Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 6. Helmikuuta 2015

Serlachiuksen ja Sinebrychoffin kokoelmat kohtaavat Helsingissä

Gösta Serlachiuksen keräämä vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelma kohtaa toisen intohimoisen taiteenkerääjän, Paul Sinebrychoffin teokset Gösta ja Paul -näyttelyssä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä.

Gösta ja Paul -näyttelyssä teoksia lähestytään tarinoin. Tarinoita on löydetty muun muassa teosten hankintahistoriasta, keräilijän omista teoksiin liittyvistä ajatuksista ja teosten merkityksestä kokoelmassa. Tarinoiden lähteinä on ollut kirjeenvaihtoa ja teosten historiaan liittyvää arkistomateriaalia. Myös konservointi on paljastanut teosten sisäänsä kätkemiä salaisuuksia.

Gösta Serlachius ja Paul Sinebrychoff olivat kiinnostuneita samoista taiteilijoista. Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä on rinnastettu maalaukset kuudelta 1500–1600-luvuilla toimineelta taiteilijalta, jotka ovat edustettuna molemmissa kokoelmissa. Taiteilijat ovat Alessandro Allori, David Teniers nuorempi, Frans Hals, Anthonisz van Ravesteyn, Jan Verspronck ja Cornelis de Vos. Näyttelyssä on esillä yhteensä 55 teosta.

Gösta Serlachiuksen intensiivisin vanhojen mestareiden keräily ajoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, erityisesti 1920-30-luvuille. Paul Sinebrychoff aloitti taiteenkeräilyn jo 1880-luvulla. Paul Sinebrychoff kuoli vuonna 1917, vain kahta vuotta ennen kuin Gösta Serlachiuksen taidekokoelmaa esiteltiin ensi kertaa julkisesti Ateneumissa vuonna 1919 järjestetyssä näyttelyssä. Samana vuonna Serlachius hankki ensimmäisen vanhan mestarin David Teniers nuoremman maalauksen Filosofi.

Molemmat keräilijät olivat kiinnostuneita etenkin muotokuvista. Serlachiuksen kokoelmassa hollantilaisen muotokuvamaalauksen lajityypit monumentaalisesta hovimuotokuvasta intiimiin perhemuotokuvaan ovat hyvin edustettuina. Kokoelma on maantieteellisesti laaja; hollantilaisten lisäksi se sisältää englantilaista, italialaista, ranskalaista ja espanjalaista taidetta.

Paul ja Fanny Sinebrychoffin kokoelma sisältää etupäässä alankomaista ja ruotsalaista maalaustaidetta, huonekaluja, esineistöä, hopeaa ja noin 400 miniatyyrin kokonaisuuden. Kokoelma siirtyi Suomen valtiolle testamenttilahjoituksena 1921. Se oli suurin Suomessa tehty taidelahjoitus.

Serlachiuksen taidesäätiön vanhojen mestareiden kokoelma on Suomen oloissa merkittävä. Taidesäätiö on viime vuosien aikana panostanut vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelman konservointiin. Näyttelyssä on mukana 20 sellaista teosta, jotka on viime vuosien aikana konservoitu. Nämä mestariteokset ovat nyt ensi kertaa esillä konservoinnin jälkeen.

Näyttely on avoinna 6.2.–3.5.2015 Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä.

Pieter Aertse, Vihannes- ja riistanmyyjä, 1500-luku, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä.


Keskiviikko 28. Tammikuuta 2015

Serlachius-museo Gösta ehdolla vuoden museoksi

Serlachius-museo Gösta on valittu Vuoden museo 2015 -finaaliin. Muut finalistit ovat Lappeenrannan museot, Sagalundin museo ja Torniolaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum.

Vuoden museo -kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 13 museota. Hakijoiden taso oli korkea, eikä raadin valinta helppo. Kilpailu etenee lähikuukausina, kun palkintoraati vierailee finalistimuseoissa. Voittaja julkistetaan Valtakunnallisilla museopäivillä, jotka järjestetään Lappeenrannassa 18. – 20.5.2015.
 
Suomen museoliiton ja ICOMin Suomen komitean Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on omalla toiminta-alueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Sen toiminta on tuonut uusia tai erilaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle.
 
Museopäivillä julkistetaan myös Vuoden museoviestintäpalkinnon saaja. Palkinnolla halutaan huomioida onnistunut, positiivisesti erottuva museoalan viestintäteko. Halutessaan raati voi myöntää myös Vuoden erikoispalkinnon.
 
