Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 30. Tammikuuta 2019

Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotanto esille Serlachius-museoissa

Serlachius-museoissa avautui lauantaina 26.1. näyttely, joka kertoo Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotannosta ja elämästä laajemmin kuin koskaan aiemmin. Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) ja Eric O. W. Ehrström (1881–1934) olivat lahjakas ja monipuolinen taiteilijapariskunta, joka on jäänyt lähes unohduksiin Suomen taidehistoriassa.

Näyttely levittäytyy kahteen museoon. Serlachius-museo Gustafissa on esillä Eric O. W. Ehrströmin tuotantoa ja luonnoksia sekä pariskunnan elämää ja yhteisiä projekteja. Taidemuseo Göstassa nähdään erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin teoksia, joista useimmat eivät ole koskaan ennen olleet julkisesti esillä. Olgan tuotanto tuokin Suomen naistaiteilijoiden tarinaan oman, hienon lisänsä.

Eric O. W. Ehrström oli yksi vuorineuvos Gösta Serlachiuksen luottotaiteilijoista, ja hän teki paljon erilaisia tilaustöitä sekä vuorineuvokselle että G. A. Serlachius -yhtiölle. Serlachius oli paitsi Ehrströmien mesenaatti myös heidän ystävänsä. Lapseton pariskunta testamenttasikin 1930-luvun puolivälissä koko taiteellisen jäämistönsä: noin 4 000 teosta ja luonnosta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle hakien sopimuksella taloudellista turvaa loppuvuosilleen.

Ehrström-kokoelmaa on tutkittu ja esitelty vuosikymmenien saatossa hyvin vähän, edellisen kerran 1970-luvulla. 2010-luvulla alkaneen ja vuosia kestäneen luettelointi- ja tutkimustyön tuloksena kokoelma on saatu sähköisiin arkistojärjestelmiin ja sitä kautta tutkijoiden käyttöön.

Kokoelman luetteloinut Serlachius-museoiden tutkija Helena Hänninen on kuratoinut nyt avautuvan näyttelyn yhdessä Visavuoren museonjohtajan Pälvi Myllylän kanssa. Myllylä on perehtynyt erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin taiteeseen.

Lahjakas taidemaalari Olli

Olga Gummerus-Ehrström oli Suomen ja Pariisin taidekouluissa opiskellut taidemaalari, jonka lahjakkuus tunnustettiin jo nuorena. Hän osallistui yksittäisillä teoksilla muutamiin näyttelyihin käyttäen toisinaan lempinimeään Olli, minkä vuoksi kriitikotkin erehtyivät luulemaan häntä mieheksi. Hän tapasi 1900-luvun vaihteessa Pariisissa nuoren Eric O. W. Ehrströmin, ja pariskunta meni pian naimisiin. Olga toimi miehensä työparina tämän projekteissa luopuen paljolti omasta urastaan taidemaalarina.

Eric O. W. Ehrström (Bucklan) halusi nuorena taidemaalariksi, mutta löysi Akseli Gallen-Kallelan opissa Ruoveden Kalelassa kutsumuksensa taideteollisuuden ja taidekäsityön parista sekä graafikkona. Hän suunnitteli ja toteutti mm. tunnetun arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelemiin jugend-rakennuksiin sisustuksen yksityiskohtia ja koristeaiheita.

Arkkitehtitoimiston tunnettuja töitä ovat mm. Hvitträskin ja Hvittorpin huvilat Kirkkonummella, Vakuutusyhtiö Pohjolan sekä Pohjoismaiden Osakepankin konttorit sekä Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa. Näihin kaikkiin Ehrström toteutti erilaisia yksityiskohtia jugendin kokonaistaiteen hengessä. Suunnittelu vaati saumatonta yhteistyötä arkkitehtien kanssa.

Bucklan – monitaitoinen nautiskelija

Ehrström oli taiteilijana poikkeuksellisen monipuolinen. Hän osasi metallin pakotuksen, siselöinnin sekä emali- ja jalokivisepän työt. Hän suunnitteli ja teki lasi- ja freskomaalauksia sekä grafiikkaa, heraldiikkaa, astioita ja tekstiilejä. Hän kirjoitti ja kuvitti kirjoja, piirsi ja maalasi. Kaiken tämän lisäksi Ehrström toimi konservaattorina, opettajana, intendenttinä ja taiteellisena johtajana. Hän kuului myös taidetakomo Taito Oy:n perustajiin yhdessä Gösta Serlachiuksen kanssa. Ehrström suunnitteli Suomeen sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 valitun kuninkaan kruunun. Kruunusta myöhemmin tehty malli on esillä nyt avautuvassa näyttelyssä.

