Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 22. Kesäkuuta 2016

Serlachius-residenssiin 112 hakemusta 31 maasta

Serlachius-residenssin vuoden 2017 taiteilijat on valittu. Residenssiin saatiin tällä kertaa 112 hakemusta 31 eri maasta. Niistä valittiin hakemusten perusteella 24 taiteilijaa, taiteilijaparia tai -ryhmää.

Tieto Serlachius-residenssistä on kantautunut jo ympäri maailmaa. Residenssiin saatiin hakemuksia kaikista maanosista, muun muassa Australiasta, Etelä-Afrikasta, Venezuelasta, Perusta, Kuubasta, Intiasta ja Japanista.

Erityisen suurta kiinnostusta residenssi herättää Yhdysvalloissa. Sieltä saatiin Suomen jälkeen toiseksi eniten eli 13 hakemusta. Pääosa valituista on kuitenkin suomalaistaiteilijoita. Osalla heistä on jo aiemmin aloitettu projekti Mänttä-Vilppulassa tai muu kytkös museoihin.

Eräs valituista on valokuvataiteilija Aino Kannisto, joka jatkaa Mäntässä syksyllä 2014 aloittamaansa Vierailija-teossarjaa. Hän kuvasi tuolloin itseään mänttäläisissä tiloissa ja miljöissä. Osa hänen töistään oli esillä Ville Lenkkerin kuratoimassa Kaukainen kosketus -näyttelyssä kesällä 2015 Serlachius-museo Göstassa.

Myös taiteilija Pirjetta Branderin suunnitelma liittyy mänttäläisen kulttuuriympäristön kuvaamiseen. Hän haluaa maalata tehdasmiljöötä sekä ulko- että sisäpuolelta. Taiteilijan mukaan häntä kiinnostaa Mäntän historia ja arkkitehtuuri, joka on korkeatasoista, vaikka Mänttää on aina kehitetty teollisuuden ehdoilla.

Metsä kiehtoo ulkomaalaisia

Serlachius-residenssiin saatiin ulkomailta paljon hakemuksia, joissa haluttiin kuvata suomalaista metsää, luontoa ja järviä. Osalla hakijoista on aiheeseen melko tieteellinen ote. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta tuleva taiteentutkija Acosta Ignaci haluaa kertoa piirrosten, kuvien ja videodokumentin avulla ilmastonmuutoksen vaikutuksista suomalaiseen havumetsään.

Taiteen maisteri Vili Nissinen ja Mikael Kinanen aikovat toteuttaa yhteisötaiteellisen, pelillisen teoksen Suomen sisällissodasta. Suunnittelujakson aikana työparin tarkoitus on kerätä paikallisten asukkaiden mielikuvia sisällissodasta ja löytää kiinnostavat tulokulmat aiheen käsittelyyn. Varsinainen teos toteutetaan keväällä 2018, jolloin sisällissodan tapahtumista tulee kuluneeksi sata vuotta.

Kiinnostava projekti on myös Ruotsista tulevalla 4–5 hengen Inuti-ryhmällä. Inuti-säätiö ylläpitää Tukholmassa keskusta, joka tarjoaa toimintaa kehitysvammaisille ja autistisille henkilöille, jotka ovat taiteellisesti lahjakkaita. Ryhmä tulee hakemaan oppia suomalaiselta ITE-taiteilijalta, joka työstää puuta.

Residenssi taiteilijoille ja tutkijoille

Residenssiin vuodeksi 2017 valitut taiteilijat ovat Ignacio Acosta, Iso-Britannia, Rosé Alicja, Puola, Päivi Allonen, Suomi, Lisa Björke ja Inuti-ryhmä, Ruotsi, Jared Boechler, Kanada, Pirjetta Brander, Suomi, Luna Coppola ja Silvia Campidelli, Espanja, Madelynne Cornish, Australia, Daniel Djamo, Romania, Liisa Kanerva, Suomi, Aino Kannisto ja Fabio Blot, Suomi, Saija Kivikangas, Suomi, Johanna Lecklin, Suomi, Emilie Mazeau-Langlais, Ranska, Alexander Morozov, Venäjä, Vili Nissinen ja Mikael Kinanen, Suomi, Leena Pukki, Suomi, Paula Salmela, Suomi, Jochen Schneider, Saksa, Matti Tainio, Suomi, Anni Takala, Suomi, Omata Tomoko, Japani, Barbara Wildenboer, Etelä-Afrikka, Kimmo Ylönen, Suomi.