Palkintoraadin jäseniä ovat Anne Sjöström, Merja Heiskanen, Kimmo Levä, Liisa Lindgren, Päivi Salonen, Kaisa Viljanen ja Ditte Winqvist. Sihteerinä toimii Eeva-Liisa Taivassalo Suomen museoliitosta.
 


Perjantai 23. Tammikuuta 2015

Uusrokokoo valloittaa taidemuseo Göstassa

Rokokoon runsaus herää eloon taidemuseo Göstan näyttelyssä Markiisitar ja paroni – Pohjoinen uusrokokoo. Kansainvälinen näyttely esittelee laajasti rokokoon ja uusrokokoon pohjoisten mestareiden teoksia sekä nykytaiteilijoiden tulkintoja niistä.

Näyttelyssä on runsaasti teoksia uusrokokoon omaksuneilta taiteilijoilta: Albert Edelfeltiltä, Gunnar Berndtsonilta, Carl Larssonilta sekä Kristian Zahrtmannilta. He oleskelivat 1800-luvun loppupuolella Ranskassa ja saivat vaikutteita muotiin tulleesta uusrokokoosta.

Näyttelyssä on myös 1700-luvun rokokoo-taiteilijoiden Antoine Watteaun, Alexander Roslinin ja Ulrica Paschin teoksia. Ne inspiroivat seuraavalla vuosisadalla eläneitä taiteilijoita ja käyvät nyt vuoropuhelua uusrokokoo-taiteen kanssa.

Markiisitar ja paroni sisältää aitoa rokokoo-esineistöä: asuja, huonekaluja ja koriste-esineitä, joilla pyritään luomaan ajankuvaa. Esimerkkeinä on aito Meissenin posliini sekä Tukholman Livrustkammarenista lainaan saatu upea rokokoo-puku 1760-luvulta.

Ikuisesti jatkuvat naamiaiset

Näyttelyn kuraattori, ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman on 1800-luvun eurooppalaisen taiteen asiantuntija. Hän on luonut näyttelyn, jonka taustalla on vahva kerronnallisuus. – Se auttaa tunnistamaan samankaltaisia piirteitä huonekaluissa, puvuissa ja teoksissa, ovatpa ne alkuperäistä rokokoota, uusrokokoota tai niiden moderneja tulkintoja.

Helena Hietasen peruukkiveistosten innoittajana on ollut Ranskan kuningatar Marie Antoinette. Hannu Palosuon metalliveistokset ja maalaukset ovat kuin heijastuksia koristeellisista kristallikruunuista. Emilie Mazeau-Langlais´n pahviset huonekalut matkivat alkuperäisiä rokokoo-kalusteita. Vaatimaton materiaali on kaukana jalopuusta. Silti muodoissa ja käsitytötaidossa elää rokokoon henki.

– Aidot rokokoo-asut ja teokset, 1800-luvun maalaukset, Yrjö Ollilan Madame de Pompadour -operettiin 1929 tekemät pukuluonnokset ja nykytaiteilijoiden teokset luovat mielikuvan ikuisesti jatkuvista rokokoo-naamiaisista, Laura Gutman luonnehtii.

Valistuksen henki elää yhä

Näyttelyn nimi Markiisitar ja paroni viittaa Ranskan suurta vallankumousta edeltäneen vanhan vallan ja uuden yläluokan välille syntyneeseen yhteyteen. Teollisuudesta rikastunut yläluokka omaksui 1800-luvun loppupuolella rokokoon tyylin ja aristokraattisen elämäntavan. Se koristi kotinsa aidoilla rokokoo-teoksilla tai niiden jäljennöksillä ja suosi uusrokokoon taiteilijoita.

Eräs näyttelyn avainteoksista on Gunnar Berndtsonin vuonna 1879 maalaama Taiteentuntijoita Louvressa, jonka vuorineuvos Gösta Serlachius hankki kokoelmaansa 1929. Näyttelyssä ja nimessä kohtaavatkin maailmanhistorian viettelevin rakastajatar, markiisitar de Pompadour ja uudenaikainen paperiteollisuusparoni.

Pohjolassa rokokoohon liitetty mielikuva kevytmielisyydestä ja nautinnoista jäi vähemmälle ja niiden sijaan korostettin valistusfilosofien Rousseaun ja Voltairen ajattelua. Laura Gutmanin mukaan Suomessa painotettiin historiallista yhteyttä Ruotsiin aikana, jolloin Venäjä kiristi otettaan suuriruhtinaskunnasta. – Uusrokokoo oli poliittinen kannanotto venäläistämistoimia vastaan, hän korostaa.