Olga ja Eric erosivat ihmisinä toisistaan täysin. Olga oli hillitty ja kiehtova kaunotar, Bucklan puolestaan pieni ja pyöreä elämäniloinen seuramies, joka rakasti hyvää ruokaa ja seurustelua. Täysin eriparisena näyttäytyvä pariskunta rakasti syvästi toisiaan. Heidän taiteellinen yhteistyönsä oli niin tiivistä, että joitain kokoelman teoksista ja luonnoksista on ollut mahdoton nimetä vain toisen tekemäksi.


Perjantai 4. Tammikuuta 2019

Marita Liulian Kultakausi-näyttely avautuu Tokiossa

Pro Finlandia -palkinnon joulukuussa vastaanottaneen taiteilija-ohjaaja Marita Liulian näyttely Kultakausi avautuu taide- ja designkeskus Spiralissa Tokiossa 5.1.2019. Serlachius-museoissa talvella 2016–17 esillä ollut laaja yksityisnäyttely nähdään Japanissa uudistetussa muodossa. Näyttely aloittaa Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelman Japanissa.

Liulian näyttely Spiralissa pohjautuu samaan teemaan kuin Serlachius-museoiden näyttely. Se kietoo yhteen yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kultakauden teemoja ja herättää samalla pohtimaan, mikä on yksittäisen ihmisen tai kokonaisen kansakunnan kultakausi. Näyttelyn Tokion version kuraattori on Spiralin taiteellinen johtaja Tsutomu Okada.

Taiteilija maalaa päivittäin koko näyttelyn ajan 16-metristä maalausta kommunikoiden yleisön kanssa. Näyttelyn avajaisiin Liulia on valmistanut Fortune Telling -esityksen, joka pohjautuu suosittuun shintolaiseen uudenvuoden rituaaliin.

”Japanin kulttuuri ja elämänfilosofia ovat aina inspiroineet minua, joten on upeaa että saan esittää keskeisessä tokiolaisessa kulttuurikeskuksessa uusia teoksiani, vieläpä suorassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa”, hän kertoo.

Marita Liulia on maamme kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoita, jonka tuotanto sisältää mediateoksia, valokuvia, videoita, lyhytelokuvia, maalauksia, näyttämöesityksiä ja installaatioita. Monialainen taiteilija käsittelee museonäyttelyissään suuria teemoja ja hyödyntää niiden toteutuksessa teatteritekniikkaa. Hänen teoksiaan on esitetty yli viidessäkymmenessä maassa.

Marita Liulian näyttely on esillä Spiralissa 5.–17.1. 2019. Näyttelyn avajaisvastaanotto on 10.1. ja sen avaa Suomen Japanin suurlähettiläs Pekka Orpana. Samassa yhteydessä järjestetään keskustelutilaisuus, jossa taiteilija, näyttelyn kuraattori ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen keskustelevat yleisön edessä Liulian taiteesta. Sivonen esittelee lisäksi  tokiolaiselle taideyleisölle Serlachius-museoita 12.1. järjestettävässä tilaisuudessa.

”Olen iloinen, että näyttelymme herätti Japanissa niin paljon kiinnostusta, että Spiral halusi esitellä sen omalle yleisölleen. Samalla meille tarjoutuu erinomainen tilaisuus houkutella japanilaisia taiteenystäviä myös Mänttään”, Pauli Sivonen toteaa.

Liulian näyttelyä Spiralissa on tukenut Serlachius-museoiden lisäksi Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Japanin instituutti ja Suomen Tokion suurlähetystö.

Kuva: Arto Forsblom


Perjantai 30. Marraskuuta 2018

Belgialaisen Koen Vanmechelenin taideteos T-Rex Mäntän keskustaan

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja Mänttä-Vilppulan kaupunki ovat tehneet yhteishankinnan Koen Vanmechelenin pronssiteoksesta T-Rex. Vanmechelen on kansainvälistä tunnustusta saanut käsitetaiteilija, jonka teoksissa pohditaan biokulttuurista monimuotoisuutta ja identiteettiä. Teos sijoitetaan Mäntän keskustaan kesällä 2019.

Koen Vanmechelenin (s. 1965) tuotannon keskiössä ovat kanat, joista tulee hänen hankkeissaan sekä taideteoksia että yhteiskunnan vertauskuvia. Vanmechelen nivoo yhteen taiteen, tieteen ja filosofian ja tarkastelee niiden välistä vuorovaikutusta. Samalla hän pohtii globaalia perintöämme sekä tutkii, millaisia elämisen ja kehittymisen valintoja teemme. Vanmechelenin lähestymistavalle on ominaista monitieteinen yhteistyö ja yhteisöllinen toiminta. 