Taiteilijoille on ilmoitettu valinnasta henkilökohtaisesti. Residenssijaksot kestävät viikosta muutamiin kuukausiin taiteilijan toiveista ja tarpeista riippuen.
 


Keskiviikko 8. Kesäkuuta 2016

Antrei Hartikaisen salaatinottimet voittivat design-kilpailun

Nuoren, lahjakkaan puuseppämestarin Antrei Hartikaisen suunnittelemat Verso -salaatinottimet ovat voittaneet Serlachius-museoiden ja Taitokeskus Mäntän yhdessä järjestämän kutsukilpailun. Kilpailulla haettiin omaleimaista ja rohkeaa suomalaista muotokieltä arjen käyttöesineelle.

Tuomariston mielestä Antrei Hartikaisen salaatinottimet ovat elegantit ja kauniit. – Niiden muotoilussa on taiteellisuutta ja ennen muuta jotain uutta ja erilaista. Ottimen kaareva, veistoksellinen varsi yhdistyy herkkään ja viimeisteltyyn lehdykkään. Otin itsessään on kuin keväinen verso, tuomaristo perusteli päätöstään.

Tuomareiden mukaan myös Hartikaisen salaatinottimille antama syntytarina sisältää hienon ajatuksen: hyvä ruoka ja taide-elämykset saavat aikaan sisäistä kasvua, jotain uuden ja innostavan alkamista.  – Verso on kuin veistos. Se sopii hienosti taidemuseosta ja taidekaupungista ostettavaksi muistoksi ja lahjatuotteeksi, he totesivat.

Kilpailuun kutsuttiin kaksitoista suomalaista muotoilijaa tai puuseppää. Ehdotuksista kolme valikoitui loppusuoralle. Voittajan valitsi nelihenkinen tuomaristo, johon kuuluivat hyvän maun ja designin asiantuntija Sami Sykkö, Vuoden Kokki 2001 ja Ravintola Göstan ravintoloitsija Henry Tikkanen, Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski ja Taitokeskus Mäntän vastaava neuvoja Pirjo Hokkanen.

Kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski kertoo, että kilpailu oli eräs tapa muistuttaa designin ja käsillä tekemisen merkityksestä. Samalla se oli keino saada esiin tuoreita ja omaperäisiä ideoita.
– Halusimme kilpailun avulla saada museokauppamme valikoimiin kauniin, laadukkaan, matkamuistoksikin sopivan käyttötuotteen, hän kertoo.

Myös yleisöllä oli tilaisuus äänestää omaa suosikkiaan voittajaksi. Serlachius-museoiden Facebook-sivulla ja Serlachius-museo Göstassa järjestetyn äänestyksen voitti niin ikään Antrei Hartikaisen ehdotus. Se sai 48 prosenttia äänistä.

Vaahterasta valmistettavia salaatinottimia myydään Serlachius-museoiden museokaupoissa ja Taitokeskus Mäntässä.

Puun ominaisuudet esiin ammattitaidolla

Antrei Hartikainen (s. 1991) työskentelee puuseppämestarina ja tuotesuunnittelijana Nikari Oy:ssä, joka valmistaa kestävää muotoilua edustavia uniikkeja puutuotteita Fiskarsin ruukkimiljöössä. Tällä hetkellä hän on tutkimusvapaalla ja selvittää modernin teknologian käyttöä korkealaatuisessa puusepäntyössä. Puoli vuotta kestävää tutkimushanketta tukevat Askon Säätiö, Huonekalusäätiö ja Taiteen Edistämiskeskus.

