Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 12. Lokakuuta 2016

Serlachius-museot mukaan Taidetestaajat-hankkeeseen

Serlachius-museot on valittu Suomen Kulttuurirahaston käynnistämään Taidetestaajat-suurhankkeeseen. Tarkoituksena on tavoittaa vuosina 2017–2020 jopa 200 000 kahdeksasluokkalaista ja tarjota heille ikimuistoisia taide-elämyksiä.

Taidetestaus käynnistyy itsenäisyyden juhlavuonna syksyllä 2017, kun liikkeelle lasketaan kaikkien aikojen suurin joukko taidekriitikoita. Hanke on enemmän kuin käynti teatterissa, museossa, konsertissa tai oopperassa. Tarkoituksena on tarjota koululaisille ikimuistoinen taide-elämys, joka voi olla kimmoke elinikäiseen kulttuurin harrastamiseen.

– Nuoret tutustuvat taiteeseen luokkansa kanssa ja samalla arvioivat kokemustaan sosiaalisessa mediassa, jossa nuoret voivat käydä keskustelua paitsi keskenään myös taiteen tekijöiden kanssa, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja, akatemiaprofessori Elina Ikonen.

Jokaiselle 8. luokalle tarjotaan mahdollisuus kahteen valmiiksi sovittuun vierailuun. Toinen suuntautuu omaan maakuntaan tai lähialueelle, toinen Helsinkiin tai muualle Suomeen. Rahasto maksaa sekä matkat että pääsyliput. Oppilaat kuljetetaan taidekohteisiin junalla, linja-autolla ja tarvittaessa lentäen. Koulut saavat asiasta kirjeen keväällä 2017 ja voivat sen jälkeen ilmoittautua taidetestaajiksi.

Testauksen tueksi oppilaat saavat etukäteen tietoa esityksestä, taiteilijoista ja taidemuodosta. Itse kohteessa nuoret pääsevät tutustumaan taiteen lisäksi siihen, miten taideteos syntyy, millaista on taiteilijan työ tai mitä asioita tapahtuu ennen kuin esitys on valmis. Kokemuksen jälkeen eri kanavat ovat auki nuorten ajatuksille, oivalluksille, tunteille ja mielipiteille.

– Taiteen avulla voidaan käsitellä nuorille vaikeitakin asioita, yksinäisyyttä, erilaisuutta tai identiteetin rakentamista. Monen selvityksen mukaan taide herättää paitsi kokemaan tunteita myös ilmaisemaan niitä, ja sitä paitsi se rentouttaa ja piristää. Taidetestaajat-hanke sopii hyvin uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin, kertoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos.

Hanke toteutetaan yhdessä Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton kanssa, joka vastaa sen koordinoinnista, kuljetusten järjestämisestä ja hallinnoinnista. Kokonaiskustannukset ovat noin 15–20 miljoonaa euroa riippuen siitä, lähtevätkö kaikki luokat mukaan hankkeeseen.
Taidealan organisaatiot saivat kesällä 2016 jättää ehdotuksia tavasta, jolla ne haluaisivat olla taide-testaamisen kohteina lukuvuonna 2017–2018. Ehdotuksen jätti 135 taidelaitosta ja -organisaatiota ja näistä 55 on nyt valittu mukaan.

www.taidetestaajat.fi


 


Perjantai 16. Syyskuuta 2016

Kirsikkamadonna luo sillan yli vuosisatojen

Valokuvataiteilija Merja Tanhuan lapsista ottamat muotokuvat rinnastuvat Kirsikkamadonna-renessanssimaalaukseen, joka on esillä Serlachius-museo Göstassa ensimmäistä kertaa sille tehdyn konservoinnin jälkeen. Mallien ajattomat katseet luovat Kirsikkamadonna-näyttelyssä yhteyden yli vuosisatojen. Samalla ne herättävät kysymyksen, milloin kuva muuttuu pyhäksi. Näyttely avataan yleisölle lauantaina 17.9.

