Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Maanantai 24. Syyskuuta 2018

Keskiviikkoluennot paneutuvat Mäntän teolliseen historiaan

Gustaf Adolf Serlachiuksen tulosta Mänttään ja ensimmäisen puuhiomon perustamisesta on tänä syksynä kulunut 150 vuotta. Tapahtuman kunniaksi Autere-opisto järjestää yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa kaikille avoimen juhlaluentojen sarjan 27.9.–21.10.

Teollista historiaa 150 vuotta -luentosarja sisältää viisi kiinnostavaa asiantuntijoiden puheenvuoroa teollisuuspaikkakunnan kehittymisestä. Historiantutkijat Teemu Keskisarja ja Oula Silvennoinen käyvät läpi Mäntän paperitehtaan patruunatarinat G. A. Serlachiuksesta Gustaf Serlachiukseen.

Kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti valottaa koko yhdyskunnan rakentumista 150 vuoden ajalta. Tutkija Tomi Moisio käy läpi Gösta Serlachiuksen merkittävää roolia taiteen keräilijänä ja taidemuseoidean synnyttäjänä. Luentosarjan päättää tuotanto- ja energiainsinööri Jyrki Leppäahon esitys nykyisen Mäntän tehtaan eli Metsä Tissuen toiminnasta.

Luentosarja on avoin ja maksuton kaikille. Luentopaikkana on Serlachius-museo Gustafin auditorio Mäntän keskustassa (R. Erik Serlachiuksen katu 2). Gustaf-museon rakennus on alun perin vuonna 1934 valmistunut G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttori.

Ensimmäinen luento pidetään poikkeuksellisesti torstaina 27.9.

To 27.9. klo 18.00–19.30
Mäntän ensimmäinen ja viimeinen patruuna – G. A. ja Gustaf Serlachius.
Historiantutkija, FT Teemu Keskisarja.

Ke 3.10. klo 18.00–19.30
Mäntän yhdyskunnan kehittyminen 1868–2018.
Arkkitehti Sirkka Sortti.

Ke 10.10. klo 18.00–19.30
Gösta Serlachius taiteen keräilijänä.
Tutkija, FM Tomi Moisio.

Ke 24.10. klo 18.00–19.30
Isä ja poika – Teollisuusjohtajat Gösta Serlachius ja R. Erik Serlachius.
Historiantutkija, FT Oula Silvennoinen.

Ke 31.10. klo 18.00–19.30
Metsä Tissue – Mäntän tehdas.
Tuotanto- ja energiainsinööri, Jyrki Leppäaho.


Sunnuntai 17. Kesäkuuta 2018

Dalín gaala on kunnianosoitus surrealismin mestarille

Dalín gaala on surrealismin mestaria Salvador Dalía ja hänen myöhäistuotantoaan esittelevä installaatio, joka pohjautuu vuonna 1973 julkaistuun keittokirjaan Les dîners de Gala. Serlachius-museo Gustafissa lauantaina 16.6. avattu näyttely on ilotteleva kunnianosoitus taiteilijalle, jonka elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan.

Espanjalainen Salvador Dalí (1904–1989) oli ristiriitainen taiteilija, jonka ansiot surrealistisen taiteen ja avantgarden pioneerina tunnustetaan kiistattomasti. Hän teki seitsemänkymmentä vuotta kestäneen uransa aikana maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, installaatioita, lavastuksia, koruja, astioita, postimerkkejä, tapetteja ja tuotemerkkejä.

Dalí ei varjellut tuotantoaan mustasukkaisesti, vaan antoi usein luvan tehdä teoksistaan kaupallisia tuotteita. Hänen taiteestaan tehdyt lukuisat väärennökset eivät tuntuneet suuresti häiritsevän häntä itseään. Niinpä maailma on tulvillaan hänen taideteoksiaan, niiden kopioita ja väärennöksiä.

Ikääntyvä Dalí vei taidettaan yllättäviin suuntiin. Ranskalainen taidekustantamo Felicie julkaisi hänen nimissään vuonna 1973 keittokirjan Les dîners de Gala. Näyttävässä kirjassa on yhteensä 136 reseptiä. Pariisin sen ajan parhaista ravintoloista saadut reseptit ovat mielikuvituksellisia ja ylellisiä. Vuonna 2016 saksalainen Taschen-kustantamo julkaisi kirjasta uusintapainoksen.

