Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 29. Syyskuuta 2017

Marja Pirilän näyttely on kunnianosoitus camera obscuralle

Miten me näemme maailman? Voiko tyhjästä syntyä jotakin? Näitä kysymyksiä pohtii valokuvataiteilija Marja Pirilän näyttely Strindbergin huoneissa, joka syntyi camera obscurassa, valon ja valokuvauksen koelaboratoriossa. Näyttely avautuu yleisölle 30.9. Serlachius-museo Göstassa.

Marja Pirilä kuvasi uusimman valokuvasarjansa taiteilijaresidenssissä Grez-sur-Loingissa Ranskassa vuonna 2015. Hänen toteutti Hotel Chevillonissa käytössään olleeseen huoneistoon camera obscuran peittämällä ikkunat mustalla muovilla ja päästämällä valon sisään pienistä aukoista, joihin hän asensi yksinkertaiset linssit. Näin pienen kylän pääkadulle ja torille avautuva näkymä piirtyi huoneisiin ylösalaisin olevina kuvajaisina.

– Käytännössä asuin liki puoli vuotta camera obscurassa, ja huoneistoni toimi valon ja valokuvauksen koelaboratoriona. Huoneisto oli kuin suuri kamera, jonka sisällä kuvasin. Sitä voi verrata ihmisen silmään ja huoneen seiniä verkkokalvoon, jonne valo kantaa ulkomaailman kuvajaisia pienen aukon kautta ylösalaisin, Pirilä kertoo.

Monikerroksisia kuvia

Marja Pirilä on valmistunut 1986 valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta ja samana vuonna Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi biologia pääaineenaan. Hänen luonnontieteellinen taustansa on heijastunut kokeilevana lähestymistapana valokuvaukseen ja hän on koko uransa ajan laajentanut ja kyseenalaistanut perinteisen valokuvauksen käytäntöjä muun muassa neulanreikä- ja camera obscura -menetelmillä.

Pirilä on hyödyntänyt camera obscuran monikerroksellisuutta useissa eri sarjoissaan 1990-luvulta lähtien. Niistä vanhinta, yhä jatkuvaa Sisätila/Ulkotila-sarjaa hän kuvaa ihmisten kanssa heidän omissa huoneissaan. Se laajentaa häntä aina kiehtoneen miljöömuotokuvauksen mahdollisuuksia.

– Aloittaessani sarjan kuvaamisen minulle tuli valtava oivallus, että camera obscuraa käyttämällä saan yhdellä valotuksella kuvaan ihmisen, hänen huoneensa ja ikkunasta avautuvan maiseman – miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen elinpiirin kuvaamiseksi! Oli vain kokeiltava ja ratkaistava, miten saisin sen käytännössä toimimaan, taiteilija kertoo.

Vaikka Marja Pirilä painottaa kokeilevaa lähestymistapaa työskentelyssään, se ei sulje pois tai vähennä hänen kuviensa kauneutta, katsojan lumoutumista taianomaisen ilmiön äärellä.

– Pitkällä valotusajalla otettuihin kuviin on vangittu ainutlaatuinen tunnelma, joissa aika on pysähtynyt. Teokset houkuttelevat esiin alitajuisia ja sanattomia ajatuksia. Ne tekevät myös näkyväksi maailman kauneutta, mikä on nykytaiteessa turhan vähän arvostettu ominaisuus, näyttelyn kuraattori Laura Kuurne luonnehtii.

Kokeiluja Strindbergin hengessä

Taiteilijaresidenssinä nykyisin toimivassa Hotel Chevillonissa työskenteli jo 1800-luvun lopulla monia tunnettuja ruotsalaisia ja suomalaisia taiteilijoita ja kirjailijoita. Marja Pirilä sai kuulla asuvansa samassa huoneistossa, jossa oli 1880-luvulla asunut August Strindberg (1849–1912), yksi Ruotsin merkittävimmistä ja ristiriitaisimmista kirjailijoista. Strindberg oli myös varhaisen valokuvauksen pioneeri, jonka kokeilut olivat Pirilälle jo ennestään tuttuja

– Hänen ennakkoluulottomat valokuvauskokeensa ja ajatuksensa inspiroivat minua uusiin kokeiluihin. Strindberg oivalsi, että kuvamme maailmasta on vain optinen illuusio. Meitä yhdistääkin kiinnostus perinteisen valokuvauksen käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja laajentamiseen.

Strindbergin huoneissa  sisältää valokuvien ja kahden videoteoksen lisäksi vanhan vaatekaapin, jonka Marja Pirilä on muuttanut camera obscuraksi yhdessä valokuvataiteilija Petri Nuutisen kanssa. Wunderkamera-teos sai nimensä Strindbergin tekemästä kamerasta. Sen avulla jokainen kävijä voi nähdä yhtä aikaa yksinkertaisen ja maagisen ilmiön.
 


