Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Maanantai 11. Kesäkuuta 2018

Sampsa Virkajärven näyttely kiteyttää vanhempien ja lasten muuttuvan suhteen

Sampsa Virkajärven näyttely Sun kanssa | Mitä jää? avautui Serlachius-museo Göstassa 9.6. Näyttely muodostuu kahdesta  esseistisestä videoteoksesta. Sun kanssa kertoo hänen kuolevasta isästään ja Mitä jää? muistisairaasta äidistä. Intiimit ja henkilökohtaiset teokset laajenevat yleisinhimilliselle tasolle kuvaten vanhempien ja lasten muuttuvaa suhdetta, minuutta ja luopumista.

Sun kanssa -teoksessa (2011–18) vanha isä makaa sängyssä eikä jaksa enää edes puhua. On aika jättää jäähyväisiä. Keski-ikäinen poika yrittää ymmärtää isäänsä ja samalla itseään pienten lasten isänä. Teoksessa käydään läpi isän ja pojan suhdetta: läheisyyttä, ihailua ja puhumattomuutta.

Henkilökohtaisen tason lisäksi teoksessa hahmottuu se suuri muutos, mikä perheiden sisällä on tapahtunut. Sotien alla syntyneen sukupolven ja heidän lastensa ajatukset eivät ole aina kohdanneet. Videoteoksessa poika hakee isänsä kuolinvuoteen äärellä yhteyttä heidän välilleen. ”Osa meidän erilaisuuttamme on meidän aikojemme erilaisuutta”, hän toteaa.

”Muisti ylläpitää minuuden”

Mitä jää? (2015–18) kertoo muistisairaan äidin viimeisistä vuosista omassa kodissaan ja siitä, millaiseksi aika ja paikka muuttuvat sairauden edetessä. Teos kuvaa niitä vaikeuksia, joita vanha ihminen ja hänen hoitajansa kohtaavat, kun ei muista, näe ja hahmota.

Vanhojen valokuvien kautta välittyy kuva naisesta ja äidistä, jonka minuus muuttuu sairauden edetessä. ”Sitä katoaa, kun ei muista. Muisti ylläpitää minuuden”, kertojana toimiva Sampsa Virkajärvi sanoo. ”Mä toimin nyt sun muistina ja kerron, mitä me ollaan yhdessä koettu.”

Vaikka Virkajärven teokset ovat hyvin henkilökohtaisia, taiteelliset valinnat ja elokuvakerronnan keinot siirtävät ne yleisinhimilliselle tasolle. Vanhat valokuvat ja kaitafilmit leikkautuvat kodin tuttuihin esineisiin ja lopulta hoitokodin huoneeseen.

Teoksissa on samaan aikaan läsnä eri aikakerrostumia: mennyt, nykyhetki ja tuleva. Muistisairas äiti asuu samaan aikaan montaa taloa. Taidolla tehty leikkaus asettaa kuvan ja äänen ristiriitaan, mikä tuo esiin sekä hoitajan että hoidettavan kokemuksen ja tekee näkyväksi raskaan tilanteen aikaansaamia tunteita.

Oonks mä nukkunut täällä montakin yötä?”
Äiti 44 vuotta olet ollut täällä. Tää on sun koti.”

Sun kanssa -teos valmistui vuonna 2011 kuvataidekriitikko Otso Kantokorven kuratoimille Mäntän kuvataideviikoille. Isän kuolema kesken teoksen tekemisen yllätti kuitenkin Sampsa Virkajärven, ja hän jatkoi myöhemmin teoksen työstämistä. Mitä jää? -teos oli esillä Pirkanmaan triennaalissa 2015. Sen jälkeen taiteilija on tehnyt siitä uuden, pidennetyn version.

Näyttelyn on kuraatoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne. Näyttelyn esittelytekstin on kirjoittanut taidekriitikko, kuraattori, toimittaja ja kolumnisti Otso Kantokorpi (1957–2018).


Torstai 24. Toukokuuta 2018

Koskelanlammen ympäri juostiin hienossa kesäsäässä

Perinteinen Koskelanlammen ympärijuoksu järjestettiin 24.5.2018 Serlachius-museo Gustafin pihapiirissä. Mänttä-Vilppulan ala- ja yläkoululaisille sekä toisen asteen opiskelijoille tarkoitettu viesti suuntasi perinteiseen tapaan kuusihenkisin joukkuein Koskelanlammen ympäri.

