Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 4. Marraskuuta 2016

Mikä on tämän päivän kultakausi, Marita Liulia kysyy

Taiteilija Marita Liulian elämyksellinen Kultakausi-näyttely kietoo yhteen taidehistoriallisen, yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kultakauden teemoja ja kysyy, mikä on kultakausi tänään. Näyttely avautuu yleisölle Serlachius-museo Göstassa 5. marraskuuta.

Marita Liulia on kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoitamme, jonka monipuolinen tuotanto sisältää muun muassa maalauksia, valokuvia, lyhytelokuvia ja installaatioita. Kaikkia niitä nähdään sata uutta työtä sisältävässä Kultakausi-näyttelyssä, jolla Serlachius-museot käynnistää Suomen satavuotisjuhlakauden.

Suomen taiteen kultakaudella tarkoitetaan maamme itsenäistymistä edeltänyttä ajanjaksoa, jolloin taiteilijat loivat maalle suomalaista identiteettiä. Liulia on valinnut vuoropuheluun omien teostensa kanssa kultakauden mestariteoksia, muun muassa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin vastikään hankitun Helene Schjerfbeckin Punainen pää II -teoksen.

Suomen toiseksi kultakaudeksi Liulia määrittelee ajan 1970-luvulta lähtien. Tuolloin maa ponnisteli nopeasti maailman kehittyneimpien ja vauraimpien valtioiden joukkoon. Sitä olivat edeltäneet ankarat sotavuodet, alueluovutukset ja pulakausi, maaseudun tyhjeneminen ja siirtolaisuus Ruotsiin.

– Mutta mitä kultakausi tarkoittaa tänään, rakennemuutoksen, globalisaation ja muuttoliikkeiden aikana? Luoko taide nyt kansallista hyvinvointia, joka on sekä hengen, kehon, talouden että yhteisön hyvinvointia? Onko individualismin aikakaudella kultakausikin henkilökohtainen, se maaginen aika, kun ihminen elää täysillä ja toteuttaa unelmaansa? Onko kultakausi elämänasenne? taiteilija kysyy.

Koko aikuisikänsä eri puolilla maailmaa matkustanut ja viidessäkymmenessä maassa teoksiaankin esittänyt Marita Liulia on tehnyt laajoja taideprojekteja, joiden teemoja hän on käsitellyt eri taidemuotojen kautta.

Helsingissä ja Heinolassa nykyisin asuva taiteilija tarkastelee kansakunnan erityispiirteitä, muutoksia sekä niitä rakenteita ja asenteita, jotka jarruttavat uusiutumista. Näistä pohdinnoista kehkeytyi Kultakausi, joka sisältää museonäyttelyn lisäksi kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirja julkaistaan näyttelyn avautuessa.

Maalauksia paljain käsin

Näyttelyn keskiössä ovat suuret maalaukset, joiden tekeminen tarjoaa Marita Liulian mukaan hyvää vastapainoa ennalta tarkasti suunnitelluille valokuva- ja elokuvaprojekteille. Hän maalaa paljain käsin niin suurille kankaille, ettei näe koko ajan omaa työtään vaan joutuu työskentelemään intuition varassa.

Liulian maalauksissa näkyy ihmisten jälkiä mutta ei henkilöitä. Ne ovat persoonallisia maisemia tai näkyjä, jotka liittyvät usein maailman tapahtumiin: uutisiin inhimillisestä hädästä tai katastrofeista. Teosten syntyyn olennaisesti liittyvät tarinat kerrotaan näyttelyssä ja Kultakausi-kirjassa.

Näyttelyn valokuvat ovat muotokuvia uus- ja kantasuomalaisista. Valokuvat ovat syntyneet taiteilijan mustan pöydän ääressä, jossa on keskusteltu elämän käännekohdista ja kultakausista.
– Muotokuvaan tarttuu väistämättä jotain keskustelun sisällöstä. Pohtiessaan elämänsä merkittävintä hetkeä ihminen unohtaa poseerata, hän on vain läsnä.

Valokuvien ja maalausten rinnalla näyttelyssä nähdään sarja lyhytelokuvia, suuri veistosinstallaatio sekä lyhyitä videoita. Yhdellä otolla, kuvakulmaa vaihtamatta tehdyt videoteokset ovat kuin muotokuvia, joihin on lisätty liike. Niille on yhteistä hetken, valon ja liikkeen lumous, joka tuntuu pysäyttävän ajan.

Kielletty, kiehtova kulta

Teatterin parissakin työskennellyt Liulia on halunnut luoda Kultakaudesta elämyksen, jossa lavastus ja valosuunnittelu tukevat visuaalisesti näyttävää ja ajatuksia herättävää kokonaisuutta. Taiteilijan mukaan näyttely sopii erinomaisesti paitsi aikuisille, myös lapsille.

Kulta on näyttelyssä tärkeässä roolissa monestakin syystä. Liulian opiskeluaikaan 1970-luvulla taidekoulutus ei tuntenut jalometalleja, sillä vasemmistolainen taidemaailma liitti kullan porvarillisuuteen, uskontoihin ja konservatismiin. Vasta yliopistossa hän oivalsi, että kulta symboloi myös aurinkoa, pysyviä arvoja ja kypsää henkisyyttä.

– Sinänsä viaton metalli kantaa edelleen historian taakkaa. Kulta ja hopea ovat olleet useina historian kausina taiteilijoilta kiellettyjä materiaaleja. Kulta on edelleen taiteessa tabu ja sellaisena varsin vähän käytetty ja analysoitu. Ehkä juuri se tabu vetää minua puoleensa, hän arvelee.

Taiteilijan kotisivut: www.maritaliulia.com