Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18
talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 25. Marraskuuta 2016

Maisemamaalaus antoi sata vuotta sitten kasvot suomalaisuudelle

Kotimaan maisemat koettiin kansaa yhdistäväksi tekijäksi, kun itsenäistyvälle Suomelle luotiin identiteettiä sata vuotta sitten. Kultakauden maisemat ja ihmisen suhde luontoon ovat keskeisesti esillä Niittyjä ja erämaita -kokoelmanäyttelyssä, joka avautuu yleisölle 26.11. Serlachius-museo Göstassa.

Näyttelyssä valotetaan maisemataiteen historiaa viiden salikokonaisuuden avulla. Näyttelyn vanhimmat teokset edustavat alankomaalaista 1600-luvun taidetta, uusimmat tämän päivän valokuva- ja videotaidetta. Näyttelyn kuraattori, Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie on nostanut kokoelmista esiin näkökulmia taidehistorian maisemiin. Samalla näyttely osoittaa, että maisemalla voi olla myös poliittista merkitystä.

– Maamme kultakauden taide 1800–1900-lukujen vaihteessa merkitsi myös suomalaisen maisemamaalauksen kukoistuskautta. Taiteilijat olivat eturintamassa rakentamassa Suomelle isänmaankasvoja kansankuvauksilla ja kotimaan luonnosta kumpuavilla maisema-aiheilla, Tarja Talvitie kertoo.

Näyttely antaa tietoa Serlachiuksista taiteen keräilijöinä ja mesenaatteina. Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen vuonna 1933 perustaman taidesäätiön kokoelmaa on kartutettu vuosikymmenien kuluessa erityisesti Suomen kultakauden teoksilla. Näyttelyssä on esillä tunnettujen klassikoiden lisäksi myös viime vuosina hankittuja teoksia.

Maiseman vuosisadat

Maisema-aiheista tuli itsenäinen taiteenlaji 1500-luvun lopulla Alankomaissa, missä vaurastunut porvaristo halusi koristaa kotejaan pienimuotoisilla maalauksilla. Museon kokoelmassa on runsaat sata vanhan eurooppalaisen taiteen teosta. Niistä huomattava osa edustaa alankomaalaista 1600-luvun taidetta, johon Gösta Serlachius oli erityisen mieltynyt. Tuon ajan teoksia (Aikakauden joki- ja peltomaisemia, puistikoita ja hollantilaisia talvimaisemia luistelijoineen) on viime vuosina konservoitu tätä näyttelyä silmälläpitäen.

Romantiikan kausi nosti maisemataiteen 1800-luvulla kuvataiteen keskiöön. Romantiikka ja sitä seurannut realistinen ulkoilmamaalaus muuttivat samalla suhtautumista maisemataiteeseen. Luonto nähtiin ihmisen tunteiden ja mielenmaisemien heijastajana, ja toisaalta ihminen alettiin ymmärtää osana elinympäristöään eikä sen herrana ja käskijänä. – Maiseman vuosisata, 1800-luku, toi maisemat kuvataiteen kulisseista etualalle, kiteyttää Tarja Talvitie.

Vuosisadan loppupuolella impressionismi vei ulkoilmamaalareiden aloittaman uudenlaisen ilmaisutavan astetta pidemmälle. Muoto jäi sivuseikaksi hetkelliseen vaikutelmaan nähden. Impressionistit maalasivat rohkean luonnosmaisesti silottelematta ja korjailematta. Heidän keskeistä kuvastoaan olivat maaseutu- ja kaupunkimaisemat.

Tyylin keulahahmo Claude Monet tutki maalaussarjoissaan valon, säätilan ja vuorokaudenajan vaikutusta kuvattavaan aiheeseen. Näyttelyssä on esillä kuuluisan Heinäsuova ilta-auringossa –maalauksen lisäksi maisemia ulkoilmarealismin pioneereilta, kuten Camille Corot’lta ja Eugène Boudinilta.

Vuodenaikojen maisemat

Myös Suomessa omaksuttiin ulkoilmamaalauksen opit ja niitä sovellettiin kotimaisiin luontoaiheisiin. Kultakauden maisemamaalarit ylistivät kotimaansa näkymiä ja rakensivat näin omalta osaltaan itsenäistyvän kansakunnan identiteettiä. Vuodenaikojen vaihtelu tarjosi luontoa havainnoiville taiteilijoille, kuten Eero Järnefeltille, Pekka Haloselle ja Ellen Thesleffille otollisia kuvauskohteita.

Kansallisromantiikan mestari Akseli Gallen-Kallela lähti ensimmäisenä kuvataiteilijana etsimään suomalaisuuden juuria Kalevalan laulumailta. Ruoveden Kalelassa syntyivät matkojen seurauksena monet taiteilijan Kalevala-aiheisista maalauksista. Gallen-Kallela oli Gösta Serlachiuksen suosikkitaiteilija, jonka tuotantoa vuorineuvos hankki kokoelmaansa aina tilaisuuden tullen,

Tarja Talvitien mukaan näyttelyssä etsiydytään järvisuomalaisen luonnon ja kansanihmisen keskinäisen harmonian ytimeen. Toisaalla taas nähdään riistamaiden villi eloonjäämistaistelu, joka on kaukana herraskaisten puistojen ja huviretkien maailmasta.

Erämaiden villi luonto kiehtoi niin taidemaalareita kuin veistäjiäkin. Suomen varhaisimpiin luontokuvaajiin lukeutuivat veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright. He tutkivat lähes tieteellisellä tarkkuudella lähimetsien eläimiä ja ikuistivat lintulajeja pikkutarkasti maalauksissaan ja piirroksissaan. Kuvanveistäjä Jussi Mäntynen pääsi toimessaan Helsingin Eläinmuseon preparaattorina perehtymään villien luontokappaleiden rakenteeseen ja lihaksistoon.

Modernismin vuosikymmeninä into maisemakuvauksiin laantui, kun taas 2000-luvulla luonto ja ympäristö ovat nousseet merkittävään rooliin nykytaiteessa. Aikakaudet vaihtuvat, näkökulmat muuttuvat, mutta viime kädessä kyse on ihmisen ja luonnon suhteesta.