Kirjan kuvituksena on Dalín grafiikansarja surrealistisista ruoka-annoksista, hänen aiempia maalauksiaan ja valokuvia mestarista itsestään notkuvien ruokapöytien ääressä. 12-osainen grafiikansarja kulkee samalla nimellä kuin keittokirja, ja se kuuluu monien mielestä surrealismin mestarin parhaisiin printteihin. Alkuperäinen keittokirja on nykyisin keräilyharvinaisuus.

Dalí ja hänen vaimonsa Gala järjestivät myös oikeassa elämässään mielikuvituksellisia illallisia. Yksisarviseksi pukeutunut Gala emännöi kerran illallista valtavassa kurpitsojen peittämässä sängyssä oselotin pentua hellitellen.

”Kiinnostuimme ikääntyvästä Dalísta sekä hänen synnyttämästään visuaalisesta ja kulttuurisesta universumista, joka sisältää taideteoksia, niiden pohjalta syntyneitä design-esineitä, rihkamaa tai väärennöksiä”, Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kertoo.

Suurin osa installaatioon liittyvistä Dalín teoksista ja esineistä on saatu ranskalaisen Dalí-keräilijän Jean Amiot’n kokoelmasta. Hän ylläpitää yksityistä Dalíneum-museota Beaunen pikkukaupungissa. Dalín alkuperäiseen keittokirjaan tekemä grafiikansarja on saatu Castellani Art Museumin kokoelmista Yhdysvalloista.

Dalín gaalan ovat kuratoineet Pauli Sivonen ja suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen, joka on luonut näyttelyn mielikuvituksellisen yleisilmeen. Näyttely on avoinna 21.10 2018 saakka.
 


Sunnuntai 17. Kesäkuuta 2018

Elina Brotherus avaa ovet leikkisään ja outoon maailmaan

Serlachius-museo Gustafissa lauantaina 16.6. avauttu näyttely playground / leikkikenttä esittelee aivan uudenlaisen puolen Elina Brotheruksesta. Vuosina 2016–18 syntyneet valokuvat ja videoteokset ovat hauskoja ja samalla absurdeja. Ne perustuvat 1960-luvun Fluxus-taiteilijoiden teosohjeisiin, ”event scoreihin”.

Elina Brotherus (s. 1972) on työskennellyt kaksikymmentä vuotta valokuvan ja liikkuvan kuvan parissa. Suomessa ja Ranskassa asuvan taiteilijan aiheet ovat usein olleet omaelämäkerrallisia tai liittyneet taidehistoriaan sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen. Hän on käytännössä koko taiteilijanuransa ajan kuvannut itseään.

Uusissa teoksissaan hän on hakenut vaikutteita 1960–70-lukujen taiteesta, mm. Fluxus–ryhmältä. Näille käsite- ja performanssitaiteen uranuurtajille oli tyypillistä arkielämän, satunnaisoperaatioiden ja huumorin hyödyntäminen työssään.

Elina Brotherus otti työskentelynsä lähtökohdaksi taiteilija George Brechtin 1960-luvun alussa kehittämät teosohjeet, ”event scoret”, joita hän tulkitsee omalla tyylillään. Brotherus on laajentanut teosohjeen ideaa ja hakee vaikutteita myös elokuvantekijöiltä, runoilijoilta, maalareilta ja valokuvaajilta. Monissa teoksissa hän on tehnyt yhteistyötä tanssija ja koreografi Vera Nevanlinnan kanssa.

Näyttelyssä on mukana myös aivan uusia töitä, joissa Brotheruksen yhteistyökumppaneina ovat olleet kuvanveistäjä Erwin Wurm ja itävaltalainen avantgarde-feministitaiteilija VALIE EXPORT.

Tuloksena on poikkeuksellisen runsas sarja valokuvia ja lyhyitä videoita, jotka kääntävät uuden lehden Brotheruksen tuotannossa. Energiaa pursuava näyttely luo yhteyden taiteilijoiden välille yli vuosikymmenien. Menneestä nykyhetkeen yltävä jatkumo haastaa taiteilijan ja houkuttelee katsojan mukaan pohtimaan taiteen luonnetta, historiaa, toistoa, tekijyyttä ja tulkintaa.