Antrei Hartikainen kertoo kasvaneensa pienestä pitäen puusepänteollisuuteen. Hän vietti aikaa isänsä puusepänverstaalla auttaen pienissä tehtävissä. Nuoresta iästään huolimatta hän ehtinyt saavuttaa myös kansainvälistä mainetta ja menestystä. Vuonna 2013 hän sijoittui toiseksi WorldSkills 2013 -kilpailussa Leipzigissa.

Hartikaisen mukaan arkisena materiaalina pidetyn puun hienoimmat ominaisuudet saa esiin vasta todellisella ammattitaidolla ja puun tuntemuksella. Hän suunnittelee ja valmistaa tuotteita käytännöllisyyden, materiaalin ja taiteen raja-alueilla keskittyen toisinaan johonkin niistä.
– Runolliset herkät ja yksilölliset pienet puuesineet ovat hyvä esimerkki tästä. Näille vastapainoa tuovat suunnittelemani suoraviivaisemmat kalustesarjat ja puuesineet.


Perjantai 27. Toukokuuta 2016

Mark Wallinger pohtii ihmisyyttä Serlachius-museoiden kesän päänäyttelyssä

Ison-Britannian tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Mark Wallingerin näyttely avataan yleisölle 28. toukokuuta Serlachius-museo Göstassa Mäntässä. Wallinger tunnetaan kekseliäänä ja syvällisenä taiteilijana, joka ei koskaan toista itseään. Mäntässä häneltä nähdään Timo Valjakan kuratoima näyttely, joka pohdiskelee ihmisyyttä ja leikkii sanojen monilla merkityksillä.

Mark Wallingerin (s. 1959) taiteeseen voi tutustua nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Isossa-Britanniassa Wallinger on erittäin suosittu ja moneen kertaan palkittu taiteilija, joka on tuotannossaan käsitellyt muun muassa nationalismia, uskontoa ja ihmismielen olemusta.

Mäntässä nähtävä näyttely Mark Wallinger Mark on osittain retrospektiivinen, sillä siinä on taiteilijan tuotantoa vuodesta 1999 alkaen. Mukana on silti myös aivan uusia töitä. Näyttely sisältää kaikkiaan neljäkymmentä teosta: maalauksia, veistoksia ja videoteoksia. Mark Wallinger itse vieroksuu yhtenäistä ja helposti tunnistettavaa tyyliä. Hänen teoksissaan toistuvat kuitenkin yksiön identiteettiin ja valtaan liittyvät teemat, jotka sitovat yhteen taiteilijan moni-ilmeisen tuotannon.

Ajankohtainen Ecce Homo

Näyttelyssä on mukana Mark Wallingerin kenties tunnetuin teos Ecce Homo (1999–2000), joka pystytettiin vuosituhannen vaihteessa Lontoon Trafalgarin aukiolle. Taiteilija toteutti jättimäiselle jalustalle luonnollista kokoa olevan Jeesus-hahmon, joka näytti kuin eksyneeltä aukion ihmisvilinässä. Perinteisistä tulkinnoista poiketen hän kuvasi Jeesuksen kaljuksi ajeltuna ja piikkilangasta tehty kruunu päässään.

Teoksellaan taiteilija halusi nostaa esiin kahdentuhannen vuoden takaiset tapahtumat ja palauttaa mieleen niiden ajankohtaisuuden. Teos muistuttaa edelleen kaikista niistä ihmisistä, joita tälläkin hetkellä vainotaan heidän uskonsa, ihonvärinsä tai etnisen taustansa vuoksi.

Laajassa maalaussarjassaan Omakuva / Self Portrait (2007–2013) Mark Wallinger leikittelee sanojen monilla merkityksillä ja pohtii samalla minuutta. Hänen nimensä Mark tarkoittaa myös merkkiä. Monitasoisen ajatusleikin tuloksena on omakuvien sarja, joissa I-kirjain (minä) edustaa minuutta eri muodoissaan. Yksi hänen omakuvistaan koristaa Mäntän paperitehtaan seinää koko kesän. Toinen nähdään Tampereella Finlaysonin entisen tehdaskiinteistön seinässä.

