Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 21. Kesäkuuta 2017

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot yhteistyöhön

Miniteatterikesä-tapahtuma tuo teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan marraskuussa.

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot pistävät hynttyyt yhteen ja tuovat marraskuussa 17.–19.11. teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan. Miniteatterikesä Mäntässä -tapahtuma on täysin uusi avaus ja yhteistyöhanke, jossa kuvataide ja esittävä taide kohtaavat.

”Teatterikesässä on jo pidemmän aikaa ollut toive tehdä yhteistyötä Serlachius-museoiden kanssa. Iloitsemme suuresti uudesta yhteistyöstä lähinaapurin kulttuuritoimijan kanssa – ja mitä hyvää tämä poikiikaan molempien kaupunkien kulttuuripääkaupunkihakuihin vuodelle 2026”,  toteaa Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl.

Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden kanssa yhteistyössä tapahtuman toteuttavat Ravintola Gösta, Mäntän Klubi ja Mänttä-Vilppulan kaupunki. Miniteatterikesän päätukija on Majaoja-säätiö. Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski on innostunut yhteishankkeesta: ”Serlachius-museoille teatteritaide on läheistä ja draaman keinoja käytetään niin näyttelyissä kuin palveluissammekin. Mänttä-Vilppula on korkeatasoisten harrastajateatterien kotipaikka, mutta ammattilaisesityksiä nähdään harvoin. On ilo olla tuomassa Miniteatterikesää suuren Tampereen Teatterikesän ja paikallisten kumppaneiden kanssa pieneen Mänttä-Vilppulaan. Kesä tulee keskelle vuoden pimeintä aikaa.”

Suurin osa Miniteatterikesään valituista taiteilijoista on vieraillut Teatterikesässä aiemmin. Lauantaina 18. marraskuuta nähdään ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen Puupää-esitys  Serlachius-museo Göstan Kivijärvi-salissa. Ravintola Göstassa mieltä kohottaa ja lämmittää Werner Bros Trion muusikot. Gustaf-museossa puolestaan esiintyy kansainvälisestikin palkittu näyttelijä Kati Outinen monologillaan Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Lisäksi lapsiperheet saavat nauttia Tanssiteatteri MD:n vuorovaikutteisesta teoksesta Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon. Lisää esityksiä on luvassa mm. Mäntän Klubille.

Viikonlopun ohjelmisto kokonaisuudessaan julkistetaan elokuun aikana Serlachius-museoiden ja taidekaupungin verkkosivuilla serlachius.fi ja taidekaupunki.fi. Samalla käynnistyy lipunmyynti Serlachius-museoissa.

Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl ja Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö
Päivi Viherkoski ovat innoissaan yhteistyöstä.


Perjantai 16. Kesäkuuta 2017

Ville Lenkkerin näyttely originellista lääkäri-isästä avautuu Serlachius-museoissa


Valokuvataiteilija Ville Lenkkerin isä Hannu Lenkkeri toimi vuosikymmenien ajan lääkärinä Mäntässä. Hänen omintakeiset juttunsa ovat jääneet elämään paikkakunnalla ja muuttuneet vähitellen kaupunkilegendoiksi. Ville Lenkkerin näyttely Pikkukaupungin sairaskertomus kertoo omalaatuisesta lääkäristä potilaiden ja pojan silmin. Näyttely avautuu yleisölle 17.6. Serlachius-museo Gustafissa.


Ville Lenkkeri kuvasi isäänsä viisi vuotta työssä ja vapaa-ajalla. Isän kuoltua 2011 hän jatkoi tämän perinnön tallentamista. Kesällä 2015 hän avasi Serlachius-residenssissä vielä kerran Lenkkerin vastaanoton ja keräsi talteen juttuja isästään. Valokuvien ja tarinoiden pohjalta syntyi näyttely ja samanniminen kirja.

Yksityisvastaanottoa loppuun asti pitänyt Hannu Lenkkeri sanoi potilailleen usein suorat sanat. Joku saattoi loukkaantua, mutta monet pysyivät hänen vakituisina asiakkainaan vuosikymmenien ajan. Lenkkerin potilasarkistosta muodostui kuin dynaaminen läpileikkaus kaupungin tilasta.

Ville Lenkkerin mukaan hänen isänsä oli sosiaalisesti rajoittunut runouden, maailmanhistorian, maanviljelyn ja oikeamielisyyden ihannoija. – Puhuminen näytti joskus olevan hänelle kuin sepitteellistä ja yleensä sarkastista esiintymistä. Hänen puheittensa ja tekojensa välillä vallitsi usein jyrkkä ristiriita.