Keskiviikko 13. Syyskuuta 2017

Miniteatterikesä tuo teatterin juhlan Mänttään

Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden yhteistyössä syntynyt tapahtuma tuo 15.–19. marraskuuta teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan. Miniteatterikesä Mäntässä on täysin uusi avaus ja yhteistyöhanke, jossa kuvataide ja esittävä taide kohtaavat. Tapahtuman ohjelmisto on valmis, ja lipunmyynti on alkanut.

Miniteatterikesän aloittaa keskiviikkona 15. marraskuuta Mäntän Klubilla järjestettävä konsertti Suomalaisin sävelin Merikannosta Malmsténiin, jossa esiintyvät oopperalaulaja Jaakko Ryhänen ja pianisti Maila Böhm.

Viikonlopun käynnistää lauantaina 18. marraskuuta Gustaf-museossa kansainvälisestikin palkittu näyttelijä Kati Outinen muistia ja minuutta käsittelevällä monologillaan Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Serlachius-museo Göstassa nähdään ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen jo klassikoksi muodostunut Puupää-esitys, joka kertoo iltamakulttuurista ja rillumareista sukeltaen myös viihteen kääntöpuolelle. Vuodesta 2003 lähtien Hurme on kiertänyt näytelmällä ympäri maata yli 250 esityksen verran. Lapsiperheet saavat nauttia Tanssiteatteri MD:n vuorovaikutteisesta teoksesta Kurkistuksia tanssivaan Muumilaaksoon. Lauantai-illan kruunaa kotimaisen skiffle-viihteen kärkinimi Werner Bros Trio ravintola Göstassa.

Miniteatterikesän päättää sunnuntaina 19. marraskuuta kymmenvuotistaivaltaan juhlivan Grus Grus Teatterin esitys Hugo Simbergin siivet. Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä vielä kerran ryhmän ylistetty esikoisnäytelmä, jossa heräävät henkiin sata vuotta sitten elänyt taitelija ja hänen maalauksensa, erityisesti aikanaan kiistoja aiheuttaneet Tampereen Tuomiokirkon maalaukset. Taidemuseo Göstassa nähtävän teoksen tulkitsee näyttelijä Ville Majamaa ja ohjauksesta vastaa Ville Kurki.

Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden kanssa yhteistyössä Miniteatterikesän toteuttavat ravintola Gösta, Mäntän Klubi ja Mänttä-Vilppulan kaupunki. Tapahtuman päätukija on Majaoja-säätiö.



Keskiviikko 21. Kesäkuuta 2017

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot yhteistyöhön

Miniteatterikesä-tapahtuma tuo teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan marraskuussa.

Tampereen Teatterikesä ja Serlachius-museot pistävät hynttyyt yhteen ja tuovat marraskuussa 17.–19.11. teatterin juhlan Mänttä-Vilppulaan. Miniteatterikesä Mäntässä -tapahtuma on täysin uusi avaus ja yhteistyöhanke, jossa kuvataide ja esittävä taide kohtaavat.

”Teatterikesässä on jo pidemmän aikaa ollut toive tehdä yhteistyötä Serlachius-museoiden kanssa. Iloitsemme suuresti uudesta yhteistyöstä lähinaapurin kulttuuritoimijan kanssa – ja mitä hyvää tämä poikiikaan molempien kaupunkien kulttuuripääkaupunkihakuihin vuodelle 2026”,  toteaa Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl.

Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden kanssa yhteistyössä tapahtuman toteuttavat Ravintola Gösta, Mäntän Klubi ja Mänttä-Vilppulan kaupunki. Miniteatterikesän päätukija on Majaoja-säätiö. Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski on innostunut yhteishankkeesta: ”Serlachius-museoille teatteritaide on läheistä ja draaman keinoja käytetään niin näyttelyissä kuin palveluissammekin. Mänttä-Vilppula on korkeatasoisten harrastajateatterien kotipaikka, mutta ammattilaisesityksiä nähdään harvoin. On ilo olla tuomassa Miniteatterikesää suuren Tampereen Teatterikesän ja paikallisten kumppaneiden kanssa pieneen Mänttä-Vilppulaan. Kesä tulee keskelle vuoden pimeintä aikaa.”