Näyttelyn teema syntyi kahdesta samanaikaisesta tapahtumasta. Merja Tanhua (s. 1964) kuvasi lapsiaiheisia valokuvia vuosina 2013–2015 Mänttä-Vilppulassa järjestetyn Taidetuubin työpajoissa. Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne mieltyi hänen valokuvateoksiinsa helsinkiläisessä galleriassa tietämättä, että malleina oli ollut paikallisia lapsia.

Samaan aikaan oli käynnissä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluvan arvokkaan renessanssimaalauksen konservointi. Madonna ja lapsi, joka tunnetaan myös nimellä Kirsikkamadonna, on attribuoitu alankomaalaisen taiteilijan Quinten Massyksen ateljeehen 1500-luvulle. Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen vuonna 1937 ostama Kirsikkamadonna on maalattu ohuelle puulevylle. Teos oli vuosikymmenien saatossa kärsinyt ilman suhteellisen kosteuden vaihtelusta ja haljennut lopulta kahteen osaan monista konservointiyrityksistä huolimatta.

Vuonna 2012 aloitettuun viimeiseen konservointityöhön saatiin kansainvälistä apua muun muassa Los Angelesissa toimivasta Gettyn konservointi-instituutista. Työn suorittivat konservaattorit Minna Mathis ja Olli Poijärvi Consart Oy:ssä Helsingissä.

Arki ja pyhyys kohtaavat kuvissa

Pyhää Madonna ja lapsi -aihetta käsittelevässä Kirsikkamadonnassa tapahtuu jotain hyvin arkista: pieni lapsi kietoo kätensä äidin kaulaan ja antaa suukon tämän poskelle. Myös Merja Tanhuan työpajat ovat täynnä arkista hulinaa, kun lapsiryhmät valitsevat itselleen kuvausrekvisiittaa. Samaan aikaan taiteilija johdattelee lapsia aiheeseen kertomalla heille renessanssiajan taiteesta ja näyttämällä teoskuvia.

Merja Tanhua on kuvannut satoja lapsia Mänttä-Vilppulassa ja muuallakin Suomessa. Uusimmat kuvat hän on ottanut omassa ateljeessaan Tampereella tänä vuonna. Tanhuan kuvat henkivät rauhaa. Lasten katseista paljastuu sama ihminen ja ajattomuus, kuin viisisataa vuotta aiemmin maalatusta renessanssiteoksesta. Jokin taiteilijan omassa olemuksessa rauhoittaa lapset, kun he istuvat kuvattaviksi.

– Lapset ja heidän aito läsnäolonsa on kaikkein tärkein asia kuvaustilanteissa. He katsovat mielellään kamerasta omia kuviaan ja ehdottavat muutoksia seuraaviin otoksiin. Nautin suuresti näistä kohtaamisista lasten kanssa, hän kertoo.

Taiteilija on toteuttanut näyttelyyn myös videoteoksen, jossa näkyy Kirsikkamadonnan taustalla oleva huone ilman henkilöitä. Tuuli heiluttaa verhoa, ja ulkoa kuuluu linnunlaulua. Katsoja voi jatkaa tarinaa siitä, mitä teoksen henkilöille on tapahtunut. Samalla nousee esiin kysymys, onko pyhyyden kokemus yhä läsnä vaikka kuvan henkilöt ovat poistuneet.

Kirsikkamadonna-näyttelyn vanha ja uudet muotokuvat sekä video häivyttävät renessanssimaalauksen ja nykypäivän välillä olevat vuosisadat. Ihminen on edelleen sama, vaikka aikakaudet vaihtuvat. Merja Tanhua kertookin, että hänelle on tärkeää tuntea sijoittuvansa omien teostensa kautta tähän taidehistorian jatkumoon.


