Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 5. Huhtikuuta 2017

Näyttelyvalvojan tärkeä työ

Eero Hirsimäki kertoo näyttelyvalvojan työstä Serlachius-museoissa.

Valvojan työssä on paljon tärkeitä asioita, mutta kaikkein tärkeimmät kaksi ovat teokset ja asiakkaat. Ilman asiakkaita ja/tai teoksia ei ole valvojaakaan. Tyhjässä museossa vain ei tarvita valvojaa, oli se sitten tyhjä teoksista tai asiakkaista.

 

Ajattelen usein, että asiakkaat jotka tulevat museoon ovat kuin astronautteja menossa tutkimaan uusia planeettoja (=näyttelyjä), ja me näyttelyvalvojat olemme kuin Houstonin tehtävänjohto, joka tarvittaessa ohjaa astronautteja tehtävässään. No mitä sitten asiakkaat ajattelevat meistä näyttelyvalvojista? Se onkin sitten laidasta laitaan. Meidät nähdään aina oppaista KGB:n agentteihin saakka. Tietysti meidät koetaan myös näyttelyvalvojinakin, mutta kaikki riippuu asiayhteydestä ja ihmisestä. Usein asiakkaat myös pohtivat, että mitäs me siellä salissa oikein seisoskelemme tai kävelemme, jos emme ole oppaita.

 

Saleissa läsnäolo on tärkeää. Näyttelyvalvojan tehtäviin kuuluu luonnollisesti teosturvallisuus eli me katsomme, että teoksiin ei kosketa eikä niihin osuta millään tavalla. Työhömme kuuluu niinikään myös henkilöturvallisuus eli me katsomme, että saleissa on turvallista olla. Kun näyttelyvalvoja on salissa koko aukiolon ajan, hän seuraa, että näyttelytekniikka toimii ja että tilat ovat siistit ja järjestyksessä, esimerkiksi näyttelyistä tehdyt kirjat ovat järjestyksessä ja saatavilla.

 

Vaikka emme ole oppaita, vastaamme toki asiakkaiden erilaisiin kysymyksiin, ja jos emme niihin itse tiedä vastausta, kysymme radiopuhelimella tai ohjaamme asiakkaan tiedon lähteelle. Kaikkia näyttelyvalvojan työtehtäviä yhdistää asiakas, näyttelyissä kävijä. Olemme museovieraita varten, heidän käytettävissään ja teemme osaltamme työtä miellyttävän näyttelykokemuksen aikaansaamiseksi.

 

Näyttelyvalvoja antaa asiakkaiden katsella taidetta rauhassa omaehtoisesti ja antaa hänen olla omalla tutkimusmatkallaan. On toki muutamia tilanteita, jossa asiakas saattaa etsiä jotain tai hän näyttää olevan ikään kuin eksyksissä. Tällaisissa tilanteissa valvoja kysyy: ”Voinko olla avuksi?” ja tarjoaa aktiivisesti apuaan. Tai sitten on tilanteita, jolloin asiakas itse kysyy jotakin valvojalta, ja johon tietysti vastaamme parhaalla mahdollisella tavalla. Jos teos- tai henkilöturvallisuus vaarantuu, valvoja puuttuu asiaan ystävällisen ohjaavasti, toivottavasti kuitenkin jo ennakoivasti ennen kuin mitään ehtii sattua.

 

Näyttelyvalvojan työn ehdottomasti paras puoli ovat asiakkaat. Minusta on mukavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, auttaa heitä tarvittaessa ja kuunnella heidän kertomiaan juttuja. Se piristää työpäivää kummasti, kun pääsee keskustelemaan asiakkaiden kanssa. Toinen hyvä asia, jonka haluan erityisesti mainita, on loistava työyhteisö, jossa on aivan loistava työilmapiiri.

 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä ovat näyttelyt. Valvoja onkin erityisen hyvässä asemassa mikäli on taiteenystävä, sillä hän saa katsella näyttelyjä koko niiden esilläoloajan. Näyttelyissä työkseen läsnä oleva valvoja oppii ymmärtämään näyttelyä ja teoksia toisella tapaa kuin asiakas, joka käy pikaisesti kiertämässä ne läpi eikä välttämättä ehdi käynnillään saada yksityiskohtaisen tarkasti oikein näyttelyn ”juonesta” kiinni.

 

Näyttelyvalvojan työn kurjia puolia ovat tilanteet, joissa joudumme muistuttamaan liian lähellä teosta olevalle henkilölle teosturvallisuudesta. Me emme nauti millään tavalla asiakkaille huomauttamisesta emmekä me vaani asiakkaita ja odota näitä tilanteita. Yritämme toimia mahdollisimman ystävällisesti ja ennakoivan ohjaavasti.

 

Fyysisesti työ vaatii melkoisen kovaa kuntoa. Parhaina päivinä olen kävellyt kaksikymmentä kilometriä ja vähän huonompina yli kymmenen kilometriä. Työssä siis kyllä saa päivän lenkit tehtyä. Lisäksi näyttelyiden äänimaailma, kun sitä kuuntelee monta tuntia päivästä toiseen, tulee joskus liiankin tutuksi pääkopalle.

 

Minun vahtini on tulossa päätökseen museolla. Taiteilijat ovat tehneet hienoja teoksia, joiden suojeleminen on tärkeä työtehtävä. Haikein ajatuksin jätän jälkeeni muistot ja ehjät teokset.

 

Eero Hirsimäki
Näyttelyvalvoja