Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 5. Helmikuuta 2016

Maisemakuvien metsästys

Näyttelysihteeri Anne Laiti on huomannut, että yksinkertaiselta tuntuva kuvapyyntö voi teettää valtavasti työtä.

Saadessani viime syksynä tehtäväkseni hankkia Maisema-näyttelyyn tulevat noin 40 teoskuvaa ajattelin työn olevan melko nopea homma, joka helposti hoituisi muiden töiden lomassa. Kyseessähän oli vain joukko sähköisesti toimitettavia kuvatiedostoja, jotka eivät vaatisi taideteoslainojen kaltaisia monimutkaisia sopimus-, vakuutus- ja kuljetuskuvioita. Tarvitaan vain kuvapyyntöteksti, jossa näyttely ja kuvien käyttötarkoitus esitetään selkeästi ja kuvat ovat meillä muutamassa päivässä.

Tämä oli karkea virhearvio. Pari kuukautta myöhemmin, näyttelyn uhkaavasti lähestyessä, oli kuvatilaamiseen suunnittelemani aika ylitetty monikymmenkertaisesti eikä mikään ollut lähelläkään valmista. Osa kuvaoikeuksien omistajista ei ollut vaivautunut vastaamaan lukuisiin, kohteliain sanakääntein muotoiltuihin sähköposteihini. Osa kuvista oli saatu käyttökelvottomina tiedostoina, ja jotkut eivät olleet toimittaneet lupaamiaan kuvia ollenkaan.

Kuvien tilaaminen ei siis todellakaan ollut ajattelemani nopea homma, vaan kuvaoikeuskäytännöt osoittautuivat huomattavasti kuviteltua monimutkaisemmiksi. Periaatteessa asiat sujuvat nopeasti ja helposti silloin, kun museo omistaa taideteoksen, teos on ammattilaisen kuvaama ja kuvan oikeudetkin ovat museon omistuksessa. Museo perii kuvasta ja sen käytöstä kohtuullisen korvauksen, ja kuva saadaan nopeasti käyttöön.

Ongelmat alkavat siinä tapauksessa, jos museon nettisivut ovat esimerkiksi vain sellaisella kielellä, jota lainaaja ei entuudestaan ymmärrä – tässä tapauksessa flaamiksi – eikä sivuille ole merkitty muita yhteystietoja kuin info@. Kohtelias englanninkielinen kuvapyyntö voi kadota museon saamien ryhmävarausten, työhakemusten ja muiden sekalaisten viestien joukkoon.  Vasta kolmanteen ”I wonder if you have had the chance to read…” -kysymykseen tulee vihdoin vastaus. Vastauksesta voi puolestaan käydä ilmi, että vastaanottaja ei joko: a) ole lukenut ketjun aiempia viestejä tai b) ei ole ymmärtänyt viestien sisältöä. Kaikki aloitetaan siis alusta.

Oma lukunsa on tilanne, jossa museo omistaa teoksen ja teoskuvan, mutta kuvan käyttöoikeudet ovat vielä kuvan tekijällä. Suomessa kiitettävän monet taiteilijat kuuluvat Kuvastoon, jonka kautta oikeudet saa helposti. Ulkomaisten taiteilijoiden kohdalla tilanne on toinen. Taiteilijalla voi olla oma nettisivu, jossa yhteystietojen kohdalla lukee muutaman gallerian nimi. Gallerioihin lähtee siis sähköposti, jossa kohteliaimmin tiedustellaan keneltä kuvaoikeuksia voisi kysellä ja olisiko gallerialla mahdollisesti taiteilijan tarkempia yhteystietoja? Galleriat eivät vastaa ensimmäiseen, toiseen eivätkä kolmanteen, aina vain kohteliaammaksi muuttuvaan sähköpostiin. Kaikki aloitetaan siis alusta.

Ongelmia voi tulla silloinkin, kun museo omistaa taideteoksen mutta teoksen kuvat ja niiden käyttöoikeudet on luovutettu jollekin kansainväliselle kuvapankille, joiden nettisivuilla on kätevä tilauskaavake täytettäväksi. Helppoa, ajattelin minä – kunnes tajusin kaavakkeiden olevan tarkoitettu pääsääntöisesti julkaisuihin tarkoitettujen kuvien pyyntöihin.  Valmiskaavakkeen pieneen laatikkoon (max. 200 merkkiä) oli mielenkiintoista yrittää kuvailla Maisema-näyttelyn pedagogisia lähtökohtia ja pyytää samalla oikeuksia kuvaprintteihin, kuvien käyttöön näyttelyn multimediassa ja pienoismallialustalla. Kuvapankin työntekijä lukee kaavakkeen, ja huomaa siitä puuttuvan julkaisuissa tarvittavia tietoja. Hän pyytää luonnollisesti täyttämään kaavakkeen uudelleen. Kaikki aloitetaan siis alusta.

Edellisten ongelmien lisäksi osa kuvien omistajatahoista luuli, että kävijät voisivat viedä rakentamansa lavastuksen mukanaan – huolimatta liitteenä olleesta havainnekuvasta. Siinä tapauksessa kuvapalojen oikeudet pitäisi miettiä aivan uusiksi – voisinko siis ystävällisesti toimittaa tarkemmat tiedot suunnittelemastamme ”didaktisesta laboratoriosta”?

Kuvapankkien hintapyynnöt olivat joissain tapauksissa tähtitieteellisen korkeita, ja hintojen kohtuullistamisesta piti käydä kärsivällisiä sähköpostineuvotteluja. Kaksi kuvaa saatiin levykkeellä, jonka aukaisemiseen museolta löytyi onneksi yksi soveltuva tietokone. Viimeinen kuvatiedosto saatiin lopulta kaksi viikkoa ennen avajaisia.

Kaikki suunnitellut kuvat saatiin kuitenkin näyttelyyn, ja kuvametsästyksen aikana sain huomata Maisema-näyttelyn konseptin olevan jotain aivan uutta. Kun kuvia myöntävien tahojen edustajat oli saatu ymmärtämään mistä näyttelyssä on kysymys, suhtauduttiin suunnitelmaan myönteisesti ja innostuneesti. Jotkut ilmoittivat jopa halukkuutensa tulla Suomeen asti katsomaan näyttelyämme.

Itse taisin oppia prosessin aikana – flaamin kielen alkeiden lisäksi – erittäin paljon kuvien tilaamisen ajoittaisesta monimutkaisuudesta. Työtehtäviin käytettävän ajan arviointikin sujunee tulevaisuudessa paremmin.

Anne Laiti
Näyttelysihteeri