 


Perjantai 9. Syyskuuta 2016

Kuvanveistäjä Antero Toikan Equinox julkistettiin Serlachius-museoissa

Mäntästä lähtöisin olevan kuvanveistäjä Antero Toikan Equinox-veistos on saanut pysyvän sijoituspaikan Serlachius-museo Göstan puistossa. Veistos julkistettiin perjantaina 9. syyskuuta syysauringon lämmittäessä vierasjoukkoa.

Equinox sijoittuu Melasjärven rantaan asettuen osaksi puiston, järven, sillan ja arkkitehtuurin muodostamaa kokonaisuutta. Veistos valmistui Antero Toikan Visio 2015 -näyttelyyn, joka oli vuosi sitten kesällä esillä Göstan puistossa ja paviljongissa. Päätös Equinoxin hankkimisesta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle tehtiin näyttelyn päättyessä. Nyt veistos on maalattu uudestaan, ja se on asetettu ylämaan spektroliitista valmistetulle jalustalle.

Veistoksen julkistamisen yhteydessä Antero Toikka kiitti ”Göstaa” onnistuneesta valinnasta sekä teoksen että sijoituspaikan suhteen. – Equinox on arvokkaalla paikalla osana kulttuurimaisemaa. Entinen pumppuaseman perustus avaa puistoa Melasjärven suuntaan, hän sanoi.

Equinox-nimi viittaa kevät- ja syyspäiväntasaukseen. Tuolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät niin eteläisellä kuin pohjoisellakin pallonpuoliskolla. Vuodenkiertoa kuvaavan veistoksen rakenne kertaa maapallon tärkeimpiä mittasuhteita: päivätasaajan, kääntöpiirien sekä eteläisen ja pohjoisen napapiirin suhdetta toisiinsa.

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivosen mukaan taidesäätiön yksi perustehtävä on kaunistaa Mänttää taiteella. Sitä on tehty vuosien saatossa hyvin harkiten. Nyt Antero Toikan veistos jatkaa sarjaa, johon kuuluu ennestään muun muassa Emil Wikströmin, Wäinö Aaltosen, Jussi Mäntysen, Viktor Janssonin,  Aimo Tukiaisen ja Harry Kivijärven teoksia.

Useita vaihtoehtoja sijoituspaikaksi

Taidesäätiö halusi sijoittaa veistoksen julkiselle paikalle Mänttä-Vilppulaan. Antero Toikka itse teki seitsemän ehdotusta paikasta. Lopulta sopivin paikka löytyi taidemuseo Göstan puistosta kivilaiturilta, jossa on aikoinaan sijainnut kartanon pumppuasema. Samassa paikassa oli vuosi sitten kesällä Antero Toikan Triangeli-veistos.

Maisemataiteen parissa koko uransa työskennellyt Toikka haluaa veistostensa sijoittuvan niin esteettisesti kuin maantieteellisestikin osaksi ympäristöään. Koordinaateilla ja numeroilla on oma symboliikkansa: Equinoxin tarkka sijaintipaikka on: N 62°1´36.664” / E 24°34´36.051”. Melasjärven pinta on korkeimmillaan 100,90 metriä merenpinnan yläpuolella.

– Melko korkeatasoinen paikka, taiteilija toteaa.


Tiistai 6. Syyskuuta 2016

Serlachius-museoiden maalauksia Jenni Haukion kokoaman runoantologian kuvituksena

Runoilija, valtiotieteiden maisteri Jenni Haukio on koonnut laajan suomalaisen runouden antologian, joka ilmestyy Suomen 100-vuotisjuhlakeväänä, huhtikuussa 2017 Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana. Runoantologian kuvituksena käytetään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön maalauksia.

Katso pohjoista taivastaRunoja Suomesta -antologiassa käyvät vuoropuhelua runoutemme uusimmat tekijät ja unohtumattomat klassikot. Metsät, järvet, meren rannat, ankara luonto ja vuodenaikojen vaihtelu ovat suomalaisen runon keskeistä kuvastoa, mutta esille nousevat myös taistelun ja rauhan ajat sekä syvimmät tunteet rakkaudesta yksinäisyyteen.

