Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 30. Marraskuuta 2018

Belgialaisen Koen Vanmechelenin taideteos T-Rex Mäntän keskustaan

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja Mänttä-Vilppulan kaupunki ovat tehneet yhteishankinnan Koen Vanmechelenin pronssiteoksesta T-Rex. Vanmechelen on kansainvälistä tunnustusta saanut käsitetaiteilija, jonka teoksissa pohditaan biokulttuurista monimuotoisuutta ja identiteettiä. Teos sijoitetaan Mäntän keskustaan kesällä 2019.

Koen Vanmechelenin (s. 1965) tuotannon keskiössä ovat kanat, joista tulee hänen hankkeissaan sekä taideteoksia että yhteiskunnan vertauskuvia. Vanmechelen nivoo yhteen taiteen, tieteen ja filosofian ja tarkastelee niiden välistä vuorovaikutusta. Samalla hän pohtii globaalia perintöämme sekä tutkii, millaisia elämisen ja kehittymisen valintoja teemme. Vanmechelenin lähestymistavalle on ominaista monitieteinen yhteistyö ja yhteisöllinen toiminta. 

Vanmechelenin teoksia on ollut esillä lähes joka mantereella USA:sta Kiinaan ja Islannista Senegaliin. Hänen teoksiaan on nähty mm. Venetsian, Moskovan, Havannan, Dakarin ja Poznańin biennaaleissa sekä Guangzhoun triennaalissa, Shanghain maailmannäyttelyssä, Manifesta 9:ssä ja documenta 13:ssa. Suomessa taiteilija esittäytyi kesällä 2018 Serlachius-museo Göstan Kyse on ajasta -näyttelyssä. 

T-Rex-veistos on dinosauruksen jalka tai valtava suurennos kanankoivesta (pronssi, 400 x 160 cm). Taiteilija Vanmechelen kuvaa teostaan seuraavasti: 
 

Veistos viittaa ikivanhoihin piileviin geeneihin, jotka odottavat uutta tulemista, jos tilanne vaatii. Geenit ovat lepotilassa mutta valppaina, unohtuneina mutta eivät kadonneina. Peto meissä ei koskaan kuole. Se on vain unohduksissa, torkkuen ajan meressä. Heräämisen aikaa ei ole lyöty lukkoon, mutta se koittaa varmasti. Peto herää taas. Kesyyntyminen on väliaikainen kaapu. 

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ja Mänttä-Vilppulan kaupungin yhteishankinnan tavoitteena on tuottaa kaupunkikuvaan entistä näkyvämpää taidetilaa. Teos käynnistää Mäntän keskustan taidereitin kehittämisen ja tulevina vuosina Taidekaupunki näyttäytyykin entistä enemmän katukuvassa. T-REX-teos sijoitetaan Mänttä-Vilppulan kaupungintalon läheisyyteen Seppälän puistotielle kesällä 2019.                      


Perjantai 12. Lokakuuta 2018

Kiven aika avautuu Serlachius-museo Göstassa

Harry Kivijärven (1931–2010) modernistiset, kiveen veistetyt teemat olivat osa Suomen kuvanveiston kansainvälistä menestystä 1960–70-luvuilla. Serlachius-museoissa 13.10. yleisölle avautuvassa Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston tuhatvuotisia perinteitä jatkavat Harry Kivijärven lisäksi kuusi nykykuvanveistäjää: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen ja Ville Mäkikoskela.

Harry Kivijärvi oli perehtynyt ihmisen ja kiven yhteiseen historiaan, ja hänen työskentelyään leimasi kunnioitus muinaisia kulttuureita kohtaan. Kiven aika esittelee Kivijärveä paitsi taiteilijana, myös taiteen keräilijänä ja kivenveiston vanhojen perinteiden tutkijana.

Oman ilmaisunsa Harry Kivijärvi löysi kansainvälisestä modernismista. Hänen teoksilleen tyypillisiä ovat selkeät muodot sekä sileän ja karheaksi jätetyn pinnan vuoropuhelu. Taiteilijaa kiehtoi kahden kivimassan välinen jännite, joka huipentui Kivijärven tunnetuimpaan teokseen, J. K. Paasikiven muistomerkkiin Itä ja Länsi vuodelta 1980.

