Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 8. Toukokuuta 2019

Katri Niskanen sai luonnosta ja miljööstä ideoita Serlachius-museoiden uusiin työasuihin

Serlachius-museoiden asiakaspalveluhenkilökunnan ja oppaiden uudet työasut on suunnitellut maamme tunnetuimpiin muotisuunnittelijoihin kuuluva Katri Niskanen. Hänen studionsa valmisti mittatilaustyönä modernit ja rennot asut Serlachius-museoiden henkilökunnalle.

Katri Niskanen sai asuihin inspiraatiota Serlachiuksen museomiljööstä ja ympäröivästä luonnosta, jotka olivat tehneet häneen vaikutuksen jo ennen yhteistyön alkamista. Hän haki suunnitelmissaan aiempaa rennompaa ja modernimpaa ilmettä työasuihin. Lopputuloksena on mukava ja huoleton työvaate kaiken kokoisille ja pituisille museon työntekijöille. Toiminnallisuuden ja pitkäikäisyyden lisäksi hän halusi kiinnittää erityistä huomiota jatkuvuuteen.

Asujen värimaailma on eleetön ja selkeä jättäen päähuomion museoiden näyttelyille. Värimaailma sai inspiraatiota museota ympäröivästä vehreästä metsämiljööstä. ”Syvät vihreän sävyt yhdistettynä mustaan luovat ylellisen ja luonnonläheisen kokonaisuuden”, Katri Niskanen sanoo.

Serlachius-museoiden puolesta työvaatteille asetettiin toiveeksi helppohoitoisuus, yhdisteltävyys ja ajattomuus. Myös käytännöllisyys on tärkeää: vaatteen pitää toimia työkäytössä ja siinä pitää pystyä liikkumaan helposti. Asiakaspalvelun henkilökunnalla on radiopuhelin koko ajan mukanaan, joten sille täytyi löytyä sopiva tasku.

Vaihtoehtoisina asuina naisille ovat päälle pujotettava mekko tai paita, joiden pituuksia tarkennettiin käyttäjiensä mukaan. Vaatteiden pääväri on klassinen musta. Toinen selkäkappale on tummanvihreä, ja se antaa asulle persoonallisen ja raikkaan leikkisän ilmeen. Miesten työasuun kuuluva paita noudattaa samaa tyyliä. Asuja tehtiin myös tummanvihreänä vaaleamman vihreällä selkäkappaleella ajatellen erityisesti kesäkäyttöä. Lisäksi asuun kuuluu mustakultainen Serlachius-silkkihuivi, joka tulee myös myyntituotteeksi museokauppaan.

”Projektina tämä oli haastava ja kiinnostava. Työvaatteessa pitää huomioida monta asiaa ja näkökulmaa, erityisesti toiminnallisuutta. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että asut tuovat iloa museohenkilökunnan arkeen”, Katri Niskanen sanoo.

Serlachius-museoiden asiakaspalvelussa ja näyttelyvalvojina työskentelevät Katarina Jeger, Nina Aaltonen ja Emma Ahonen pitävät kevyistä ja rennoista työasuista.

Katri Niskasen ensimmäisiä luonnoksia uudeksi työasuksi.

 


Perjantai 5. Huhtikuuta 2019

Klassikkoteokset palaavat Serlachiusten kartanoon

Serlachius-museoiden uusi kokoelmaripustus Kartanon klassikot esittelee laajasti Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia. Kuraattori Veikko Halmetoja on valinnut taidemuseo Göstan kartanoon vanhan eurooppalaisen ja Suomen kultakauden taiteen aarteita sekä uudempia suosikkejaan. Kartanon klassikot avautuu yleisölle 6.4.

Serlachiuksen klassikkoteoksia esitellään konstailemattomana ripustuksena, jonka äärelle on helppo pysähtyä. Veikko Halmetoja on löytänyt taidekokoelmasta erilaisia kokonaisuuksia ja polkuja, joiden kautta hän on jäsentänyt ripustusta. Omat seinänsä ovat saaneet suomalaisen taiteen maisemat, asetelmat sekä lasten ja aikuisten muotokuvat.

Mänttäläislähtöinen Veikko Halmetoja palasi lapsuutensa museovierailuihin ja toteutti ripustuksen, joka kunnioittaa kartanon vanhaa henkeä. ”Osa teoksista on minulle erityisen rakkaita, ne ovat kulkeneet mukanani postikortteina jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tätä ripustusta tehdessäni olen halunnut kunnioittaa sitä, miten ihmiset kiintyvät joihinkin kokoelmateoksiin ja haluavat nähdä ne yhä uudestaan ja uudestaan.”