– Jopa meidän aikanamme on syytä muistuttaa valistuksen ajan filosofiasta aina, kun jokin taho haluaa rajoittaa satiirin ja sananvapauden asemaa, hän viittaa Ranskan viimeaikaisiin tapahtumiin.

Näyttelyyn liittyy julkaisu Pohjoinen uusrokokoo, jonka artikkeleissa Laura Gutman ja Maria Vainio-Kurtakko avaavat uusrokokoon ajan taidetta ja ajattelua Pohjolassa. Teoksen on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja sitä myydään Serlachius-museoissa.

Näyttely on avoinna 24.1.–26.4.2015.
 


Perjantai 9. Tammikuuta 2015

Serlachius-museot valittiin kotimaan matkailun huippukohteeksi

Suomen Matkailijayhdistys SMY ry. on palkinnut Serlachius-museot kotimaan matkailun vuoden huippukohteena. Museon edustajat vastaanottivat tunnustuksen Serlachius-museo Göstassa perjantaina 9.1.2015.

Suomen Matkailijayhdistyksen mukaan Serlachiuksen kesällä 2014 avattu museo on merkittävä yksityinen sijoitus maamme kulttuurimatkailun edistämiseksi. Samalla se tukee Mäntän pitkäaikaisia ponnistuksia kehittyä kulttuuri- ja taidekaupunkina.

Perusteluissa korostuivat myös Göstan mittavaan investointiin liittyvät poikkeuksellisen pitkälle tuotteistetut palvelut sekä ryhmä- että individuaalimatkailijoille ikään katsomatta.

Suomen Matkailijayhdistyksen mukaan Serlachius-museot tarjoavat kävijälleen mieleenpainuvia hetkiä palkitun arkkitehtuurin, suomalaisen kultakauden taiteen mestareiden ja nykytaiteen huippujen sekä hyvän ruoan parissa. Vahvasti läsnä oleva historiallinen patruuna-aika, ympäröivä kaunis järviluonto ja sitä monipuolisesti hyödyntävät ohjelmat tekevät elämyksestä ainutkertaisen.

Palkintoon liittyvän kunniakirjan luovuttivat Serlachius-museoiden edustajille Suomen Matkailijayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Matti Orama sekä hallituksen jäsenet Kalevi Antikainen ja Timo Havola. Palkinnon vastaanottivat Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen ja kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski.


 


Keskiviikko 17. Joulukuuta 2014

Serlachius-museot kilpailee Mies van der Rohe -arkkitehtuuripalkinnosta

Göstan paviljonki on ehdolla Euroopan Unionin nykyarkkitehtuurikilpailun eli Mies van der Rohe Award 2015:n saajaksi. Palkinnon suuruus on 60 000 euroa.

Euroopan Unioni ja Mies van der Rohe -säätiö julkistivat 16. joulukuuta virallisen 420 nimeä käsittävän listan, jossa on ehdokkaita 36 Euroopan maasta.

Göstan paviljongin lisäksi Suomesta on ehdolla neljä muutakin kohdetta. Ne ovat Kuopion kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus, Arctian pääkonttori Helsingissä, Talo Riihi Alajärvellä ja Kahvila Birgitta Helsingissä.

Kilpailuehdokkaita ovat nimenneet yksittäiset asiantuntijat, arkkitehtien yhteistyöjärjestö Architects´ Council of Europe, sen jäsenjärjestöt eri maista sekä neuvoa-antava palkintokomitea.

Mies van der Rohe -palkinto jaetaan kahden vuoden välein. Eri Euroopan maista koottu palkintolautakunta valitsee tammikuun loppuun mennessä ehdokkaiden joukosta kilpailun finalistit.

Kilpailun tarkoituksena on nostaa esiin viimeisen kahden vuoden aikana valmistuneita kohteita, jotka ovat eriomaisia esimerkkejä luovasta arkkitehtuurista. Kilpailulla halutaan korostaa sitä, että moderni arkkitehtuuri on sosiaalisesti ja kulttuurisesti juurtunut Eurooppaan ja se on tärkeä osa ihmisten jokapäiväistä elämää.

Lisätietoja kilpailusta löytyy tästä linkistä: http://www.miesarch.com/index.php?option=com_content&view=article&id=7&Itemid=4&lang=en