Elina Brotherus voitti arvostetun Carte blanche PMU -palkinnon Ranskassa syksyllä 2017. Palkintoon liittyvä Règle du jeu -näyttely oli esillä Pariisin Pompidou-keskuksessa. Samaan metodiin perustuva, huomattavasti laajempi näyttely playground / leikkikenttä nähdään nyt Serlachius-museo Gustafissa. Näyttelyn on kuratoinut tohtori Susan Bright.

Näyttelyyn liittyy käsin tehty ja signeerattu Fluxus-henkinen laatikko, joka sisältää 80 teoskorttia näyttelyssä esillä olevista valokuvista sekä Brotheruksen taidetta käsittelevän esseen, jonka on kirjoittanut Susan Bright.


Maanantai 11. Kesäkuuta 2018

Ville Lenkkerille kunniamaininta Vuoden 2017 taidekirja -kilpailussa

Ville Lenkkerin samannimiseen näyttelyyn liittynyt kirja Pikkukaupungin sairaskertomus on palkittu kunniamaininnalla Vuoden 2017 taidekirja -kilpailussa. Palkinnot jaettiin 9.6. Iittalassa, Kalvolan kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa.

Vuoden parhaaksi taidekirjaksi valittiin Ville Hännisen teos Kirjan kasvot - Sata vuotta suomalaisia kirjankansia (Helsinki: SKS). Voittajan lisäksi kilpailussa palkittiin kunniamaininnoilla kolme taidekirjaa, joista Ville Lenkkerin kirja oli yksi. Palkintolautakunta arvioi kirjaa seuraavasti:

Pikkukaupungin sairaskertomus on aivan loistava piipahdus keskisuomalaiselle pikkupaikkakunnalle. Se on hersyvä ja koskettava, todenmakuinen tarina pikkukaupungin luotetusta tohtorista, hänen omalaatuisesta humorististaan, maanisista vapaa-ajan projekteistaan ja pojasta, jolle isän koko kuva alkaa valjeta vasta tämän kuoltua.

Kirjan teksti on loistava, omakohtainen, koskettava, viiltävän humoristinen ja se pitää pihdeissään ensimmäisistä lauseista viimeisille sivuille asti. Lukija jää kaipaamaan lisää – haluaa kuulla lisää Lenkkeristä, hänen sattumuksistaan, osuvista lohkaisuistaan, kummallisista projekteistaan, kaikesta. Jos taidekirjaa lukiessa nauraa ääneen vedet silmissä, on kyse jostakin erityisestä – tuomariston jäsenet eivät muista näin tapahtuneen montaakaan kertaa.

Kirjan taitto on konstailematon, selkeä, ilman mitään kikkailuja. Taitto istuu hyvin kokonaisuuteen, tämä kirja ei tarjoile silmänkääntötemppuja tai erikoistehosteita, vaan kaunistelemattoman, ehkä vähän rujokin sanallisen ja kuvallisen tarinan. Hieno punainen sidoslanka nousee hienosti selkeästä taitosta esiin.

Teksti yhdistettynä loistavaan valokuvakavalkadiin luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Tässä kirjassa elementit täydentävät toisiaan juuri sopivalla tavalla. Teksti on todentuntuisuudessaan oivallinen ja se maalailee silmiemme eteen elävää kuvaa päähenkilöstä ja keskisuomalaisesta pikkupaikkakunnasta asukkaineen. Tarina kaikessa humoristisuudessaankin huokuu syvää kunnioitusta. Kuvat puolestaan herättävät eloon lukijan silmien eteen kirjan päähenkilön ja esittelee hänen mitä eriskummallisimmat estradinsa: vastaanottohuoneen tykötarpeineen, vapaa-ajan työmaansa, kotinsa.

Taidekirjakilpailulla pitkät perinteet

Iittalan valtakunnallinen taidekirjapäivä järjestettiin nyt jo 21. kertaa. Vuodesta 2010 lähtien kilpailun järjestämisestä on vastannut Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Taidekirjapäivän kilpailu on avoin kaikille ja siihen voivat osallistua sekä suuret että pienet kustantajat, yhteisöt samoin kuin yksityiset julkaisijat.