Kartanon keskeisiin taiteilijoihin kuuluu Akseli Gallen-Kallela, jonka tuotantoa on paljon taidesäätiön kokoelmassa. Toinen tärkeä taiteilija on Helene Schjerfbeck, jonka teoksia taidesäätiö on hankkinut vuosien saatossa merkittävän kokoelman. Esillä on mm. eheä mieskuvien sarja, jota täydentää ensimmäistä kertaa esillä oleva näyttelijä Matti Kiianlinnan muotokuva.

Kaikkiaan näyttelyssä on lähes 150 teosta noin 100 taiteilijalta. Kartanon klassikot on pysyvä ripustus, jonka teoksia vaihdetaan kuitenkin jonkin verran esimerkiksi teoslainojen myötä. Sen äärelle voi Halmetojan mukaan palata aina uudestaan ja löytää joka kerran jotain uutta.

”Tämä ripustus sisältää yhtä monta tarinaa, kuin sillä on katsojia. Jokainen polku on oikea, mutta museon loistavilla oppailla on tarjota polku, jossa useat tarinat on kiedottu kokonaisuudeksi”, Halmetoja sanoo.

Vanha eurooppalainen taide esille

Tärkeän kokonaisuuden kartanossa muodostaa Suomessa harvinainen kokoelma vanhaa eurooppalaista taidetta. Erityisesti espanjalainen, flaamilainen ja alankomaalainen taide 1500–1600-luvuilta on laajasti esillä omana kokonaisuutenaan. Esimerkkeinä kokoelman näistä klassikoista ovat mm. Fracisco ja Juan de Zurbaránin sekä Jusepe de Riberan teokset.

Valolle herkät paperipohjaiset työt ovat saaneet oman pimennetyn paperisalonkinsa, jonka kahdessa kokoelmalaatikostossa on esillä mm. Hugo Simbergin grafiikanvedoksia. Tulevana kesänä salongissa voi tutustua myös kokoelman yhteen avainteokseen, Albert Edelfeltin Porilaisten marssiin.

Gösta Serlachius (1879–1942) keräsi aikanaan ennakkoluulottomasti oman aikansa taidetta. Taidesäätiö on viime vuosina palannut juurilleen ja kartuttanut kokoelmaa jälleen nykytaiteella. Sille on varattu oma huoneensa, jonka ripustus vaihtuu uusien hankintojen myötä tiheämmin kuin muualla kartanossa. Lisäksi muutamia nykytaiteilijoiden teoksia on sijoitettu harkitusti vanhemman taiteen sekaan.
 


Perjantai 22. Helmikuuta 2019

Serlachius-museoissa avataan kolme uutta näyttelyä

Serlachius-museoissa avataan perjantaina 22.2. peräti kolme näyttelyä yhtä aikaa. Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide levittäytyy sekä Gustaf-museoon, että Göstaan. Näyttely pohjautuu Serlachius-museoiden tutkijan Helena Hännisen tekemään pitkäaikaiseen luettelointi- ja tutkimustyöhön, jonka myötä Ehrströmin taiteilijapariskunnan laaja taiteellinen jäämistö on saatu tutkijoiden ulottuville ja näyttelyksi.

Harvinaisen monipuolinen taiteilijapari Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) ja Eric O. W. Ehrström (1881–1934) vaikuttivat Suomessa 1890-luvulta 1930-luvulle. Lapseton pariskunta testamenttasi koko taiteellisen jäämistönsä Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle 1930-luvun puolivälissä.

Gustaf-museossa esillä oleva näyttely esittelee Eric O. W. Ehrströmin taideteollisuutta, yhteistyötä Gösta Serlachiuksen kanssa sekä pariskunnan yhteisiä projekteja. Näyttelyn on kuratoinen Helena Hänninen. Taidemuseo Göstan näyttely keskittyy erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin tuotantoon. Sen on kuratoinut Visavuoren museonjohtaja Pälvi Myllylä.

Arkistot avasivat sisällissodan tapahtumia

Gustaf-museossa avataan Johanna Lecklinin näyttely Olipa kerran, tässä paikassa, joka pureutuu Suomen historian kipupisteeseen, sisällissotaan liikkuvan kuvan teoksen ja valokuvien kautta. Johanna Lecklin tutki ja työsti näyttelyään Serlachius-residenssissä Mänttä-Vilppulassa vuosina 2017 ja 2018.

Hän etsi Serlachius-museoiden arkistosta sisällissotaan liittyvää materiaalia: valokuvia, kirjeitä, kortteja ja haastatteluja. Videoteoksessa kaksi tyttöä pohtii sisällissotaa pelatessaan lautapeliä Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918. Tutkija tarkastelee punaisten naisten ja lasten kohtaloita sisällissodan ajoilta, yhteiskunnan kahtiajakautumista ja vihollisen epäinhimillistämistä.