Vanmechelenin teoksia on ollut esillä lähes joka mantereella USA:sta Kiinaan ja Islannista Senegaliin. Hänen teoksiaan on nähty mm. Venetsian, Moskovan, Havannan, Dakarin ja Poznańin biennaaleissa sekä Guangzhoun triennaalissa, Shanghain maailmannäyttelyssä, Manifesta 9:ssä ja documenta 13:ssa. Suomessa taiteilija esittäytyi kesällä 2018 Serlachius-museo Göstan Kyse on ajasta -näyttelyssä. 

T-Rex-veistos on dinosauruksen jalka tai valtava suurennos kanankoivesta (pronssi, 400 x 160 cm). Taiteilija Vanmechelen kuvaa teostaan seuraavasti: 
 

Veistos viittaa ikivanhoihin piileviin geeneihin, jotka odottavat uutta tulemista, jos tilanne vaatii. Geenit ovat lepotilassa mutta valppaina, unohtuneina mutta eivät kadonneina. Peto meissä ei koskaan kuole. Se on vain unohduksissa, torkkuen ajan meressä. Heräämisen aikaa ei ole lyöty lukkoon, mutta se koittaa varmasti. Peto herää taas. Kesyyntyminen on väliaikainen kaapu. 

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ja Mänttä-Vilppulan kaupungin yhteishankinnan tavoitteena on tuottaa kaupunkikuvaan entistä näkyvämpää taidetilaa. Teos käynnistää Mäntän keskustan taidereitin kehittämisen ja tulevina vuosina Taidekaupunki näyttäytyykin entistä enemmän katukuvassa. T-REX-teos sijoitetaan Mänttä-Vilppulan kaupungintalon läheisyyteen Seppälän puistotielle kesällä 2019.                      


Perjantai 12. Lokakuuta 2018

Kiven aika avautuu Serlachius-museo Göstassa

Harry Kivijärven (1931–2010) modernistiset, kiveen veistetyt teemat olivat osa Suomen kuvanveiston kansainvälistä menestystä 1960–70-luvuilla. Serlachius-museoissa 13.10. yleisölle avautuvassa Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston tuhatvuotisia perinteitä jatkavat Harry Kivijärven lisäksi kuusi nykykuvanveistäjää: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen ja Ville Mäkikoskela.

Harry Kivijärvi oli perehtynyt ihmisen ja kiven yhteiseen historiaan, ja hänen työskentelyään leimasi kunnioitus muinaisia kulttuureita kohtaan. Kiven aika esittelee Kivijärveä paitsi taiteilijana, myös taiteen keräilijänä ja kivenveiston vanhojen perinteiden tutkijana.

Oman ilmaisunsa Harry Kivijärvi löysi kansainvälisestä modernismista. Hänen teoksilleen tyypillisiä ovat selkeät muodot sekä sileän ja karheaksi jätetyn pinnan vuoropuhelu. Taiteilijaa kiehtoi kahden kivimassan välinen jännite, joka huipentui Kivijärven tunnetuimpaan teokseen, J. K. Paasikiven muistomerkkiin Itä ja Länsi vuodelta 1980.

Harry Kivijärvi loi määrätietoisesti kansainvälistä uraa ja edusti Suomea muun muassa Sẫo Paulon biennaalissa, Venetsian biennaalissa ja Pariisin FIACissa ja muissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Kiven aika -näyttelyssä nähdään pieni otos kansainvälisestä modernismista, johon Kivijärven teokset sijoittuvat. Tämän kokonaisuuden on koonnut tutkija Tomi Moisio.


Kivi taipuu nykypäivän aiheisiin

Harry Kivijärvi toimi pitkään taideopettajana ja -vaikuttajana kantaen huolta kivenkäsittelytaidon jatkumisesta. Kiven aika -näyttelyssä kivenveiston perinteitä jatkavat kuusi nykykuvanveistäjää, jotka edustavat hyvin erilaisia taiteentekemisen tapoja. Kivijärven tavoin jokainen heistä on löytänyt omaleimaisen tyylinsä, ja kaikki he työstävät itse kiveä.

Kivijärven teosten maaperää oli ihmisen rakentama kulttuuri. Niiden rinnalle Laura Könönen (s. 1980) ja Ville Mäkikoskela (s. 1975) tuovat näyttelyyn urbaanin muotokielen ja nykyihmisen kaupunkikulttuurin: dioriittisen jättikaiuttimen tai marmoriin veistetyn kertakäyttökulttuurin.