Nimensä teos on saanut Helvi Juvosen runosta Kalliopohja, jossa ”kielessä laulavat kauneimmat sanat” pohjoisen taivaan alla. Jenni Haukio on valinnut mukaan runoja, jotka ovat syvästi puhutelleet ja puhuttelevat suomalaisia. Runoista muodostuu komea kaari Aleksis Kivestä nykypäivään.

– Runous on osa arvokkainta kulttuuriperintöämme – osa suomalaisuuden syvintä sisintä. Katso pohjoista taivasta -antologia raottaa ovea runoutemme moniääniseen aarreaittaan kokoamalla yhteen niin rakastetuimmat klassikot, harvemmin muistetut tekijät ja tekstit kuin myös otoksen säkenöivää nykyrunoutta. Teos on kunnian- ja rakkaudenosoitus suomalaiselle runoudelle, kuvailee Jenni Haukio antologiaa.


Torstai 25. Elokuuta 2016

Ravintola Göstalle ojennettiin Rôtisseur-kilpi

Ravintola Göstan edustajille ojennettiin torstaina 25.8. Suomen Paistinkääntäjien myöntämä Rôtisseur-kilpi. Serlachius-museo Göstassa samana päivänä alkanut Food & Art -tapahtuma sai näin poikkeuksellisen arvokkaan alun.

Kilven luovuttivat Chaîne des Rôtisseurs -järjestön Suomen valtavouti Ari Arvonen ja Tampereen vouti Mikko Reinikka. Rôtisseur-kilpi merkitsee ravintolan palvelun ja valikoiman poikkeuksellista erottumista alueen ja alan muista yrityksistä. Kilpi on järjestön korkein tunnustus ruoan ja palvelun laadusta. Laadun ja palvelun tulee pysyä samalla korkealla tasolla jatkuvasti.

Tuotevalikoiman tulee olla monipuolinen, ja oman erityisosaamisalueen tulee olla poikkeuksellisen vahva. Arvioinnissa kiinnistetään huomiota myös ravintolan ympäristöön, henkilökunnan osaamiseen ja moniin muihin yksityiskohtiin. Kilpikriteerit ovat julkisia, ja niiden täyttymistä valvotaan vuosittain yrityksen itsearvioinnilla sekä alueellisen voutineuvoston toimesta. Rôtisseur-kilpi on luovutettu tähän mennessä 72 ravintolalle Suomessa.

Ravintola Gösta toimii Serlachius-museo Göstan yhteydessä. Ravintoloitsija, Maître Rôtisseur, Henry Tikkanen keskittyy sesongin puhtaisiin makuihin ympäri vuoden. Apulaisravintolapäällikkö, Chef de Table, Anu Huhtala vastaa viineistä ja salihenkilökunnasta.

Henry Tikkasen mukaan ravintola on ylpeä saamastaan tunnustuksesta, ja lupaa kilvelle arvokkaan paikan ravintolasta. Hän haluaa tarjota asiakkaille aidon elämyksen, joka syntyy taiteesta, upeasta ympäristöstä ja hyvästä ruoasta. Hänen tavoitteenaan onkin tehdä Ravintola Göstasta Euroopan paras museoravintola.

Ravintoloitsija Mika Roito (vas.), Suomen valtavouti Ari Arvonen, Tampereen vouti Mikko Reinikka, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön talousjohtaja Juha Roponen, Ravintola Göstan taustahahmoihin kuuluva Pasi Heinonen, ravintoloitsija Henry Tikkanen, Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, ravintolapäällikkö Anu Huhtala sekä ravintoloitsija Pekka Terävä kohottivat maljan Rôtisseur-kilven kunniaksi.