Pieni näyttely väristä tarjoaa tietoa väreistä

Taidemuseo Göstassa avautuva Kaukana viileä varjo – Pieni näyttely väristä herättelee väreihin liittyviä aistimuksia ja kokemuksia. Miten näemme värit ja miten ne meihin vaikuttavat? Näyttely nostaa esille värinkäytön helmiä Serlachiuksen taidekokoelmasta. Mukana on myös lainateoksia sekä museokokoelmista että nykytaiteilijoilta.

Pedagogiseen näyttelyyn liittyy seinätekstejä ja multimedia, joiden avulla katsoja voi syventää tietoaan väreistä, niiden eri merkityksistä ja historiasta. Näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne yhdessä väripedagogiikkaan perehtyneen luokanopettajan Hannele Karppinen kanssa.
 


Keskiviikko 30. Tammikuuta 2019

Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotanto esille Serlachius-museoissa

Serlachius-museoissa avautui lauantaina 26.1. näyttely, joka kertoo Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotannosta ja elämästä laajemmin kuin koskaan aiemmin. Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) ja Eric O. W. Ehrström (1881–1934) olivat lahjakas ja monipuolinen taiteilijapariskunta, joka on jäänyt lähes unohduksiin Suomen taidehistoriassa.

Näyttely levittäytyy kahteen museoon. Serlachius-museo Gustafissa on esillä Eric O. W. Ehrströmin tuotantoa ja luonnoksia sekä pariskunnan elämää ja yhteisiä projekteja. Taidemuseo Göstassa nähdään erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin teoksia, joista useimmat eivät ole koskaan ennen olleet julkisesti esillä. Olgan tuotanto tuokin Suomen naistaiteilijoiden tarinaan oman, hienon lisänsä.

Eric O. W. Ehrström oli yksi vuorineuvos Gösta Serlachiuksen luottotaiteilijoista, ja hän teki paljon erilaisia tilaustöitä sekä vuorineuvokselle että G. A. Serlachius -yhtiölle. Serlachius oli paitsi Ehrströmien mesenaatti myös heidän ystävänsä. Lapseton pariskunta testamenttasikin 1930-luvun puolivälissä koko taiteellisen jäämistönsä: noin 4 000 teosta ja luonnosta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle hakien sopimuksella taloudellista turvaa loppuvuosilleen.

Ehrström-kokoelmaa on tutkittu ja esitelty vuosikymmenien saatossa hyvin vähän, edellisen kerran 1970-luvulla. 2010-luvulla alkaneen ja vuosia kestäneen luettelointi- ja tutkimustyön tuloksena kokoelma on saatu sähköisiin arkistojärjestelmiin ja sitä kautta tutkijoiden käyttöön.

Kokoelman luetteloinut Serlachius-museoiden tutkija Helena Hänninen on kuratoinut nyt avautuvan näyttelyn yhdessä Visavuoren museonjohtajan Pälvi Myllylän kanssa. Myllylä on perehtynyt erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin taiteeseen.

Lahjakas taidemaalari Olli

Olga Gummerus-Ehrström oli Suomen ja Pariisin taidekouluissa opiskellut taidemaalari, jonka lahjakkuus tunnustettiin jo nuorena. Hän osallistui yksittäisillä teoksilla muutamiin näyttelyihin käyttäen toisinaan lempinimeään Olli, minkä vuoksi kriitikotkin erehtyivät luulemaan häntä mieheksi. Hän tapasi 1900-luvun vaihteessa Pariisissa nuoren Eric O. W. Ehrströmin, ja pariskunta meni pian naimisiin. Olga toimi miehensä työparina tämän projekteissa luopuen paljolti omasta urastaan taidemaalarina.

Eric O. W. Ehrström (Bucklan) halusi nuorena taidemaalariksi, mutta löysi Akseli Gallen-Kallelan opissa Ruoveden Kalelassa kutsumuksensa taideteollisuuden ja taidekäsityön parista sekä graafikkona. Hän suunnitteli ja toteutti mm. tunnetun arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelemiin jugend-rakennuksiin sisustuksen yksityiskohtia ja koristeaiheita.

Arkkitehtitoimiston tunnettuja töitä ovat mm. Hvitträskin ja Hvittorpin huvilat Kirkkonummella, Vakuutusyhtiö Pohjolan sekä Pohjoismaiden Osakepankin konttorit sekä Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa. Näihin kaikkiin Ehrström toteutti erilaisia yksityiskohtia jugendin kokonaistaiteen hengessä. Suunnittelu vaati saumatonta yhteistyötä arkkitehtien kanssa.