Aaron Heinolle (s. 1977) kivi on yksi monista materiaaleista. Siinä missä Kivijärven veistoksissa voi nähdä hienovaraisen orgaanisen liikkeen, Heinon marmorit ovat alkuvoimaisia. Hän ammentaa teoksiinsa sisältöä elämästä itsessään, sen jatkuvasta muutoksesta ja elollisen halusta lisääntyä.

Kiinnostus luonnon muovaamiin kiviin ja kiven pitkään historiaan yhdistää Maria Dunckeria (1963), Timo Hannusta (s. 1969) ja Anne Koskista (s. 1969). Duncker on käyttänyt veden hiomia rantakiviä animaatioteoksensa materiaalina. Timo Hannusen aikaa ja ympäristön tilaa käsittelevät, mustaan kiveen veistetyt teokset ovat puolestaan kuin luonnon muovaamia arkeologisia löydöksiä.

Anne Koskinen on veistänyt teoksensa jääkauden siirtelemiin luonnonkiviin. Hänen teossarjansa saksankielisellä nimellä Findling on kaksoismerkitys: siirtolohkare ja löytölapsi. Veistokset voi nähdä muistomerkkeinä juuristaan tietämättömille lapsille. Toisaalta ne muistuttavat edelleen toteutuvasta käytännöstä: ei-toivottujen lasten, usein tyttöjen, hylkäämisestä.

Kokoelma Harry Kivijärvi lahjoituksena Serlachiukselle

Harry Kivijärvi säätiöi vielä eläessään kokoelmansa keskeisiä teoksia. Kokoelma lahjoitettiin taiteilijan kuoleman jälkeen vuonna 2011 Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle. Se sisältää 24 Kivijärven teosta sekä taiteilijan keräämän taidekokoelman. Osa Kivijärven veistoksista on sijoitettu pysyvästi taidemuseo Göstan puistoon.

Taidesäätiö täydensi kokoelmaa hankkimalla taiteilijan keräämän Egypti-esineistön sekä hänen varhaisia veistoksiaan. Niihin pääsee tutustumaan nyt ensimmäisen kerran Serlachius-museo Göstassa. Kiven aika -näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne.
 


Maanantai 24. Syyskuuta 2018

Keskiviikkoluennot paneutuvat Mäntän teolliseen historiaan

Gustaf Adolf Serlachiuksen tulosta Mänttään ja ensimmäisen puuhiomon perustamisesta on tänä syksynä kulunut 150 vuotta. Tapahtuman kunniaksi Autere-opisto järjestää yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa kaikille avoimen juhlaluentojen sarjan 27.9.–21.10.

Teollista historiaa 150 vuotta -luentosarja sisältää viisi kiinnostavaa asiantuntijoiden puheenvuoroa teollisuuspaikkakunnan kehittymisestä. Historiantutkijat Teemu Keskisarja ja Oula Silvennoinen käyvät läpi Mäntän paperitehtaan patruunatarinat G. A. Serlachiuksesta Gustaf Serlachiukseen.

Kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti valottaa koko yhdyskunnan rakentumista 150 vuoden ajalta. Tutkija Tomi Moisio käy läpi Gösta Serlachiuksen merkittävää roolia taiteen keräilijänä ja taidemuseoidean synnyttäjänä. Luentosarjan päättää tuotanto- ja energiainsinööri Jyrki Leppäahon esitys nykyisen Mäntän tehtaan eli Metsä Tissuen toiminnasta.

Luentosarja on avoin ja maksuton kaikille. Luentopaikkana on Serlachius-museo Gustafin auditorio Mäntän keskustassa (R. Erik Serlachiuksen katu 2). Gustaf-museon rakennus on alun perin vuonna 1934 valmistunut G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttori.

Ensimmäinen luento pidetään poikkeuksellisesti torstaina 27.9.

To 27.9. klo 18.00–19.30
Mäntän ensimmäinen ja viimeinen patruuna – G. A. ja Gustaf Serlachius.
Historiantutkija, FT Teemu Keskisarja.

Ke 3.10. klo 18.00–19.30
Mäntän yhdyskunnan kehittyminen 1868–2018.
Arkkitehti Sirkka Sortti.

Ke 10.10. klo 18.00–19.30
Gösta Serlachius taiteen keräilijänä.
Tutkija, FM Tomi Moisio.

Ke 24.10. klo 18.00–19.30
Isä ja poika – Teollisuusjohtajat Gösta Serlachius ja R. Erik Serlachius.
Historiantutkija, FT Oula Silvennoinen.

Ke 31.10. klo 18.00–19.30
Metsä Tissue – Mäntän tehdas.
Tuotanto- ja energiainsinööri, Jyrki Leppäaho.