitehtuuriltaan merkittäviä rakennuksia, muun muassa Jarl Eklundin suunnitteleman Joenniemen kartanon kodikseen ja Valter ja Bertel Jungin käsialaa olleen G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttorin.

Pitkä suunnittelutyö jäi kesken

Gösta Serlachius oli jo vuonna 1932 antanut museon suunnittelutyön arkkitehti Jarl Eklundille. Neljä vuotta myöhemmin yhteistyö alkoi horjua, ja Serlachius kaavaili suunnittelutyön siirtämistä Alvar Aallolle. Yhteistyö Eklundin kanssa kuitenkin jatkui. Samaan aikaan Gösta Serlachius kiersi maailmalla tutustumassa museoiden uusimpiin tila-, lämmitys- ja valaistusratkaisuihin.

Pitkä suunnittelutyö katkesi lopulta Gösta Serlachiuksen kuolemaan 1942. Säätiön isännistö päätti jatkosodan yhä jatkuessa luopua museohankkeesta.

Vuorineuvoksen puoliso Ruth Serlachius oli seurannut miehensä museohanketta vuosia. Hän teki vuonna 1945 yhdessä Gösta Serlachiuksen perillisten kanssa päätöksen, joka ratkaisi lopulta ongelman. Osa Joenniemen kartanosta avattiin elokuussa 1945 museokäyttöön. Se oli tuolloin maamme seitsemäs taidemuseo.

Museon kehittäminen saa vauhtia

Vuorineuvos R. Erik Serlachiuksen (1901–1980) johtaessa taidesäätiötä vuodesta 1943 vuoteen 1976 Joenniemen museota pidettiin avoinna säännöllisesti mutta melko vähän. Vuonna 1972 taidesäätiö osti Joenniemen kartanon ja sitä ympäröivän puiston Olof ja Peter Serlachiukselta.

Uutta vauhtia museon toiminta sai vuorineuvos Gustaf Serlachiuksen (1935-2009) ollessa säätiön johdossa vuodesta 1976 vuoteen 2009. Joenniemen kartano restauroitiin perusteellisesti vuosina 1983-1984 ja otettiin kokonaisuudessaan taidemuseokäyttöön. Näyttelytilaa saatiin noin 500 neliömetriä.

Peruskorjatun museon avajaisissa 1. kesäkuuta 1984 vietettiin samalla taidesäätiön 50-vuotisjuhlaa vuoden myöhässä.

Uudet museot merkitsevät uutta aikaa

Vuonna 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti G.A. Serlachius Oy:n entisen pääkonttorirakennuksen, josta päätettiin tehdä kulttuurihistoriallinen museo esittelemään metsäteollisuuden, G.A. Serlachius Osakeyhtiön ja Mäntän historiaa.

Uuden museon avaaminen yleisölle vuonna 2003 merkitsi säätiölle paitsi toiminnan kaksinkertaistumista, myös sen monipuolistumista. Arvostetun taidemuseon rinnalle saatiin toinen yksikkö, joka täydentää Mäntän kulttuuritarjontaa monipuolisilla ja kokeilevilla näyttelyillään.

Taidemuseo Göstan laajennuksen valmistuttua vuonna 2014 Serlachius-museot muodostavat Mäntässä ainutlaatuisen kulttuurikokonaisuuden, joka tarjoaa kohtauspaikan paitsi taiteen, myös historian, tarinoiden ja draaman ystäville.

Vuorineuvoksen unelma museosta, joka kokoaisi kattonsa alle muutakin kulttuuria kuin taidetta, huipentui 80 vuotta myöhemmin.