Suurin osa Miniteatterikesään valituista taiteilijoista on vieraillut Teatterikesässä aiemmin. Lauantaina 18. marraskuuta nähdään ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen Puupää-esitys  Serlachius-museo Göstan Kivijärvi-salissa. Ravintola Göstassa mieltä kohottaa ja lämmittää Werner Bros Trion muusikot. Gustaf-museossa puolestaan esiintyy kansainvälisestikin palkittu näyttelijä Kati Outinen monologillaan Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Lisäksi lapsiperheet saavat nauttia Tanssiteatteri MD:n vuorovaikutteisesta teoksesta Kurkistuksia Tanssivaan Muumilaaksoon. Lisää esityksiä on luvassa mm. Mäntän Klubille.

Viikonlopun ohjelmisto kokonaisuudessaan julkistetaan elokuun aikana Serlachius-museoiden ja taidekaupungin verkkosivuilla serlachius.fi ja taidekaupunki.fi. Samalla käynnistyy lipunmyynti Serlachius-museoissa.

Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl ja Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö
Päivi Viherkoski ovat innoissaan yhteistyöstä.


Perjantai 16. Kesäkuuta 2017

Ville Lenkkerin näyttely originellista lääkäri-isästä avautuu Serlachius-museoissa


Valokuvataiteilija Ville Lenkkerin isä Hannu Lenkkeri toimi vuosikymmenien ajan lääkärinä Mäntässä. Hänen omintakeiset juttunsa ovat jääneet elämään paikkakunnalla ja muuttuneet vähitellen kaupunkilegendoiksi. Ville Lenkkerin näyttely Pikkukaupungin sairaskertomus kertoo omalaatuisesta lääkäristä potilaiden ja pojan silmin. Näyttely avautuu yleisölle 17.6. Serlachius-museo Gustafissa.


Ville Lenkkeri kuvasi isäänsä viisi vuotta työssä ja vapaa-ajalla. Isän kuoltua 2011 hän jatkoi tämän perinnön tallentamista. Kesällä 2015 hän avasi Serlachius-residenssissä vielä kerran Lenkkerin vastaanoton ja keräsi talteen juttuja isästään. Valokuvien ja tarinoiden pohjalta syntyi näyttely ja samanniminen kirja.

Yksityisvastaanottoa loppuun asti pitänyt Hannu Lenkkeri sanoi potilailleen usein suorat sanat. Joku saattoi loukkaantua, mutta monet pysyivät hänen vakituisina asiakkainaan vuosikymmenien ajan. Lenkkerin potilasarkistosta muodostui kuin dynaaminen läpileikkaus kaupungin tilasta.

Ville Lenkkerin mukaan hänen isänsä oli sosiaalisesti rajoittunut runouden, maailmanhistorian, maanviljelyn ja oikeamielisyyden ihannoija. – Puhuminen näytti joskus olevan hänelle kuin sepitteellistä ja yleensä sarkastista esiintymistä. Hänen puheittensa ja tekojensa välillä vallitsi usein jyrkkä ristiriita.

”Isä oli hyvällä tuulella ja pidättelemätön. Minä tasapainotin olemalla hiljaa ja sulkeutunut. Yritin jättäytyä jälkeen ja olla kuin en olisikaan. Mutta mitä sitä nyt pieni poika väkijoukossa voi, perässä pitää kulkea. Isä kiersi tutulta tutulle ja esitti koko repertuaarin juttujaan. Minä pidin katseeni maassa ja koitin taikoa koko päivän olemattomiin.”

Ville Lenkkeri hämmästyi, kun hänelle tultiin vuosia myöhemmin sanomaan, että isäsi on sitten hauska mies. Hän alkoi oivaltaa, että isällä oli julkisuudessa aivan toisenlainen rooli kuin kotona. Hän tuo näyttelyssä esille näitä isänsä eri puolia.

”Alaleuasta poistettu neljä hammasta. Ilmeisesti grillijonossa.”

Lääkärin julkinen ja yksityinen rooli

Aivan kuin häveten kevyttä toimistotyötään tohtori Lenkkeri vietti suuren osan vapaa-ajastaan kesämökillä tekemällä ruumiillista työtä. Urakat olivat usein jättimäisiä, eikä niihin haettu helppoa ratkaisua. Hän kampesi vuodesta toiseen rautakangella ja lapiolla roudan esiin nostamia kiviä mökkitieltä, pilkkoi kuutioittain polttopuita kirveellä ja viljeli perunaa tai kaalia paljon yli oman tarpeen.

Hannu Lenkkeri asettui mielellään poikansa kuvattavaksi. Ville Lenkkeri käytti kuvaamisessa laajaformaattikameraa. Samalla tekniikalla hän kuvasi Mäntästä kertovan Kivettynyt metsä -näyttelyn, joka oli esillä Serlachius-museoissa syystalvella 2014. Isän kuvaaminen liittyikin alussa Mänttä-teemaan mutta eriytyi lopulta omaksi näyttelykseen.