Nopeimmin reitin selvitti tänä vuonna Koskelan yläkoulun 8A-luokka, jolta kului lammen kiertämiseen 4,29 minuuttia. Joukkueessa juoksivat Leevi Järvinen, Qais Saadoun, Mahdi Moradi, Katariina Peltonen, Juuli Soinio ja Ole Promprasert.

Kaikki tapahtuman osallistujat saivat lähteä mukaan toteuttamaan yhteisöllistä taideprojektia, jonka nimi oli Kuja kohti kesää. Ohuelle kuitukankaalle maalatut kuvat ripustettiin kujaksi Gustaf-museosta kohti kirkkoa ja näin syntyi ilmavan kaunis teos.

Tulokset:

Sarja 3.–4. lk
1. Savosenmäen koulu 4B, 1. joukkue
Aika 5,41
Juoksijat: Vilma Aliranta, Miika Mäkinen, Crister Nurminen, Vilma Stenhäll, Roope Häkkinen, Essi Ketonen
2. Vilppulankosken koulu 4A,
Aika 5,42
Juoksijat: Eeva-Aliina Huutoniemi, Aino Ylä-Ajos, Niilo Kyckling, Kati Jokinen, Aino Soilunen, Ella Nieminen
3. Vilppulankosken koulu 3A
Aika 6,13
Juoksijat: Jenny Jokijärvi, Leevi Koivunen, Ida Saarinen, Luka Koivunen, Inka Lahtela, Linda Järvinen

Sarja 5.–6. lk
1. Kolhon koulu 5-6-luokkalaiset
Aika 5,02
Juoksijat: Hetaliina Karkiainen, Lotta Lipsonen, Helmi Karkiainen, Joni Herranen, Teemu Minni, Roosa Eevala
2. Savosenmäen koulu 6C
Aika: 5,05
Juoksijat: Petrus Ala-Kauttu, Matleena Tepponen, Nikolas Suihkonen, Matilda Murtomäki, Aatu Mäkinen, Liisa Soimasuo
3. Vilppulankosken koulu 6AB
Aika: 6,05
Juoksijat: Luukas Piilinen, Ilona Järvinen, Oliver Turunen, Saara Pelkonen, Naomi Jeger, Nelliina Yläkangas

Sarja 7.–9. lk
1. Koskelan yläkoulu 8A
Aika 4,29
Juoksijat: Leevi Järvinen, Qais Saadoun, Mahdi Moradi, Katariina Peltonen, Juuli Soinio, Ole Promprasert
2. Vilppulan yhteiskoulu 9A
Aika 4,40
Juoksijat: Helmi Parviainen, Samuli Lauttaanaho, Johannes Hietanen, Julianne Mäkelä, Joona Moisio, Teemu Tuovinen
3. Koskelan yläkoulu 7D
Aika: 4,56
Juoksijat: Oskari Vesala, Jonnie Kuisma, Santeri Laukka, Reeta Pahkamaa, Pilvi Nieminen, Joonas Peltomäki

Sarja opiskelijat
1. Mäntän lukio, 1. vuosikurssi
Aika: 5,12
Juoksijat: Caroline Külaots, Maria Mashale, Mira Paltto, Veera Vastamäki, Riikka Kuopio, Charlotte Külaots



 


Perjantai 18. Toukokuuta 2018

Koen Vanmechelenin näyttely avautuu Serlachius-museo Göstassa

Koen Vanmechelen on belgialainen käsitetaiteilija, jonka tuotanto sisältää maalauksia, veistoksia, videotaidetta, suuria bioinstallaatioita sekä sosiaalisia ja yhteisöllisiä hankkeita. Hänen näyttelynsä It’s About Time, Kyse on ajasta tuo hänen taiteensa koko sen monimuotoisuudessaan Serlachius-museo Göstaan ja sitä ympäröivään puistoon.

Kansainvälisesti tunnettu Koen Vanmechelen (s. 1965) tekee väkivahvoja, ekspressionistisia maalauksia ja arvoituksellisia veistoksia, joiden materiaaleissa eläimet ovat näkyvästi läsnä. Taiteilija korostaa, ettei hän koskaan tapa eläimiä vaan antaa luonnollisesti kuolleille eläimille uuden elämän teostensa osina.

Taidemuseo Göstan puistossa on näyttelyyn liittyen esillä Mechelse Maatiaiskanoja, jotka edustavat 22. sukupolvea taiteilijan maailmankuulussa kanojen risteyshankkeessa Cosmopolitan Chicken Projectissa (CCP). Risteytystyön tuloksena syntyneitä kanoja on ollut näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Hanke on herättänyt mielenkiintoa tiedemaailmassa, sillä jokainen risteyttämällä syntynyt kanasukupolvi on osoittautunut entistä elinvoimaisemmaksi, terveemmäksi ja vastustuskykyisemmäksi.