”Isä oli hyvällä tuulella ja pidättelemätön. Minä tasapainotin olemalla hiljaa ja sulkeutunut. Yritin jättäytyä jälkeen ja olla kuin en olisikaan. Mutta mitä sitä nyt pieni poika väkijoukossa voi, perässä pitää kulkea. Isä kiersi tutulta tutulle ja esitti koko repertuaarin juttujaan. Minä pidin katseeni maassa ja koitin taikoa koko päivän olemattomiin.”

Ville Lenkkeri hämmästyi, kun hänelle tultiin vuosia myöhemmin sanomaan, että isäsi on sitten hauska mies. Hän alkoi oivaltaa, että isällä oli julkisuudessa aivan toisenlainen rooli kuin kotona. Hän tuo näyttelyssä esille näitä isänsä eri puolia.

”Alaleuasta poistettu neljä hammasta. Ilmeisesti grillijonossa.”

Lääkärin julkinen ja yksityinen rooli

Aivan kuin häveten kevyttä toimistotyötään tohtori Lenkkeri vietti suuren osan vapaa-ajastaan kesämökillä tekemällä ruumiillista työtä. Urakat olivat usein jättimäisiä, eikä niihin haettu helppoa ratkaisua. Hän kampesi vuodesta toiseen rautakangella ja lapiolla roudan esiin nostamia kiviä mökkitieltä, pilkkoi kuutioittain polttopuita kirveellä ja viljeli perunaa tai kaalia paljon yli oman tarpeen.

Hannu Lenkkeri asettui mielellään poikansa kuvattavaksi. Ville Lenkkeri käytti kuvaamisessa laajaformaattikameraa. Samalla tekniikalla hän kuvasi Mäntästä kertovan Kivettynyt metsä -näyttelyn, joka oli esillä Serlachius-museoissa syystalvella 2014. Isän kuvaaminen liittyikin alussa Mänttä-teemaan mutta eriytyi lopulta omaksi näyttelykseen.

Kuvat ovat lavastettuja, mutta yleensä niissä on takana muisto tai mielikuva samankaltaisesta tapahtumasta. Näyttelyyn liittyy myös video, joka on koottu Hannu Lenkkeristä kerrotuista tarinoista.

Ville Lenkkeri korostaa, että Pikkukaupungin sairaskertomus ei ole historiikki tai kooste paikallisen lääkärin elämästä ja jutuista. Näyttelyn aihe laajenee kuvaamaan isän ja pojan suhdetta, ajan jatkumoa sekä ihmisen yksityisen ja julkisen roolin usein yhteen sovittamatonta suhdetta.
 


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Viisi Suomen kärkitaiteilijaa virittää Serlachius-museot kesään

Nautinnot ja aistikokemukset, solvaukset ja pintakiilto, minimalismi ja illuusiot. Serlachius-museoissa 10.6. yleisölle avautuvat näyttelyt: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen Nautinto, Kimmo Schroderuksen Bling Bling ja Antti Oikarisen Maalauksia tarjoavat pohdittavaa monella tasolla.

Nautinto esittelee Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Taiteilijat valitsivat näyttelyä varten intuitiivisesti teoksia taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia maalauksia, jotka lähestyvät nautintoteemaa eri näkökulmista.

Serlachius-museoiden pääkuraattorin Laura Kuurneen mukaan näyttelyn teema avautuu taiteilijalle ja katsojalle eri tavoin. Taiteilijalle valmista työtä nautinnollisempi voi olla itse maalausprosessi: työhön uppoaminen, onnistuminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä on tarkoituskin tehdä.

Näyttelyssä nähdään itsenäisinä kokonaisuuksina Suomen kultakauden teoksia sekä vanhaa eurooppalaista taidetta, jota saadaan konservoinnin jälkeen pitkästä aikaa esille. Monien kokoelmateosten aiheet viittaavat maallisiin nautintoihin tai houkuttelevat esiin aistikokemuksia, joten näyttelyn teemaa voi lähestyä tätäkin kautta.

Kaksiosainen Nautinto on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä.

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen kimaltelevat, ruostumattomasta teräksestä tehdyt veistokset levittäytyvät Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Näyttelyn nimi Bling Bling viittaa rap-muusikoiden tunnetuksi tekemään pintapuolisen ylellisyyden vaikutelmaan. Solvaajan puutarhan veistosten lähempi tarkastelu avaa niihin aivan uuden sanoman. Veistosten pintaan on taivutettu terässuikaleista kaunokirjoitusta – solvauksia eri kielillä.

Kimmo Schroderukselta on taidemuseo Göstan puistossa myös veistossarja Nelijalkaiset, joka rinnastuu Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. – Abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin.

27 vuotta taiteen alalla -teos rakentaa kaaren taiteilijan uran alusta tähän päivään. Schroderuksen vuonna 1989 valmistama kankainen, kauhtunut luuranko esitetään tyylikkäässä teräksisessä ja lasisessa vitriinissä, jonka taiteilija on valmistanut kahdenkymmenen vuoden kokemuksella metallin työstämisestä.

