Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 16. Kesäkuuta 2017

Ville Lenkkerin näyttely originellista lääkäri-isästä avautuu Serlachius-museoissa


Valokuvataiteilija Ville Lenkkerin isä Hannu Lenkkeri toimi vuosikymmenien ajan lääkärinä Mäntässä. Hänen omintakeiset juttunsa ovat jääneet elämään paikkakunnalla ja muuttuneet vähitellen kaupunkilegendoiksi. Ville Lenkkerin näyttely Pikkukaupungin sairaskertomus kertoo omalaatuisesta lääkäristä potilaiden ja pojan silmin. Näyttely avautuu yleisölle 17.6. Serlachius-museo Gustafissa.


Ville Lenkkeri kuvasi isäänsä viisi vuotta työssä ja vapaa-ajalla. Isän kuoltua 2011 hän jatkoi tämän perinnön tallentamista. Kesällä 2015 hän avasi Serlachius-residenssissä vielä kerran Lenkkerin vastaanoton ja keräsi talteen juttuja isästään. Valokuvien ja tarinoiden pohjalta syntyi näyttely ja samanniminen kirja.

Yksityisvastaanottoa loppuun asti pitänyt Hannu Lenkkeri sanoi potilailleen usein suorat sanat. Joku saattoi loukkaantua, mutta monet pysyivät hänen vakituisina asiakkainaan vuosikymmenien ajan. Lenkkerin potilasarkistosta muodostui kuin dynaaminen läpileikkaus kaupungin tilasta.

Ville Lenkkerin mukaan hänen isänsä oli sosiaalisesti rajoittunut runouden, maailmanhistorian, maanviljelyn ja oikeamielisyyden ihannoija. – Puhuminen näytti joskus olevan hänelle kuin sepitteellistä ja yleensä sarkastista esiintymistä. Hänen puheittensa ja tekojensa välillä vallitsi usein jyrkkä ristiriita.

”Isä oli hyvällä tuulella ja pidättelemätön. Minä tasapainotin olemalla hiljaa ja sulkeutunut. Yritin jättäytyä jälkeen ja olla kuin en olisikaan. Mutta mitä sitä nyt pieni poika väkijoukossa voi, perässä pitää kulkea. Isä kiersi tutulta tutulle ja esitti koko repertuaarin juttujaan. Minä pidin katseeni maassa ja koitin taikoa koko päivän olemattomiin.”

Ville Lenkkeri hämmästyi, kun hänelle tultiin vuosia myöhemmin sanomaan, että isäsi on sitten hauska mies. Hän alkoi oivaltaa, että isällä oli julkisuudessa aivan toisenlainen rooli kuin kotona. Hän tuo näyttelyssä esille näitä isänsä eri puolia.

”Alaleuasta poistettu neljä hammasta. Ilmeisesti grillijonossa.”

Lääkärin julkinen ja yksityinen rooli

Aivan kuin häveten kevyttä toimistotyötään tohtori Lenkkeri vietti suuren osan vapaa-ajastaan kesämökillä tekemällä ruumiillista työtä. Urakat olivat usein jättimäisiä, eikä niihin haettu helppoa ratkaisua. Hän kampesi vuodesta toiseen rautakangella ja lapiolla roudan esiin nostamia kiviä mökkitieltä, pilkkoi kuutioittain polttopuita kirveellä ja viljeli perunaa tai kaalia paljon yli oman tarpeen.

Hannu Lenkkeri asettui mielellään poikansa kuvattavaksi. Ville Lenkkeri käytti kuvaamisessa laajaformaattikameraa. Samalla tekniikalla hän kuvasi Mäntästä kertovan Kivettynyt metsä -näyttelyn, joka oli esillä Serlachius-museoissa syystalvella 2014. Isän kuvaaminen liittyikin alussa Mänttä-teemaan mutta eriytyi lopulta omaksi näyttelykseen.

Kuvat ovat lavastettuja, mutta yleensä niissä on takana muisto tai mielikuva samankaltaisesta tapahtumasta. Näyttelyyn liittyy myös video, joka on koottu Hannu Lenkkeristä kerrotuista tarinoista.

Ville Lenkkeri korostaa, että Pikkukaupungin sairaskertomus ei ole historiikki tai kooste paikallisen lääkärin elämästä ja jutuista. Näyttelyn aihe laajenee kuvaamaan isän ja pojan suhdetta, ajan jatkumoa sekä ihmisen yksityisen ja julkisen roolin usein yhteen sovittamatonta suhdetta.