Lucy puolestaan on kosmopoliittinen sika, joka on unkarilaisen villasian mangalitzan ja duroc-teollisuussian risteytys. Mangalitza-emakko porsaineen majailee kesän ajan Taavetinsaaressa, johon niille on rakennettu oma sikala ja aitaus.

Monimuotoisuuden puolestapuhuja

Koen Vanmechelen työskentelee taiteen ja tieteen rajapinnassa johtoajatuksenaan monialainen yhteistyö ja yhteisöllisyys. Risteyttäminen ja sen tuloksena syntyvä monimuotoisuus ovat hänen taiteensa keskeisiä käsitteitä. Hän soveltaa niitä paitsi taiteessaan myös yhteiskunnallisessa ajattelussaan ja näkee niiden olevan elämän jatkuvuuden ja kehityksen ehto maapallolla.

Hän on syvästi eettinen taiteilija, joka pyrkii symbolisesti ja konkreettisesti avaamaan näkymiä tulevaisuuteen, jossa ihmiset eivät riistä luontoa tai toisiaan vaan elävät tasapainossa keskenään. Hän korostaa ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta ja vuorovaikutusta samalla kun näkee henkiset ja fyysiset raja-aidat uhkana inhimillisen kulttuurin ja yhteiskunnan tulevaisuudelle.

”Kello käy. Meidän on tajuttava, että tulevaisuutemme on riippuvainen kyvystämme jakaa ja luoda yhteyksiä. Olemme olleet liian keskittyneitä omaan elämäämme. Evoluution kannalta on elintärkeää ajatella myös muita, päästä eroon monokulttuurista ja hyväksyä monimuotoisuus”, Vanmechelen sanoo.


Torstai 26. Huhtikuuta 2018

Pienoismallit auttavat näkövammaisia hahmottamaan Serlachius-museoiden muodot

Näkövammaiset ja heikkonäköiset voivat nyt tutustua Serlachius-museoihin konkreettisesti tunnustelemalla niitä. 3D-tulostetut pienoismallit museoista auttavat näkörajoitteisia hahmottamaan, millaisissa rakennuksissa he liikkuvat.

Pienoismallit noudattelevat tarkasti Serlachius-museo Göstan kartanon ja paviljongin sekä Gustaf-museon mittasuhteita. Muoviseoksesta 3D-tulostettuihin pienoismalleihin on saatu mukaan rakennusten pienimmätkin yksityiskohdat: ikkunat ja ovet, savupiiput, portaat ja terassit.

Erityisen hyvin näkövammaisia palvelevat Serlachius-museo Göstan kartanosta ja paviljongista tehdyt pienoismallit. Monimuotoinen paviljonki sisältää runsaasti vinoja kulmia ja leikkauksia. Lisäksi rakennuskokonaisuuden eri osia yhdistävät lasiset kulkusillat. Myös kartanon ja paviljongin sijoittuminen toisiinsa nähden selviää pienoismallien avulla.

Mäntän seudun Näkövammaiset apuna

Yhteistyökumppanina pienoismallien toteuttamisessa on ollut Mäntän seudun Näkövammaiset ry, jonka edustajat saivat esittää toiveitaan sopivista kohteista. Tampereen seudun Näkövammaisten hallituksen jäsen ja aktiivitoimija Mari Ojala oli mukana projektissa ja auttoi 3D-tulostuksen toteuttaneen yrityksen löytämisessä.

Mäntän seudun Näkövammaisten jäsenet pääsivät tutustumaan uusiin pienoismalleihin vuosikokouksensa päätteeksi 18. huhtikuuta. Yhdistyksen puheenjohtaja Tero Ala-Ajos kertoo, että erityisesti Göstan kartanon ja paviljongin pienoismallit auttavat suuresti rakennusten muodon, mittakaavan ja asemoinnin hahmottamisessa.

– Olen käynyt paviljongissa sisällä, mutta en saanut siitä kokonaiskuvaa. Pienoismalli auttaa siinä todella hyvin, Tästä käy ilmi jopa se, millainen paviljongin liimapuurakenne on, Ala-Ajos toteaa.

Mari Ojala kertoo, että näkövammaisille ja heikkonäköisille olisi tärkeää saada pienoismalleja juuri sellaisista rakennuksista, joissa he käyvät usein. Näitä ovat esimerkiksi työpaikat, erilaiset virastot, harrastuspaikat ja toimintakeskukset.

