Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 5. Heinäkuuta 2013

Takeshi Moron valokuvat kertovat vastaanottokeskuksen elämästä

Serlachius-museo Gustafissa avataan japanilais-amerikkalaisen valokuvataiteilijan Takeshi Moron näyttely. Turvapaikanhakijoiden elämästä vastaanottokeskuksessa kertova näyttely muistuttaa japanilaiseen teeseremoniaan liittyvästä ajattelutavasta, jonka mukaan jokainen kohtaaminen on tärkeä (Ichi-go ichi-e).

Takeshi Moro kuvasi turvpaikanhakijoiden elämää samaan aikaan, kun vastaanottokeskus muutti viime talvena Ruovedeltä Mänttään. Valokuvaaja vietti aikaa kolmen afganistanilaisen miehen: Husseinin, Qalandarin ja Walin kanssa ja tutustui heidän kanssaan Mänttään.

Valokuvat kertovat miesten arjesta vastaanottokeskuksessa. Toisaalta ne ovat valokuvataideteoksia, joissa muukalaiset ja suomalainen talvimaisema kohtaavat kiinnostavalla tavalla.

Valokuvat edustavat yhteisötaidetta, jossa taiteilija työskentelee jonkin tärkeäksi kokemansa ryhmän tai yhteisön kanssa. Samalla hän pyrkii nostamaan esille yhteisön arkea tai sen kannalta tärkeitä asioita. Projekti itsessään on yhtä tärkeä kuin lopputulos.

Takeshi Moro on syntynyt Japanissa, mutta asunut pääosan elämästään Englannissa ja Yhdysvalloissa. Hän on opiskellut taidehistoriaa ja valokuvausta Yhdysvaltain itärannikolla ja Chicagossa. Nykyisin hän opettaa Santa Claran yliopistossa Kaliforniassa.

Moro on asunut viime vuosina useissa taiteilijaresidensseissä eri puolilla maailmaa. Suomessa hän on vieraillut neljä kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Hän etsi Suomesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta, jota kuvata, kun hän kuuli Ruovedellä toimineen keskuksen muutosta Mänttään.

Japanilaiseen teeseremoniaan liittyvä ichi-go ichi-e -ajattelu korostaa jokaisen kohtaamisen ainutlaatuisuutta. Tämä ajatus mielessään hän kuvasi turvapaikanhakijoita kolmen viikon ajan Mäntässä. Vierailun aikana otetut valokuvat on nyt asetettu esille Gustaf-museon pienoismallihuoneeseen. Näyttely on avoinna vuoden loppuun asti.
 


Perjantai 17. Toukokuuta 2013

Väkevä Paperiperkele avaa ovet uudelle näyttelykulttuurille

Suomalaisen metsäteollisuuden pioneerin Gustaf Adolf Serlachiuksen elämästä tehty näyttely Paperiperkele tarjoaa kävijöille kokonaisvaltaisen elämyksen, jossa pääpaino on tarinalla, visuaalisuudella ja teatterinomaisella lavastuksella.
 

Paperiperkele avataan Serlachius-museo Gustafissa 18. toukokuuta. Näyttely edustaa Suomessa aivan uudenlaista näyttelykulttuuria, jossa pääosassa eivät ole museoesineet vaan historiallisten henkilöiden kertomat tarinat ja draama.

Kävijät kulkevat läpi kahdeksan kohtausta käsittävän näyttelyreitin, joka kertoo Mäntän ensimmäisen patruunan tarinaa. Näyttelyn pelkistettyä visuaalisuutta tukee runsas multimedian käyttö ja äänimaailma, joka perustuu kävijöiden liikkeet tunnistavaan tekniikkaan. Tekniikkaa on käytetty näyttelyissä ympäri maailmaa, mutta Suomessa se otetaan käyttöön nyt ensimmäisen kerran.

Paperiperkele pohjautuu väljästi filosofian tohtori Teemu Keskisarjan G. A. Serlachiuksesta kirjoittamaan elämäkertaan Vihreän kullan kirous. Käsikirjoituksesta ovat vastanneet Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen ja kirjailija Sami Parkkinen. Visuaalinen suunnittelu on näyttelypäällikkö, lavastaja Tarja Väätäsen käsialaa.

Näyttelyn tekijät kertovat innostuneensa ensin hyvästä tarinasta, jonka he halusivat dramatisoida mahdollisimman vahvaksi elämykseksi.

– Olen ollut Serlachiuksen kanssa tekemisissä yli kymmenen vuotta. Teemu Keskisarja kaivoi elämäkerrassa hänestä esiin aivan uusia piirteitä. Serlachius oli henkilönä aivan maaninen. Kun meni hyvin, hän halusi pistää rahaa menemään. Kun taas meni huonosti, hän sai sydänkohtauksen ja keikkui kuoleman rajoilla, Sivonen kertoo.

Serlachius eli yritykselleen ja puolusti sen etuja raivokkaasti. Näin hän keräsi ympärilleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Näyttely kuvaa kauppaneuvoksen elämän vuoristorataa, jossa synkimmät pettymyksen hetket vuorottelevat loistavien voittojen kanssa.

G. A. Serlachius ihaili Napoleonia, joka kulkeekin mielikuvitushahmona mukana Paperiperkele-näyttelyssä. Kuva: Studio Tomi Aho


Keskiviikko 8. Toukokuuta 2013

Metsäperkele saa seuraa Paperiperkeleestä

Suomalaisen metsäteollisuuden pioneerin, kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen värikäs elämä esittäytyy Mäntässä Serlachius-museo Gustafin uudessa perusnäyttelyssä 18.5. alkaen.

