Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 26. Kesäkuuta 2015

Tulkoon Guggenheim

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen pohtii kantaansa mieliä kuohuttavaan museohankkeeseen.

Helsingin mahdollinen Guggenheim-museo herättää taas valtavasti keskustelua. Mielipiteet ovat sitä samaa kuin ne ovat jo pitkään olleet: jyrkästi vastaan tai jyrkästi puolesta. Guggenheim nähdään messiaanisena gamechangerina tai paholaisen keksintönä.

Oma kantani asiaan on horjunut. Kun hanke julkistettiin, olin intuitiivisen ehdottomasti puolesta. Sittemmin olen päättäväisesti halunnut kannattaa Guggenheimia, vaikka asia on käynyt koko ajan vaikeammaksi. Hankkeeseen liittyy niin paljon ongelmia ja sitä on ajettu eteenpäin välillä niin huolimattomasti, että on ollut todella vaikea pitää kannatuslippuja tanassa. Koko juttu on kyllästyttänyt, vähän tympinytkin. Ehkä on myös vaikea olla itsepintaisesti eri mieltä kuin niin monet viisaat mielipidevaikuttajat.

Guggenheim-säätiön arkkitehtuurikilpailu ratkesi hiljattain. Tutkittuani voittaneen ehdotuksen piirustuksia päätin taas aktiivisesti kannattaa hanketta. Miksi näin, kaikista ongelmista huolimatta?

Päämotiivinani on yksinkertaisesti uteliaisuus. Haluan nähdä, millainen museo Helsingin Guggenheimista tulisi. Haluan nähdä, millaisia paikallista ja globaalia taidetta yhdistäviä näyttelyitä museo tuottaisi Helsingissä tai toisi sinne Guggenheimin muista museoista. Haluan nähdä, millaisia uusia tuulia Guggenheim toisi koko maan taidemuseotoimintaan. Haluan nähdä, toistuisiko Bilbao-ilmiö Helsingissä.

Guggenheimin yhteydessä puhutaan kaikkein eniten rahasta. Tähän keskusteluun puolestaan liittyy paitsi paljon ongelmia, myös ilmeisiä väärinkäsityksiä.

Ehkä eniten ihmisiä on ärsyttänyt lisenssimaksu. Ja voi, sen suhteen en ymmärrä lainkaan Guggenheim-säätiön rehellisyyttä. Jos menen McDonaldsiin, minulle ei hinnastossa ilmoiteta että hampurilainen maksaa neljä euroa ja globaalin kapitalistin brändi sen kyljessä yhden euron. Kyllä se brändin hinta on yleensä leivottu aina tavalla tai toisella tuotteen sisään, pitääkö asiaa tuolla lailla alleviivata?

Myös museon maksajasta kiistellään. Helsinkiläiset ja suomalaiset ovat kyselleet, miksi heidän pitäisi maksaa museo. On myös viitattu Serlachiuksen ja Amoksen esimerkkeihin, joissa yksityiset säätiöt ovat itse maksaneet tai maksamassa laajennushankkeensa.

Tässä ei mielestäni ole ymmärretty oikein projektin luonnetta. Jos Guggenheim maksaisi Helsingin museon itse, se ei olisi helsinkiläisten museo. Bilbaon toimiva esimerkki perustuu nimenomaan siihen, että museo on hallinnollisesti riittävän itsenäinen Amerikan Guggenheimista. Vain tätä kautta voidaan varmistaa, että museo toimii aidosti paitsi globaalisti, myös lokaalisti. Ja että se voisi myös esitellä suomalaista taidetta ja designiä ulkomailla.

Guggenheimilla on jotain, mitä Helsingillä ei ole. Tässä en puhu brändistä, vaan valtavan arvokkaasta kansainvälisestä taidekokoelmasta ja sen esittelyyn liittyvästä osaamisesta. Helsingistä taas löytyy suomalaisen taidekentän ymmärrystä ja tahtoa esitellä sitä. Minä en halua Helsinkiin Guggenheimia vaan Guggenheim Helsingin. Sitä ei voi omistaa ja hallinnoida Amerikasta käsin.

Oikeastaan en haluaisi nähdä Guggenheim Helsinkiä myöskään koko Suomen hankkeena. Valtion rahaa tarvitaan kipeämmin Helsingin ulkopuolella, ja helsinkiläisillä on oikein hyvin varaa rahoittaa museonsa. Kyse ei ole rahasta vaan poliittisesta tahdosta. Ja jos 140 miljoonaa tuntuu liian kovalta summalta, rakentakaa toki vähän halvempi museo. Mäntässä me osasimme tehdä oikein hyvän ja näyttävän uudisrakennuksen noin 25 miljoonalla.

Koska olen utelias, totean kaikkia kannustuslippujani heiluttaen: tulkoon Guggenheim. Jätän kuitenkin lauseesta huutomerkin pois. Ei Guggenheim valkeutta tuo, mutta uskon, että joitain mielenkiintoisia värivivahteita se lisäisi Helsingin ja miksei koko Suomenkin taidetarjontaan.

Pauli Sivonen
Johtaja, FT