Syvällinen taiteilija

Näyttelyn kuraattori Timo Valjakka kertoo Mark Wallingerin olevan yllättävä, kekseliäs, syvällinen ja hämmentävän monipuolinen taiteilija. Hän on myös poliittinen taiteilija, joka kertoo kuitenkin asioista epäsuorasti, kuin peilien ja kaksoismerkitysten kautta.

– Hän ei julista vaan esittää yhä uudelleen kysymyksiä yksilön identiteetistä ja kaikista sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista valtarakenteista, jotka ohjaavat meitä ja joiden vuoksi me olemme sellaisia kuin me olemme. Euroopan viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet Wallingerin taiteesta entistä ajankohtaisempaa, hän sanoo.

Valjakka uskoo, että aikaisemmin perinteisiä brittiläisiä teemoja käsitelleen Wallingerin nykyiset teokset avautuvat myös suomalaisille katsojille. – Hänen taiteensa keskiössä on ihminen, ja siksi se on myös universaalia. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta hyvä taide haastaa aina katsojansa.

Mark Wallinger Mark -näyttely on esillä Serlachius-museo Göstassa 28.5.–9.10.2016. Näyttely jatkaa Mäntästä Skotlantiin Edinburghiin ja Dundeehen keväällä 2017. Näyttelyn yhteistyökumppanit ovat Fruitmarket Gallery Edinburghista ja Dundee Contemporary Arts Dundeesta sekä Hauser & Wirth Galleria Lontoosta.


Keskiviikko 25. Toukokuuta 2016

Helene Schjerfbeckin merkittävä teos Serlachius-museoille

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö on hankkinut 25.5. kokoelmaansa Helene Schjerfbeckin maalauksen Punainen pää II vuodelta 1915. Schjerfbeckin 1910-luvun keskeinen teos myytiin Lontoon Sothebyn huutokaupassa miljoonalla punnalla eli noin 1,3 miljoonalla eurolla.

Suomalaiskokoelmaan kuulunut Punainen pää II on monelle taidetta seuranneelle tuttu teos, sillä se valikoitui aikoinaan Ateneumin vuoden 1992 Schjerfbeck-näyttelyn kansikuvaksi ja julisteeksi. Se oli myös Sothebyn huutokauppakatalogin kannessa.

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen on iloinen siitä, että teos saatiin hankittua Serlachiuksen kokoelmaan.

– Punainen pää II edustaa Schjerfbeckin kymmenluvun vahvaa luomiskautta, jonka kuluessa taiteilija vakiinnutti määrätietoisesti uutta modernistista ilmaisuaan. On hienoa, että tämä merkkiteos päätyi suomalaiseen julkiseen kokoelmaan, Sivonen toteaa.

Henkistynyt naiskuva

Hyvinkäällä eristäytynyttä elämää viettänyt Helene Schjerfbeck ilmensi 1900-luvun alun tuotannossaan melankolista itseensä syventymistä monissa ”mustissa maalauksissaan”. Maalauksille on ominaista muodon pelkistäminen, harkittu värien valinta ja tyylillinen yhtenäisyys. Kuvien naiset ovat vaiti, heitä ympäröi sisäistynyt mielentila.

Vuoden 1915 maalauksissa naiskuvien väritys keveni, mikä oli seurausta taiteilijan omasta mielentilasta. Häntä virkisti uusi tuttavuus taidekauppias Gösta Stenmaniin, joka nosti hänet unohduksista yleisön tietoisuuteen.

Vielä merkittävämpi oli orastava ystävyys taiteen keräilijä Einar Reuterin kanssa. Reuterille taiteilija lahjoitti maalauksesta ensimmäisen, hiukan pienikokoisemman version. Punainen pää II kiteyttää aiheen, jota taiteilija oli luonnostellut alun perin alastomana hämillisenä saunojatyttönä.

Maalaus on kuulunut Wulffin kokoelmaan ja sen näyttelyhistoriasta nousevat esiin merkittävimpinä mm. Suomalaisen nykytaiteen näyttely Tukholman Nationalmuseumissa 1944, Helene Schjerfbeckin muistonäyttely Helsingin Taidehallissa 1954 ja Helene Schjerfbeckin näyttely Lyypekin St.Annen-Museumissa 1969 sekä Ateneumin näyttelyt 1992 ja 2012.