Teemu Keskisarjan Serlachiuksesta kirjoittama elämäkerta Vihreän kullan kirous on innoittanut toisistaan tietämättä sekä Helsingin kaupunginteatteria että Serlachius-museoita. Molemmat tarttuivat Mäntän ensimmäisen patruunan vaiheisiin ja nimesivät tuotoksensa yhtä perkeleellisellä tavalla. Kun näyttämöllä seurataan Metsäperkelettä, nähdään museossa Paperiperkele.

Serlachius-museo Gustafin Paperiperkele tiivistää Serlachiuksen elämän ja liiketoimet täysin uudenlaiseksi museokokemukseksi. Näyttely on teatteriesityksen muotoon puettua tarinankerrontaa, jossa patruunan vaiheet avautuvat vahvasti dramatisoitujen kohtausten kautta. Niissä puheenvuoron saavat Serlachius itse, hänen perheensä, vihamiehensä ja ystävänsä.

Serlachiuksen elämää seurataan vuodesta 1868, jolloin hän päätti myydä apteekkinsa, lähteä Tampereelta ja perustaa oman puuhiomon Mäntänkosken rannalle. Serlachius oli oppinut puuhiokkeen valmistamisen toimiessaan ystävänsä Fredrik Idestamin tehtaan isännöitsijänä. Hän vei mukanaan paitsi Idestamin opit myös hänen teknikkonsa. Ystävistä tuli leppymättömiä vihamiehiä.

Teollisuuslaitoksen perustaminen ja tuotannon käynnistäminen Mäntässä aiheuttivat Serlachiukselle suuria ongelmia. Hänellä oli jatkuva rahapula. Lisäksi puuhiokkeen kuljettaminen markkinoille kaukaa huonojen kulkuyhteyksien takaa aiheutti suuria vaikeuksia ja kustannuksia.

Näyttelyssä seurataan Serlachiuksen teollisen toiminnan rakentumista sekä voittojen ja tappioiden hetkiä. Voitoista suurimpia oli Pohjanmaan radan linjauksen kääntäminen Näsijärven länsipuolelta itäpuolelle lähelle Mänttää. Serlachiuksen sitkeän työn ansiosta Suomeen hankittiin myös ensimmäinen jäänmurtaja, ja talvimerenkulku Eurooppaan alkoi. Näin Mäntän tehtaiden tuotteet saatiin entistä paremmin markkinoille.

Taistelu oman yrityksen puolesta, rahahuolet ja vihamiesten pilkka söivät Serlachiuksen terveyttä ja muokkasivat luonnetta. Oma perhekään ei ymmärtänyt kauppaneuvoksen halua hankkiutua jatkuviin vaikeuksiin. Eniten ymmärrystä hän sai mänttäläisiltä, joille yhtiön menestys takasi työtä ja toimeentuloa.

Näyttelyn käsikirjoituksesta vastaavat kirjailija Sami Parkkinen ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, lavastuksesta museoiden näyttelypäällikkö Tarja Väätänen.

Lisätiedot: museojohtaja Pauli Sivonen, p. 050 566 1355, pauli.sivonen@serlachius.fi tai kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski, p. 050 352 2567, paivi.viherkoski@serlachius.fi.

 


Keskiviikko 8. Toukokuuta 2013

Taidesäätiön hallitus sai uuden jäsenen

Kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on nimetty Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen vuosille 2013-2019.

Suomen taiteilijaseuran hallitus valitsi Ant-Wuorisen edustajakseen 15. tammikuuta. Hän seuraa tehtävässä taiteilija Heikki Häiväojaa.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen on syntynyt vuonna 1957 Helsingissä. Hän on koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri. Myöhemmin hän on suorittanut taideopintoja.

Hän on työskennellyt taiteen ja teknisen piirustuksen opettajana, tuotesuunnittelijana ja -kuvaajana. Nykyisin hän työskentelee päätoimisena taiteilijana.

Ant-Wuorinen on pitänyt kymmenkunta yksityisnäyttelyä ja hän on ollut mukana lukuisissa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseossa, Suomen valtion ja Suomen taideyhdistyksen kokoelmissa. Julkisia teoksia on esillä muun muassa kulttuurikeskus Sandelsissa Helsingissä, Veikkolan koululla Kirkkonummella ja ravintola Chez Dominiquessa Helsingissä.

Ant-Wuorinen toimii tällä hetkellä Suomen Kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana. Hän kuuluu myös Suomen taiteilijaseuran hallitukseen.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kotipaikka Mänttä on tullut hänelle tutuksi muun muassa Mäntän kuvataideviikoista, joille hän osallistui vuonna 2004. Hän korostaa yhteistyön merkitystä hallitustyöskentelyssä. - Pyrin toki tuomaan esille kuvanveistäjän näkökulman sopivissa tilanteissa, hän toteaa.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallitukseen valitaan neljä jäsentä Serlachiuksen sukuyhdistyksen piiristä. Yhden jäsenen nimeää aina Suomen taiteilijaseura, yhden Åbo Akademi ja yhden Suomen taideakatemia.

Hallituksessa toimivat tällä hetkellä Henrik de la Chapelle (pj), Stephan von Walzel (vpj), Antti Linnovaara, Åsa Ringbom, Susanna Serlachius, John Lindell ja Anna-Kaisa Ant-Wuorinen.