Voittajaa valitessa arvostetaan mm. kirjan näkökulman kiinnostavuutta, aiheen käsittelyn omaperäisyyttä sekä teoksen onnistunutta typografista ulkoasua. Parhaan taidekirjan valitsee vuosittain valittava palkintolautakunta. Tänä vuonna palkintokunnan puheenjohtajana toimi kuvataiteilija ja taidekuraattori Pirjo Heino, mainonnan suunnittelija Aino Krohn ja Hämeenlinnan taidemuseon amanuenssi Maria Laine.

Ville Lenkkeri, Pikkukaupungin sairaskertomus, 2017.


Maanantai 11. Kesäkuuta 2018

Sampsa Virkajärven näyttely kiteyttää vanhempien ja lasten muuttuvan suhteen

Sampsa Virkajärven näyttely Sun kanssa | Mitä jää? avautui Serlachius-museo Göstassa 9.6. Näyttely muodostuu kahdesta  esseistisestä videoteoksesta. Sun kanssa kertoo hänen kuolevasta isästään ja Mitä jää? muistisairaasta äidistä. Intiimit ja henkilökohtaiset teokset laajenevat yleisinhimilliselle tasolle kuvaten vanhempien ja lasten muuttuvaa suhdetta, minuutta ja luopumista.

Sun kanssa -teoksessa (2011–18) vanha isä makaa sängyssä eikä jaksa enää edes puhua. On aika jättää jäähyväisiä. Keski-ikäinen poika yrittää ymmärtää isäänsä ja samalla itseään pienten lasten isänä. Teoksessa käydään läpi isän ja pojan suhdetta: läheisyyttä, ihailua ja puhumattomuutta.

Henkilökohtaisen tason lisäksi teoksessa hahmottuu se suuri muutos, mikä perheiden sisällä on tapahtunut. Sotien alla syntyneen sukupolven ja heidän lastensa ajatukset eivät ole aina kohdanneet. Videoteoksessa poika hakee isänsä kuolinvuoteen äärellä yhteyttä heidän välilleen. ”Osa meidän erilaisuuttamme on meidän aikojemme erilaisuutta”, hän toteaa.

”Muisti ylläpitää minuuden”

Mitä jää? (2015–18) kertoo muistisairaan äidin viimeisistä vuosista omassa kodissaan ja siitä, millaiseksi aika ja paikka muuttuvat sairauden edetessä. Teos kuvaa niitä vaikeuksia, joita vanha ihminen ja hänen hoitajansa kohtaavat, kun ei muista, näe ja hahmota.

Vanhojen valokuvien kautta välittyy kuva naisesta ja äidistä, jonka minuus muuttuu sairauden edetessä. ”Sitä katoaa, kun ei muista. Muisti ylläpitää minuuden”, kertojana toimiva Sampsa Virkajärvi sanoo. ”Mä toimin nyt sun muistina ja kerron, mitä me ollaan yhdessä koettu.”

Vaikka Virkajärven teokset ovat hyvin henkilökohtaisia, taiteelliset valinnat ja elokuvakerronnan keinot siirtävät ne yleisinhimilliselle tasolle. Vanhat valokuvat ja kaitafilmit leikkautuvat kodin tuttuihin esineisiin ja lopulta hoitokodin huoneeseen.

Teoksissa on samaan aikaan läsnä eri aikakerrostumia: mennyt, nykyhetki ja tuleva. Muistisairas äiti asuu samaan aikaan montaa taloa. Taidolla tehty leikkaus asettaa kuvan ja äänen ristiriitaan, mikä tuo esiin sekä hoitajan että hoidettavan kokemuksen ja tekee näkyväksi raskaan tilanteen aikaansaamia tunteita.

Oonks mä nukkunut täällä montakin yötä?”
Äiti 44 vuotta olet ollut täällä. Tää on sun koti.”

Sun kanssa -teos valmistui vuonna 2011 kuvataidekriitikko Otso Kantokorven kuratoimille Mäntän kuvataideviikoille. Isän kuolema kesken teoksen tekemisen yllätti kuitenkin Sampsa Virkajärven, ja hän jatkoi myöhemmin teoksen työstämistä. Mitä jää? -teos oli esillä Pirkanmaan triennaalissa 2015. Sen jälkeen taiteilija on tehnyt siitä uuden, pidennetyn version.

Näyttelyn on kuraatoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne. Näyttelyn esittelytekstin on kirjoittanut taidekriitikko, kuraattori, toimittaja ja kolumnisti Otso Kantokorpi (1957–2018).