Aistirajoitteet huomioon museoissa

Pienoismallit ovat jatkoa Serlachius-museoiden aistirajoitteisille toteuttamille palveluille. Yleisötyön päällikkö Päivi Nieppola kertoo, että museoissa on vähitellen pyritty lisäämään palveluja, jotka helpottavat museovierailuja ja syventävät niiden antia.

Museoissa on jo aiemmin tehty näkövammaisille suunnattuja kuvailutulkkauksia muutamista taidesäätiön avainteoksista. Kuulovammaisille on toteutettu samoista teoksista viittomakieliset teosesittelyt.

Teokset ovat Albert Edelfeltin Porilaisten marssi, Claude Monet’n Heinäsuova ilta-auringossa, Akseli Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää ja Gunnar Berndtsonin Taiteentuntijoita Louvressa. Ne löytyvät museoiden internetsivuilta, näyttelyt-osiosta.

Lisäksi Serlachius-museoiden monet näyttelyt ovat moniaistisia. Esimerkiksi Gustaf-museon Paperiperkele-näyttely perustuu tarinaan ja äänimaailmaan, jonka jokainen vieras voi kokea henkilökohtaisesti kuulokkeidensa kautta.

Kuvailutulkkaukset ja viittomakieliset teosesittelyt löytyvät Serlachius-museoiden sivuilta osoitteista:
http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/kuvailutulkkaukset/
http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/teosesittelyt-viittoen/

Mari Ojala ja Tero Ala-Ajos tunnustelevat Serlachius-museo Göstan paviljongin muotoja uudesta pienoismallista.


Tiistai 20. Maaliskuuta 2018

Serlachiuksen taidekokoelmasta julkaistiin kirja

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta on julkaistu pitkään odotettu kirja Kymmenen polkua kokoelmaan. Serlachius-museoiden kokoelmapäällikön Tarja Talvitien toimittama kirja esittelee arvokkaan taidekokoelman teoksia ja keskeisiä taiteilijoita näyttävin kuvin ja kiinnostavin teostekstein.

Serlachiuksen taidekokoelma kuluu Pohjoismaiden suurimpiin yksityisiin kokoelmiin. Se tunnetaan erityisesti Suomen kultakauden taiteesta, varhaisesta modernismista sekä vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmasta.

Tarja Talvitie halusi esitellä kokoelmaa irrallaan taidehistoriallisesta kronologiasta, tyypittelystä ja kategorisoinnista. Kuvapainotteisten kokoelmapolkujen varrella saadaan tutustua uusiin teoskohtaisiin näkökulmiin, joita asiantuntijakirjoittajat tarjoavat lukijoille.

Kymmenen polkua kokoelmaan esittelee lähes sata taiteilijaa. 272 sivua sisältävässä kirjassa on runsaat 170 teoskuvaa. Julkaisu tarjoaa laajuudestaan huolimatta vain pienen makupalan Serlachiuksen taidekokoelmaan, joka on karttunut jo yli 13 000 teokseen. Kokoelman tunnetuimpien teosten lisäksi mukana on paljon yllättävää nähtävää. Viime vuosina kokoelmaan on hankittu myös nykytaidetta, josta kirjassa nähdään esimerkkejä.

Tarja Talvitien mukaan kirja on muotoutunut vähitellen runsaan kolmen vuoden aikana, jotka hän on työskennellyt Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkönä. Tehtävä ei ollut helppo, sillä jo laajaan kokoelmaan tutustuminen vei oman aikansa.

– Kun kokoelman teokset tulivat tutummaksi, alkoi valikoima jäsentyä teemallisiksi poluiksi. Lopputulos on henkilökohtainen valinta valtavasta määrästä erilaisia vaihtoehtoja. Tarkoitus on jakaa samanlaista nautintoa, jota itse tunnen teoksia katsellessani, hän kertoo.

Kokoelman kotipaikka Mäntässä

Aikansa merkittävimpiin taiteenkeräilijöihin ja taidevaikuttajiin kuulunut vuorineuvos Gösta Serlachius perusti vuonna 1933 nimeään kantavan taidesäätiön kasvavan taidekokoelmansa turvaksi. Kokoelma on ollut esillä vuodesta 1945 lähtien Mäntässä Serlachiuksen kodikseen rakentamassa Joenniemen kartanossa, nykyisessä Serlachius-museo Göstassa.

Kokoelmasta on aiemmin julkaistu kokoelmaluettelot vuosina 1965 ja 1977. Taidesäätiön 60-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1994 tehtiin kokoelmakirjan kaltainen näyttelyjulkaisu.