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarisen teokset rikkovat maalaus- ja veistotaiteen rajoja. Minimalistinen käsitetaiteilija tunnetaan äärimmäisen pikkutarkoista illuusioista, joissa yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja eikä mikään ole sattumaa.

Maalauksia-näyttelyn läpi kannattaa kulkea hitaasti. Kaikki ei ole aivan niin kuin ensi katsomalta näyttää. Oikarinen paljastaa, että näyttely sisältää oikeastaan kaksi näyttelyä. Ensimmäisen niistä huomaa jokainen. Toisen löytäminen vaatii hieman paneutumista.

Taiteilija leikittelee käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalaus merkitsee tilaisuutta ajatella taideteoksia tietystä näkökulmasta. Hän toivoo, että väittäessään teostaan maalaukseksi ajatuksen tasolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista. – Minulle maalauksen tekeminen on aina jonkinlainen käsitteellinen julkilausuma, hän kertoo.


 


Perjantai 19. Toukokuuta 2017

Pohjoismaisia nykytaiteilijoita Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttelyssä

Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttely esittelee 20.5. alkaen kahdeksan eturivin pohjoismaista taiteilijaa, jotka edustavat eri sukupolvia ja erilaisia lähestymistapoja maalaustaiteeseen. Yhteistä heille on pohjoisen värin ja valon kyllästämä maisema joko suoraan tai viitteellisesti esitettynä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Päivikki Alaräihä, Tor Arne, Einar Garibaldi Eiríksson, Andreas Eriksson, Peter Frie, Olav Christopher Jenssen, Anna Retulainen ja Troels Wörsel.

Pohjoismaista maalaustaidetta on viime vuosina nähty Suomessa vähän. Kuraattori Timo Valjakka valitsi näyttelyn aiheeksi maiseman, koska pohjoismainen taide on pohjimmiltaan luontoromanttista. – Urbanisaatio on täällä pohjolassa vielä nuorta, ja luontosuhde on taiteessa aina mukana, vaikka taiteilija ei sitä erityisesti korostaisikaan, hän sanoo.

Valjakka valitsi näyttelyyn vähintään yhden taiteilijan jokaisesta Pohjoismaasta. He ovat omien maidensa johtavia taiteilijoita, mutta Suomessa osa heistä on melko tuntemattomia. Yhteistä heille ovat viittaukset maisemaan tai luonnon havaintoon, mutta aina muistin suodattamina. Näyttelyn teosvalinnoissa korostuvat kesäiset kuva-aiheet.

– Kesällä on myyttinen merkitys meille pohjolan asukkaille. Haaveilemme siitä ja kaipaamme sitä, joskus jopa silloin kun on kesä. Minua kiehtoi tehdä näyttely aiheesta, joka on niin oleellinen osa meidän identiteettiämme, että emme yleensä edes huomaa sitä, Valjakka kertoo.

Kuraattorin mukaan valoisaa ja ilmavaa näyttelyä kannattaa katsoa kuin lukisi runoja. Hän toivoo, että siitä välittyy erilaisia kesäpäivän tunnelmia, jonka pohjolan ihmiset tunnistavat. Lähes kaikki näyttelyn teokset ovat taiteilijoiden uutta tuotantoa, monet esillä ensimmäistä kertaa.

Maisema rakennusaineena

– Maisema on teosten ravintoa, ei niiden aihe, suomalaistaiteilija Tor Arne (s. 1934) sanoo. Hän löytää lähtökohtansa luonnon havainnoista, mutta etenee niistä kokonaisvaltaiseen kokemukseen, jossa muisto maiseman valosta on vain yksi teoksissa läsnä oleva elementti.

Ruotsalainen Andreas Eriksson (s. 1975) saa innoituksensa ympäröivän maaseudun luonnosta. Jokapäiväisen elämän havainnot ovat pohjana hänen teoksilleen, jotka sijoittuvat abstraktin ja esittävän taiteen välimaastoon.

Tanskalaiselle, Italiassa asuvalle Troels Wörselille (s. 1950) maalaus on samanaikaisesti tarkastelun kohde ja väline. Hän siirtää kuva-aiheen kankaalle tavalla, jossa painopiste siirtyy maalaukseen itseensä.

Muistikuvia menneestä

Ruotsalainen Peter Frie (s. 1947) on koloristi, joka ajaa takaa puoliksi unohtuneita muistikuvia. Hänen teoksensa puhuttelevat kaikkia aisteja ja tavalla, jossa jokaisen on helppo tunnistaa omia muistojaan ja kokemuksiaan.

Berliinissä ja Ruotsissa asuva norjalainen Olav Christopher Jenssen (s. 1954) kertoo, että muistikuvat hänen lapsuutensa maisemista Norjasta ovat jatkuvasti läsnä hänen teoksissaan eräänlaisena mittatikkuna, vaikka hyvin epäsuorasti ja viitteellisesti.