Harry Kivijärvi loi määrätietoisesti kansainvälistä uraa ja edusti Suomea muun muassa Sẫo Paulon biennaalissa, Venetsian biennaalissa ja Pariisin FIACissa ja muissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Kiven aika -näyttelyssä nähdään pieni otos kansainvälisestä modernismista, johon Kivijärven teokset sijoittuvat. Tämän kokonaisuuden on koonnut tutkija Tomi Moisio.


Kivi taipuu nykypäivän aiheisiin

Harry Kivijärvi toimi pitkään taideopettajana ja -vaikuttajana kantaen huolta kivenkäsittelytaidon jatkumisesta. Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston perinteitä jatkavat kuusi nykykuvanveistäjää, jotka edustavat hyvin erilaisia taiteentekemisen tapoja. Kivijärven tavoin jokainen heistä on löytänyt omaleimaisen tyylinsä, ja kaikki he työstävät itse kiveä.

Kivijärven teosten maaperää oli ihmisen rakentama kulttuuri. Niiden rinnalle Laura Könönen (s. 1980) ja Ville Mäkikoskela (s. 1975) tuovat näyttelyyn urbaanin muotokielen ja nykyihmisen kaupunkikulttuurin: dioriittisen jättikaiuttimen tai marmoriin veistetyn kertakäyttökulttuurin.

Aaron Heinolle (s. 1977) kivi on yksi monista materiaaleista. Siinä missä Kivijärven veistoksissa voi nähdä hienovaraisen orgaanisen liikkeen, Heinon marmorit ovat alkuvoimaisia. Hän ammentaa teoksiinsa sisältöä elämästä itsessään, sen jatkuvasta muutoksesta ja elollisen halusta lisääntyä.

Kiinnostus luonnon muovaamiin kiviin ja kiven pitkään historiaan yhdistää Maria Dunckeria (1963), Timo Hannusta (s. 1969) ja Anne Koskista (s. 1969). Duncker on käyttänyt veden hiomia rantakiviä animaatioteoksensa materiaalina. Timo Hannusen aikaa ja ympäristön tilaa käsittelevät, mustaan kiveen veistetyt teokset ovat puolestaan kuin luonnon muovaamia arkeologisia löydöksiä.

Anne Koskinen on veistänyt teoksensa jääkauden siirtelemiin luonnonkiviin. Hänen teossarjansa saksankielisellä nimellä Findling on kaksoismerkitys: siirtolohkare ja löytölapsi. Veistokset voi nähdä muistomerkkeinä juuristaan tietämättömille lapsille. Toisaalta ne muistuttavat edelleen toteutuvasta käytännöstä: ei-toivottujen lasten, usein tyttöjen, hylkäämisestä.

Kokoelma Harry Kivijärvi lahjoituksena Serlachiukselle

Harry Kivijärvi säätiöi vielä eläessään kokoelmansa keskeisiä teoksia. Kokoelma lahjoitettiin taiteilijan kuoleman jälkeen vuonna 2011 Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle. Se sisältää 24 Kivijärven teosta sekä taiteilijan keräämän taidekokoelman. Osa Kivijärven veistoksista on sijoitettu pysyvästi taidemuseo Göstan puistoon.

Taidesäätiö täydensi kokoelmaa hankkimalla taiteilijan keräämän Egypti-esineistön sekä hänen varhaisia veistoksiaan. Niihin pääsee tutustumaan nyt ensimmäisen kerran Serlachius-museo Göstassa. Kiven aika -näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne.
 


Maanantai 24. Syyskuuta 2018

Keskiviikkoluennot paneutuvat Mäntän teolliseen historiaan

Gustaf Adolf Serlachiuksen tulosta Mänttään ja ensimmäisen puuhiomon perustamisesta on tänä syksynä kulunut 150 vuotta. Tapahtuman kunniaksi Autere-opisto järjestää yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa kaikille avoimen juhlaluentojen sarjan 27.9.–21.10.

Teollista historiaa 150 vuotta -luentosarja sisältää viisi kiinnostavaa asiantuntijoiden puheenvuoroa teollisuuspaikkakunnan kehittymisestä. Historiantutkijat Teemu Keskisarja ja Oula Silvennoinen käyvät läpi Mäntän paperitehtaan patruunatarinat G. A. Serlachiuksesta Gustaf Serlachiukseen.

Kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti valottaa koko yhdyskunnan rakentumista 150 vuoden ajalta. Tutkija Tomi Moisio käy läpi Gösta Serlachiuksen merkittävää roolia taiteen keräilijänä ja taidemuseoidean synnyttäjänä. Luentosarjan päättää tuotanto- ja energiainsinööri Jyrki Leppäahon esitys nykyisen Mäntän tehtaan eli Metsä Tissuen toiminnasta.

Luentosarja on avoin ja maksuton kaikille. Luentopaikkana on Serlachius-museo Gustafin auditorio Mäntän keskustassa (R. Erik Serlachiuksen katu 2). Gustaf-museon rakennus on alun perin vuonna 1934 valmistunut G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttori.

Ensimmäinen luento pidetään poikkeuksellisesti torstaina 27.9.

To 27.9. klo 18.00–19.30
Mäntän ensimmäinen ja viimeinen patruuna – G. A. ja Gustaf Serlachius.
Historiantutkija, FT Teemu Keskisarja.

Ke 3.10. klo 18.00–19.30
Mäntän yhdyskunnan kehittyminen 1868–2018.
Arkkitehti Sirkka Sortti.

Ke 10.10. klo 18.00–19.30
Gösta Serlachius taiteen keräilijänä.
Tutkija, FM Tomi Moisio.

Ke 24.10. klo 18.00–19.30
Isä ja poika – Teollisuusjohtajat Gösta Serlachius ja R. Erik Serlachius.
Historiantutkija, FT Oula Silvennoinen.

Ke 31.10. klo 18.00–19.30
Metsä Tissue – Mäntän tehdas.
Tuotanto- ja energiainsinööri, Jyrki Leppäaho.


Sunnuntai 17. Kesäkuuta 2018

Dalín gaala on kunnianosoitus surrealismin mestarille

Dalín gaala on surrealismin mestaria Salvador Dalía ja hänen myöhäistuotantoaan esittelevä installaatio, joka pohjautuu vuonna 1973 julkaistuun keittokirjaan Les dîners de Gala. Serlachius-museo Gustafissa lauantaina 16.6. avattu näyttely on ilotteleva kunnianosoitus taiteilijalle, jonka elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan.

Espanjalainen Salvador Dalí (1904–1989) oli ristiriitainen taiteilija, jonka ansiot surrealistisen taiteen ja avantgarden pioneerina tunnustetaan kiistattomasti. Hän teki seitsemänkymmentä vuotta kestäneen uransa aikana maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, installaatioita, lavastuksia, koruja, astioita, postimerkkejä, tapetteja ja tuotemerkkejä.

Dalí ei varjellut tuotantoaan mustasukkaisesti, vaan antoi usein luvan tehdä teoksistaan kaupallisia tuotteita. Hänen taiteestaan tehdyt lukuisat väärennökset eivät tuntuneet suuresti häiritsevän häntä itseään. Niinpä maailma on tulvillaan hänen taideteoksiaan, niiden kopioita ja väärennöksiä.

Ikääntyvä Dalí vei taidettaan yllättäviin suuntiin. Ranskalainen taidekustantamo Felicie julkaisi hänen nimissään vuonna 1973 keittokirjan Les dîners de Gala. Näyttävässä kirjassa on yhteensä 136 reseptiä. Pariisin sen ajan parhaista ravintoloista saadut reseptit ovat mielikuvituksellisia ja ylellisiä. Vuonna 2016 saksalainen Taschen-kustantamo julkaisi kirjasta uusintapainoksen.

Kirjan kuvituksena on Dalín grafiikansarja surrealistisista ruoka-annoksista, hänen aiempia maalauksiaan ja valokuvia mestarista itsestään notkuvien ruokapöytien ääressä. 12-osainen grafiikansarja kulkee samalla nimellä kuin keittokirja, ja se kuuluu monien mielestä surrealismin mestarin parhaisiin printteihin. Alkuperäinen keittokirja on nykyisin keräilyharvinaisuus.

Dalí ja hänen vaimonsa Gala järjestivät myös oikeassa elämässään mielikuvituksellisia illallisia. Yksisarviseksi pukeutunut Gala emännöi kerran illallista valtavassa kurpitsojen peittämässä sängyssä oselotin pentua hellitellen.