Kuvat ovat lavastettuja, mutta yleensä niissä on takana muisto tai mielikuva samankaltaisesta tapahtumasta. Näyttelyyn liittyy myös video, joka on koottu Hannu Lenkkeristä kerrotuista tarinoista.

Ville Lenkkeri korostaa, että Pikkukaupungin sairaskertomus ei ole historiikki tai kooste paikallisen lääkärin elämästä ja jutuista. Näyttelyn aihe laajenee kuvaamaan isän ja pojan suhdetta, ajan jatkumoa sekä ihmisen yksityisen ja julkisen roolin usein yhteen sovittamatonta suhdetta.
 


Perjantai 9. Kesäkuuta 2017

Viisi Suomen kärkitaiteilijaa virittää Serlachius-museot kesään

Nautinnot ja aistikokemukset, solvaukset ja pintakiilto, minimalismi ja illuusiot. Serlachius-museoissa 10.6. yleisölle avautuvat näyttelyt: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen Nautinto, Kimmo Schroderuksen Bling Bling ja Antti Oikarisen Maalauksia tarjoavat pohdittavaa monella tasolla.

Nautinto esittelee Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Taiteilijat valitsivat näyttelyä varten intuitiivisesti teoksia taidesäätiön kokoelmista. Niiden rinnalle he loivat uusia maalauksia, jotka lähestyvät nautintoteemaa eri näkökulmista.

Serlachius-museoiden pääkuraattorin Laura Kuurneen mukaan näyttelyn teema avautuu taiteilijalle ja katsojalle eri tavoin. Taiteilijalle valmista työtä nautinnollisempi voi olla itse maalausprosessi: työhön uppoaminen, onnistuminen ja tunne siitä, että tekee sitä mitä on tarkoituskin tehdä.

Näyttelyssä nähdään itsenäisinä kokonaisuuksina Suomen kultakauden teoksia sekä vanhaa eurooppalaista taidetta, jota saadaan konservoinnin jälkeen pitkästä aikaa esille. Monien kokoelmateosten aiheet viittaavat maallisiin nautintoihin tai houkuttelevat esiin aistikokemuksia, joten näyttelyn teemaa voi lähestyä tätäkin kautta.

Kaksiosainen Nautinto on toteutettu Helsingin kaupunginmuseon HAMin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä.

Kimmo Schroderus – Bling Bling

Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen kimaltelevat, ruostumattomasta teräksestä tehdyt veistokset levittäytyvät Serlachius-museo Göstan kartanosta puistoon. Näyttelyn nimi Bling Bling viittaa rap-muusikoiden tunnetuksi tekemään pintapuolisen ylellisyyden vaikutelmaan. Solvaajan puutarhan veistosten lähempi tarkastelu avaa niihin aivan uuden sanoman. Veistosten pintaan on taivutettu terässuikaleista kaunokirjoitusta – solvauksia eri kielillä.

Kimmo Schroderukselta on taidemuseo Göstan puistossa myös veistossarja Nelijalkaiset, joka rinnastuu Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen. – Abstrakteista muodoista syntyy assosiaatioita, koska ihmisen aivot toimivat niin.

27 vuotta taiteen alalla -teos rakentaa kaaren taiteilijan uran alusta tähän päivään. Schroderuksen vuonna 1989 valmistama kankainen, kauhtunut luuranko esitetään tyylikkäässä teräksisessä ja lasisessa vitriinissä, jonka taiteilija on valmistanut kahdenkymmenen vuoden kokemuksella metallin työstämisestä.

Antti Oikarinen – Maalauksia

Kuvanveistäjä Antti Oikarisen teokset rikkovat maalaus- ja veistotaiteen rajoja. Minimalistinen käsitetaiteilija tunnetaan äärimmäisen pikkutarkoista illuusioista, joissa yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja eikä mikään ole sattumaa.

Maalauksia-näyttelyn läpi kannattaa kulkea hitaasti. Kaikki ei ole aivan niin kuin ensi katsomalta näyttää. Oikarinen paljastaa, että näyttely sisältää oikeastaan kaksi näyttelyä. Ensimmäisen niistä huomaa jokainen. Toisen löytäminen vaatii hieman paneutumista.

Taiteilija leikittelee käsitteillä veistos, maalaus, pohja ja pinta. Hänelle maalaus merkitsee tilaisuutta ajatella taideteoksia tietystä näkökulmasta. Hän toivoo, että väittäessään teostaan maalaukseksi ajatuksen tasolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista. – Minulle maalauksen tekeminen on aina jonkinlainen käsitteellinen julkilausuma, hän kertoo.