Helene Schjerfbeck, Punainen pää II, öljy kankaalle, 1915, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Sotheby´s


Torstai 19. Toukokuuta 2016

Aurinko helli jälleen Koskelanlammen ympärijuoksijoita

Peräti 43 joukkuetta osallistui koululaisten lukuvuoden urheilulliseen huipennukseen eli Koskelanlammen ympärijuoksuun 19. toukokuuta Mäntän keskustassa. Aurinko saatteli tänäkin vuonna koululaisia, jotka kirmasivat matkaan Serlachius-museo Gustafin edestä ja kiersivät viestijuoksuna Koskelanlammen ympäri. Kokonaiskilpailun voiton vei Mäntän lukion 1-joukkue ajalla 4.20.

Niille, jotka halusivat juoksun sijaan taiteilla, oli tilaisuus toteuttaa nykyaikainen versio Hugo Simbergin maalauksesta Laituritanssit. Teos on parhaillaan esillä taidemuseo Göstan näyttelyssä Malli ja hullu kuvailija. Nuoret saivatkin aikaan hienoja, nykyaikaisia muunnelmia sadan vuoden takaisesta taulusta. Tuotokset ovat nähtävissä Instagramissa häshtägeillä #Koskelanlampi2016 #Serlachius.

Taideosion voittajaksi valittiin Savosenmäen koulun 6A-luokan Taideteamin näkemys Laituritansseista.

Tulokset:

3.–4. lk: 1)  Savosenmäen koulu, 4C, 5.28, Nikolas Suihkonen, Matleena Tepponen, Petrus Ala-  Kauttu,  Matilda Murtomäki, Aatu Mäkinen, Liisa Soimasuo, 2) Kolhon koulu, 3.–4. lk, 5.30, Hetaliina Karkiainen, Lenni Juurakko, Helmi Karkiainen, Teemu Minni, Lotta Lipsonen, Roosa Eevala, 3) Savosenmäen koulu, 4B lk, 5.45, Elsa Savolainen, Aino Huhtinen, Hilda Huttunen, Stella Varala, Roope Viinikka, Liida Rönkkä

5.–6. lk: 1) Savosenmäen koulu, 6A, 5.04, Vili Nieminen, Ancelina Takala, Valtteri Aliranta, Kaapo Jokelainen, Alina Korniyenko , Veera Perälä, 2) Vilppulankosken koulu, 6AB, 5.06, Tyko Lahtinen, Emilia Järvinen, Onni Salonen, Topias Päivärinta, Jimi Jokinen, Milja Salonen, 3)    Savosenmäen koulu, 6B, 5.18, Milla Aaltonen, Kerttu Tepponen, Annika Murtomäki, Jessica Kivinen, Milja Koski, Ada Aronen

7.–9. lk: 1) Vilppulan yhteiskoulu 9AB, 4.33, Ville Mäkelä, Sami Niiles, Topias Helminen, Eriikka Peltomaa, Pinja Koivunen, Roosamari Mäkinen, 2) Vilppulan yhteiskoulu 9B, 4.40, Luukas Moisio, Venla Mäkinen, Paavo Strömberg, Eevi Kautola, Julianna Seppälä, Janne Valkeejärvi, 3) Vilppulan yhteiskoulu, 7A, 4.44, Helmi Parviainen, Wiktoria Lidtke, Samuli Lauttaanaho, Johannes Hietanen, Julianne Mäkelä, Eevertti Lampinen

Toinen aste: 1) Mäntän lukio 1 joukkue, 4.20, Pekka Virtanen, Emilia Mäntynen, Juho Lepola, Karoliina Kivelä, Viljami Pulli, Atte Anttila, 2) Mäntän lukio 2 joukkue, 4.24, Saara Kellari, Atro Leppänen, Vesa Rantanen, Veera Vähäsalo, Juho Niiles, Onerva Ristilä

Taidesarjan voittaja:  Savosenmäen koulun 6A/Taideteam