Bucklan – monitaitoinen nautiskelija

Ehrström oli taiteilijana poikkeuksellisen monipuolinen. Hän osasi metallin pakotuksen, siselöinnin sekä emali- ja jalokivisepän työt. Hän suunnitteli ja teki lasi- ja freskomaalauksia sekä grafiikkaa, heraldiikkaa, astioita ja tekstiilejä. Hän kirjoitti ja kuvitti kirjoja, piirsi ja maalasi. Kaiken tämän lisäksi Ehrström toimi konservaattorina, opettajana, intendenttinä ja taiteellisena johtajana. Hän kuului myös taidetakomo Taito Oy:n perustajiin yhdessä Gösta Serlachiuksen kanssa. Ehrström suunnitteli Suomeen sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 valitun kuninkaan kruunun. Kruunusta myöhemmin tehty malli on esillä nyt avautuvassa näyttelyssä.

Olga ja Eric erosivat ihmisinä toisistaan täysin. Olga oli hillitty ja kiehtova kaunotar, Bucklan puolestaan pieni ja pyöreä elämäniloinen seuramies, joka rakasti hyvää ruokaa ja seurustelua. Täysin eriparisena näyttäytyvä pariskunta rakasti syvästi toisiaan. Heidän taiteellinen yhteistyönsä oli niin tiivistä, että joitain kokoelman teoksista ja luonnoksista on ollut mahdoton nimetä vain toisen tekemäksi.


Perjantai 4. Tammikuuta 2019

Marita Liulian Kultakausi-näyttely avautuu Tokiossa

Pro Finlandia -palkinnon joulukuussa vastaanottaneen taiteilija-ohjaaja Marita Liulian näyttely Kultakausi avautuu taide- ja designkeskus Spiralissa Tokiossa 5.1.2019. Serlachius-museoissa talvella 2016–17 esillä ollut laaja yksityisnäyttely nähdään Japanissa uudistetussa muodossa. Näyttely aloittaa Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelman Japanissa.

Liulian näyttely Spiralissa pohjautuu samaan teemaan kuin Serlachius-museoiden näyttely. Se kietoo yhteen yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kultakauden teemoja ja herättää samalla pohtimaan, mikä on yksittäisen ihmisen tai kokonaisen kansakunnan kultakausi. Näyttelyn Tokion version kuraattori on Spiralin taiteellinen johtaja Tsutomu Okada.

Taiteilija maalaa päivittäin koko näyttelyn ajan 16-metristä maalausta kommunikoiden yleisön kanssa. Näyttelyn avajaisiin Liulia on valmistanut Fortune Telling -esityksen, joka pohjautuu suosittuun shintolaiseen uudenvuoden rituaaliin.

”Japanin kulttuuri ja elämänfilosofia ovat aina inspiroineet minua, joten on upeaa että saan esittää keskeisessä tokiolaisessa kulttuurikeskuksessa uusia teoksiani, vieläpä suorassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa”, hän kertoo.

Marita Liulia on maamme kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoita, jonka tuotanto sisältää mediateoksia, valokuvia, videoita, lyhytelokuvia, maalauksia, näyttämöesityksiä ja installaatioita. Monialainen taiteilija käsittelee museonäyttelyissään suuria teemoja ja hyödyntää niiden toteutuksessa teatteritekniikkaa. Hänen teoksiaan on esitetty yli viidessäkymmenessä maassa.

Marita Liulian näyttely on esillä Spiralissa 5.–17.1. 2019. Näyttelyn avajaisvastaanotto on 10.1. ja sen avaa Suomen Japanin suurlähettiläs Pekka Orpana. Samassa yhteydessä järjestetään keskustelutilaisuus, jossa taiteilija, näyttelyn kuraattori ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen keskustelevat yleisön edessä Liulian taiteesta. Sivonen esittelee lisäksi  tokiolaiselle taideyleisölle Serlachius-museoita 12.1. järjestettävässä tilaisuudessa.

”Olen iloinen, että näyttelymme herätti Japanissa niin paljon kiinnostusta, että Spiral halusi esitellä sen omalle yleisölleen. Samalla meille tarjoutuu erinomainen tilaisuus houkutella japanilaisia taiteenystäviä myös Mänttään”, Pauli Sivonen toteaa.

Liulian näyttelyä Spiralissa on tukenut Serlachius-museoiden lisäksi Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Japanin instituutti ja Suomen Tokion suurlähetystö.

Kuva: Arto Forsblom