Anna Retulaisen (s. 1969) uusien teosten aiheet ovat hänen omasta puutarhastaan. Hän ei silti maalaa mallista vaan motorisesta muistista, jolloin silmän havainnot ja fyysinen kokemus hänelle rakkaasta paikasta lomittuvat.

Ajatusleikkejä maisemasta

Päivikki Alaräihä (s. 1981) laajentaa maalauksen käsitettä arkkitehtuurin suuntaan. Yksinkertaiset muodot kuten suorakaiteet eivät sellaisenaan esitä mitään, mutta viittaavat arkkitehtuurin aukkoihin, oviin ja ikkunoihin ja edelleen vuorokaudenaikoja seuraavaan valoon.

Islantilaisen Einar Garibaldi Eiríkssonin (s. 1964) kahdeksanosainen teos kääntää ajatuksen maisemamaalauksesta päälaelleen ja kertoo konkreettisesti maiseman maalaamisesta. Teos koostuu taiteilijan eri puolilta Italiaa löytämistä liikennemerkeistä, jotka varoittavat tekeillä olevista tiemerkinnöistä.


Torstai 18. Toukokuuta 2017

Koskelanlammen ympärijuoksun voitto Vilppulan yhteiskouluun

Koululaisten keväinen tapahtuma Koskelanlammen ympärijuoksu keräsi 18.5.2017 Gustaf-museolle jälleen joukon innokkaita juoksijoita ja taiteentekijöitä. Menoa ei haitannut, vaikka Gustaf oli tänä vuonna laitettu pakettiin julkisivuremontin vuoksi. Koskelanlammen ympäri kirmaistiin kuusihenkisin sekajoukkuein. Kovinta vauhtia piti Vilppulan yhteiskoulun 8A-luokka, joka voitti kokonaiskilpailun ajalla 4.32.

Taidesarjassa toteutettiin yhteisteos, jonka aiheena oli satavuotiaan Suomen kunniaksi maamme kansallistunnukset. Yhdeksän joukkueen voimin teokseen syntyi karhuja, suomenhevosia, kieloja ja graniittisia kallioita ja muita tunnuksia. Taidesarjan voiton vei Koskelan alakoulun Taidepörriäisten ryhmä, joka sai vuodeksi haltuunsa kiertopalkinnon.

Tulokset:

3.–4. lk: 1) Vilppulankosken koulu 4B, 5.42, Tuuli Salonen, Kalle Nojonen, Emma-Maria Mikkola, Tessa Päivärinta, Fanni Ritaranta, Teo Sivén, 2) Vilppulankosken koulu 4A, 5.43, Elias Salo, Vilma Sistonen, Jetro Pohjalainen, Mariana Aviles Meza, Sara Kivinen, Artturi Koivunen, 3) Vilppulankosken koulu 3A, 5.51, Eeva-Aliina Huutoniemi, Aino Ylä-Ajos, Niilo Kyckling, Eemil Mattila, Aino Soilunen, Ella Nieminen.

5.–6. lk: 1) Savosenmäen koulu 6C, joukkue 1, 4.52, Rebekka Korhonen, Erno Palander, Minja Lehtoväre, Elias Sippari, Silja Huhtala, Vilma Metsälä, 2) Vilppulankosken koulu 6B, 4.55, Toivo Kyckling, Tino Mäihäniemi, Valtteri Porevesi, Sonja Mäihäniemi, Heidi Jokinen, Tiia Helminen, 3) Savosenmäen koulu 6B, 5.07, Lauri Päivärinne, Joonas Peltomäki, Teemu Uuttera, Pilvi Nieminen, Anni Kulmala, Valtteri Luttinen.

7.–9. lk: 1) Vilppulan yhteiskoulu 8A, 4.32, Helmi Parviainen, Wiktoria Lidtke, Samuli Lauttaanaho, Jasmina Haavisto, Johannes Hietanen, Eevertti Lampinen, 2) Koskelan yläkoulu 7A, 4.36, Veeti Niemi, Qais Saadoun, Ole Promprasert, Milla Aaltonen, Onni Haapala, Qadir Abdolghadir Muhamed, 3) Vilppulan yhteiskoulu 9B, 4.38, Santeri Lauttaanaho, Juudith Ritaranta, Tuure Päivärinta, Roosa Koivumäki, Sanni Pummila, Jami Niemi.

Opiskelijat: 1) Mäntän lukio 2. vuosiluokka, 4.57, Hanna Nisula, Amalia Kyröläinen, Aleksi Hyttinen, Matilda Luoma, Aaron Pohjalainen, Joona Nurmi.

Taidesarja: kiertopalkinnon sai Koskelan alakoulun Taidepörriäiset.