”Kiinnostuimme ikääntyvästä Dalísta sekä hänen synnyttämästään visuaalisesta ja kulttuurisesta universumista, joka sisältää taideteoksia, niiden pohjalta syntyneitä design-esineitä, rihkamaa tai väärennöksiä”, Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kertoo.

Suurin osa installaatioon liittyvistä Dalín teoksista ja esineistä on saatu ranskalaisen Dalí-keräilijän Jean Amiot’n kokoelmasta. Hän ylläpitää yksityistä Dalíneum-museota Beaunen pikkukaupungissa. Dalín alkuperäiseen keittokirjaan tekemä grafiikansarja on saatu Castellani Art Museumin kokoelmista Yhdysvalloista.

Dalín gaalan ovat kuratoineet Pauli Sivonen ja suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen, joka on luonut näyttelyn mielikuvituksellisen yleisilmeen. Näyttely on avoinna 21.10 2018 saakka.
 


Sunnuntai 17. Kesäkuuta 2018

Elina Brotherus avaa ovet leikkisään ja outoon maailmaan

Serlachius-museo Gustafissa lauantaina 16.6. avauttu näyttely playground / leikkikenttä esittelee aivan uudenlaisen puolen Elina Brotheruksesta. Vuosina 2016–18 syntyneet valokuvat ja videoteokset ovat hauskoja ja samalla absurdeja. Ne perustuvat 1960-luvun Fluxus-taiteilijoiden teosohjeisiin, ”event scoreihin”.

Elina Brotherus (s. 1972) on työskennellyt kaksikymmentä vuotta valokuvan ja liikkuvan kuvan parissa. Suomessa ja Ranskassa asuvan taiteilijan aiheet ovat usein olleet omaelämäkerrallisia tai liittyneet taidehistoriaan sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen. Hän on käytännössä koko taiteilijanuransa ajan kuvannut itseään.

Uusissa teoksissaan hän on hakenut vaikutteita 1960–70-lukujen taiteesta, mm. Fluxus–ryhmältä. Näille käsite- ja performanssitaiteen uranuurtajille oli tyypillistä arkielämän, satunnaisoperaatioiden ja huumorin hyödyntäminen työssään.

Elina Brotherus otti työskentelynsä lähtökohdaksi taiteilija George Brechtin 1960-luvun alussa kehittämät teosohjeet, ”event scoret”, joita hän tulkitsee omalla tyylillään. Brotherus on laajentanut teosohjeen ideaa ja hakee vaikutteita myös elokuvantekijöiltä, runoilijoilta, maalareilta ja valokuvaajilta. Monissa teoksissa hän on tehnyt yhteistyötä tanssija ja koreografi Vera Nevanlinnan kanssa.

Näyttelyssä on mukana myös aivan uusia töitä, joissa Brotheruksen yhteistyökumppaneina ovat olleet kuvanveistäjä Erwin Wurm ja itävaltalainen avantgarde-feministitaiteilija VALIE EXPORT.

Tuloksena on poikkeuksellisen runsas sarja valokuvia ja lyhyitä videoita, jotka kääntävät uuden lehden Brotheruksen tuotannossa. Energiaa pursuava näyttely luo yhteyden taiteilijoiden välille yli vuosikymmenien. Menneestä nykyhetkeen yltävä jatkumo haastaa taiteilijan ja houkuttelee katsojan mukaan pohtimaan taiteen luonnetta, historiaa, toistoa, tekijyyttä ja tulkintaa.

Elina Brotherus voitti arvostetun Carte blanche PMU -palkinnon Ranskassa syksyllä 2017. Palkintoon liittyvä Règle du jeu -näyttely oli esillä Pariisin Pompidou-keskuksessa. Samaan metodiin perustuva, huomattavasti laajempi näyttely playground / leikkikenttä nähdään nyt Serlachius-museo Gustafissa. Näyttelyn on kuratoinut tohtori Susan Bright.

Näyttelyyn liittyy käsin tehty ja signeerattu Fluxus-henkinen laatikko, joka sisältää 80 teoskorttia näyttelyssä esillä olevista valokuvista sekä Brotheruksen taidetta käsittelevän esseen, jonka on kirjoittanut Susan Bright.